IRC-Galleria

Eilen startattu Tsiisus-vkl käsitteli ensimmäisessä, mahtavassa (sarkasmiako) osassaan kirkon sisäisiä ristiriitaisuuksia. Kirkkoon kuuluu vieläkin noin 78 % suomalaisista, mutta kyselyjen mukaan vain joka kolmas uskoo enää Jumalaan. Elämme siis jo varsin maallistuneessa ja ateististisessa yhteiskunnassa.

Vai elämmekö sittenkään? Reilut 20 % suomalaisista uskoo, että ufot ovat käyneet Suomessa. 15 % uskoo, että kuolleisiin ihmisiin voidaan saada yhteys meedion avulla. 11 % uskoo kummituksiin,18 % noituuteen. Henkiparannukseen uskoo 28 % kansasta ja telepatiaan (ajatustenlukuun) peräti lähes 40% suomalaisista! Sen lisäksi 10 % kansalaisista uskoo kädestä ennustamisen voivan oikeasti kertoa luotettavasti ennustettavan tulevaisuudesta. (lähde: Turun Sanomien arkisto)

Pari vuotta sitten Helsingin Sanomien tekemän tutkimuksen mukaan 2/3 suomalaisista uskoo jonkinlaiseen, kuolemanjälkeiseen elämään.

Eli loppujen lopuksi, ovatko ihmiset sittenkään niin ei-uskovaisia mitä annetaan ymmärtää? Tiedän oikeasti monen monen monia ihmisiä, jotka ovat sanoneet uskovansa henkiin/henkiolentoihin, mutta kokevat itsensä silti ateisteiksi eli eivät usko jumalolentoihin. Eikö jumalat ole samalla lailla henkiä ja henkiolentoja? Miksi niin monet uskovat sitten henkiin, muttei jumalhenkiin? Onko ateismista vain tehty jonkinlainen muoti-ilmiö, jota ihmiset haluavat seurata ryhmän paineen vuoksi ja täten ilmoittaa, etteivät usko Jumalaan? Ainakin se selittäisi, miksi niin monet uskovat henkiin, sillä paine olla uskomatta niihin ei ole yhtä suuri mitä Jumalan suhteen.

Eikä henkiin uskominen ole todellakaan ainoa asia, missä ihmisten taikauskoisuus näkyy. Horoskoopit kasvattavat vuosi toisensa jälkeen suosiotaan, 2001 tehdyn tutkimuksen mukaan 54 % eurooppalaisista pitääkin astrologiaa (tähdistä ja niiden liikkeistä pohjautuvaa ennustamista, johon horoskoopitkin perustuvat) aivan oikeana tieteenä. On myös arveltu, että nykyisin järjettömän suositut Harry Potterit, Twilightit ynnä muu fantasiakirjallisuus ja fantasiaelokuvatuotanto näkyisi jonkinlaisena mystisyyden, taikauskon kaipuuna maallistuvassa maailmassa.

Monet perustelevat esimerkiksi horoskooppien tai fantasian lukemista sillä, että tieteellinen maailmankuva kuolevaisesta ihmisestä ja taiattomasta maailmasta tuntuu tylsältä ja mielikuvituksettomalta. Pitääkö joku muka oikeasti tylsänä esimerkiksi sitä, että maailmankaikkeudessa on nähtävästi ainakin 70.000 triljoonaa tähteä, joista vasta yhden tähden aurinkokunta on saatu kartoitettua jotenkuten? Mitä kaikkea voikaan olla vielä luvassa, kun tietoa tulee lisää. Eikö tieteen saavutukset pitäisi nähdä mahdollisuuksina eikä ovia sulkevina, tylsinä mielikuvituksen esteinä? Eikö juuri se ole mielikuvituksetonta, että kaikkialle tarvitaan aina lohikäärmeitä ja noitia ennen kuin se on mielenkiintoista?

Toisaalta ihmisen taikauskoisuudelle on löydetty paljon selityksiäkin. On pystytty todistamaan, ettei koulutuksella ole kovinkaan suurta vaikutusta ihmisen taikauskoisuuteen. Yhtä hyvin peruskoulusta suoraan töihin mennyt roudari kuin yliopistotasoinen kirurgikin voivat olla taikaukoisia. Ihmisen mieli on aikoinaan varautunut sattumiin, sillä elämä savannilla, ihmisen kehityksen alkuaikoina, saattoi olla hyvinkin pienestä kiinni. Vaisto, intuitio, on siis ollut tarpeen, ja alunperin paljon merkittävämpi osa ihmisen toiminnasta on siihen perustunutkin. Usko johonkin yliluonnolliseen tulee siis jo geeneissä.

Niin jumaluskossa kuin taikauskossakaan on tuskin mitään pahaa, mutta ihmettelen vain, miksi ihmeessä niin monet uskovat kaikenlaisiin henkimaailman hommiin, mutteivät sitten esimerkiksi kristinuskon Jumalaan. Sanooko ihminen vain muodin vuoksi, ettei usko? Uskooko ihminen sittenkin?

Lisäystä: Tekstin ei siis ole tarkoitus luokata ketään ateistia kuin uskovaistakaan. En vain ymmärrä yksinkertaisesti, miksei voi sitten uskoa myös Jumalaan jos uskoo henkiin, itse kun en kumpiakaan pidä todennäköisinä. Tämänhetkisen maailmankatsomukseni mukaan käsite sielu on vain aivoissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita, mutta toisaalta haluan pysyä avoimena kaikelle muullekin. Vai onko kyse siitä, että käsitteestä "Jumala" on tehty kirkon raiskaama kaupallinen yleisilmaisu jollekin valkopartaiselle ukolle, kun monet nuoret silti uskovat johonkin "korkeampaan voimaan"? Miksei tämä korkea voima siis voi olla Jumala?
Toivoin saavani siis vastauksia kysymyksiin
A) Miksi uskot (jos uskot) henkiin muttet Jumalaan? (yleisesti ottaen koko tekstin pointti)
B) Oletko kokenut henkikokemuksen? Jos väität niin tapahtuneen, niin millainen on mielenterveystilanteesi, elämäntilanteesi ja missä tilassa ollessasi kokemus tapahtui? On todistettu, että jos ihmisellä on esimerkiksi masentuneisuutta, ahdistuneisuutta ja / tai huono elämäntilanne, taikauskoisuus, henkikokemukset yms lisääntyvät merkittävästi. Voisiko sittenkin olla, että olet vain nähnyt / kokenut / kuullut jotain vain sen takia että halusit sitä niin kovasti?