IRC-Galleria

Siitä lienee aikaa, milloin viimeksi arvostelin lukemiani kirjoja.. Ja niitähän on esimerkiksi kesäloman ja syksyn aikana kertynyt kohtuullisesti;

Agatha Christie - Kohtalokas viikonloppu

Joukko ihmisiä kutsutaan The Hollow -nimiseen kartanoon viettämään viikonloppua. Osittain ihmiset tuntevat toisiaan, osa ei. Kaikki sujuu hyvin aina siihen asti, kunnes menestyvä lääkäri John löydetään murhattuna puutarhasta lammen viereltä. Kuka olisi halunnut murhata miehen, jota kaikki rakastivat?

Sattumalta paikalle osunut Hercule Poirot alkaa tutkia tapausta. Vaikuttaa siltä, että loppujen lopuksi kaikki tietävät syyllisen veritekoon, mutta Poirotille tätä ei tietenkään kerrota. On tietenkin on päivänselvää, että dekkarikirjallisuuden historian etevin salapoliisi saa lopulta syyllisen kiinni (eikös niin taida käydä jokaisessa Agatha Christien murharomaanissa?).

Kohtalokas viikonloppu on Christien perussettiä juonensa osalta, mutta hahmot eivät ehkä ole niin kliseisiä mitä normaalisti murhamamman romaaneissa. Ihastuin etenkin Lucy Angkatellin hahmoon ja hänen tapaansa puhua katkonaisia ja sekavia lauseita - ehkä samaistuin omaan puhetapaani?

Agatha Christie - Helmeilevä kuolema

Nuori Rosemary Barton myrkytetään lontoolaisessa ravintolassa. Aluksi kaikki vaikuttaa selvältä itsemurhalta, mutta Rosemaryn leski ei voi välttyä ajattelemasta mahdollisuutta murhasta. Vuoden kuluttua kohtalokkaasta illasta sama seurue kutsutaan paikalle samaan ravintolaan, samaan pöytään - houkutteleeko illan tapahtumat murhaajan esiin?

Juonikuvaus vaikuttaa kiinnostavalta, muttei kirjan juoni loppujen lopuksi kovin kiinnostava ole. Liekö suosikkihahmojeni, Marplen ja Poirotin puuttumisen, vai ihan vain liian yksioikoisen juonen syytä, ettei tämä kovin ihmeelliseltä tuntunut. Helmeleivä kuolema on ihan ok luettava, muttei kuulu Christien parhaimmistoon.

Stephen King - Carrie

16-vuotias teinityttö Carrie on saanut kärsiä vuodesta toiseen jatkuneesta koulukiusaamisesta sekä fundamentalisesta äidistään. Jokin geeni, kerääntynyt viha tai muu on kehittänyt hänelle yliluonnollisen kyvyn liikuttaa ja hallita esineitä ajatuksen voimalla.

Kirja syventyy erilaisten lehtileikkeiden, artikkelien ja elämänkertaotteiden kautta eteenpäin kohti kohtalokasta päättäjäistanssi-iltaa. Kingin esikoisromaani ei vastaa kuitenkaan tunnelmaltaan 80-luvun huipputuotantoa, vaan enemmänkin tuntuu, että kirja paljastaa tulevan liian nopeasti - varsinainen kauhu ja kauhutunnelma jäävät vähäisiksi mekaanisen tapahtumakuvailun taakse.

Stephen King - Uinu, uinu, lemmikkini
"Hi ho, let's go"

Jos täytyy nimetä Stephen Kingin paras romaani, lienee kyseessä Uinu, uinu, lemmikkini. Lääkäri Louis Creed muuttaa upean vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Mainen osavaltioon. Sopivan hintainen ja kaunis talo löytyy - ainoa ikävä puoli on talon sijainti moottoritiellä, jota pitkin kulkee vilkas rahtiliikenne.

Creed tutustuu naapureihinsa, mukavaan vanhaan mieheen ja tämän vaimoon, ja aloittaa työt uudella työpaikallaan. Pian Creedien hyvin alkanut perheidylli uudella paikkakunnalla kokee ensimmäiset särönsä, kun perheen tyttären, Ellien, rakas kissa löytyy kuolleena moottoritien läheltä.

Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköinen. Naapurin vanha mies, Judy, uskoutuu Louisille: kaukana metsän takana on vanha intiaanien hautausmaa, joka tunnetaan myös lemmikkieläinten hautausmaana. Sinne haudattu eläin palaa elävänä takaisin. Näin käy myös perheen kissalle, mutta jokin on muuttunut, eikä kuolleelta ja mullalta löyhkäävä, aggressiivinen kissa enää tunnu ollenkaan samalta. Kun perheen taaperoikäinen poika jää myöhemmin tiellä rekan jyräämäksi, alkaa Louis pohtia, voisiko maahan haudata myös ihmisen...

Uinu, uinu, lemmikkini on yksi parhaimpia kauhukirjoja koskaan ja loistava esimerkki siitä, miten psykologinen kauhu osaa seisauttaa veret paljon verellä mässäilyä paremmin. Suosittelen!

Hulluuden partaalla tanssahteleva keski-ikäinen mies/perheenisä lienee Kingin yleisin vakiohahmo, ja Louis tuokin jossain määrin mieleen Hohdon Jack Torrancen - ja tietenkin Torrancea Hohto-elokuvassa esittäneen Jack Nicholsonin.

Dan Brown - Enkelit ja demonit

Cernin antimateria-tutkija on saanut muodostettua antimateriaa kokonaisen pisaran ja keksinyt samalla toimivan keinon säilyttää ainetta. Pian tutkija löydetään murhattuna toimistostaan. Terroristit, todennäköisesti katolista kirkkoa vastustava Illuminati-järjestö on varastanut antimaterian ja vienyt sen Vatikaanin alle tikittäväksi aikapommiksi. Sen lisäksi järjestö on siepannut juuri paavinvaalien alla neljä suosituinta kardinaaliehdokasta ja suunnittelee heille julmaa teloitusta...

Symbolitutkija Robert Langdon ja tapetun tutkijan tytär lupautuvat kykyjensä mukaan auttamaan Vatikaania kaaoksen selvittämisessä. He ovat tekemisissä ovelan ja kaiken tarkasti laskelmoineen vastustajan kanssa. Symbolit ohjaavat heidät eeppiselle seikkailulle läpi Rooman ja Vatikaanin.

Enkelit ja demonit on vaikuttava ja todellakin lukemisen arvoinen teos. Se sai pohtimaan monia asioita. Jos Jumala pystyttäisiin tieteellisesti todistamaan todeksi, pyrittäisiinkö löydöt piilottamaan? Kumpi on loppujen lopuksi pahempi, tiede vai uskonto? Kuinka paljon erilaisista asioista tapahtuu kulissien takana tavan kansan silmiltä piilossa?

Dean Koontz - 60 tuntia

Sen olisi pitänyt olla normaali työpäivä, mutta toisin käy. Floridalaispuutarhuri Mitch Rafferty saa soiton ammattirikollisilta, joilla on karua kerrottavaa; "Meillä on vaimosi. Sinulla on 60 tuntia aikaa hankkia 2 miljoonaa dollaria lunnasrahoja. Me olemme vitun tosissamme."

Seuraavat 60 tuntia muuttuvat helvetiksi. Rahojen kasaaminen ei ole helppoa eikä Mitch tiedä, voiko hän luottaa enää keneenkään.

Kirja sai pohtimaan elämän haurautta - kuinka nopeasti itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat voivatkin kadota elämästä.

Elämä on sitä että näytät hyvältä
Ja et sullon seksikäs tyttö- tai poikaystävä
Elämä on pilalla silloin kun hiuksesi näyttävät pahalta
Kun putoat pilviin rakentamaltasi jalustalta
Vittuun henki, älä katso pintaa syvemmältä
Kauhistuisit, siellä näyttää aika tyhjältä

Syyskuussa alkavaa masennusta pahentaa tietenkin kuukauden ihQutusbiisi.. Nyt vieläpä tuplana!

Monen päivän vatvomisen jälkeen päätin valtuuttaa syyskuun ihQutusbiisiksi poikkeuksellisesti kaksi kappaletta;
Lovex - USA
Depeche Mode - Personal Jesus

Lovexin tuore single USA ottaa kantaa amerikkalaiseen unelmaan ja elämäntapaan niin sanoituksellaan kuin komealla videollaan.



Depeche Mode on julkaissut wanhasta hitistään Personal Jesus uuden remixin ja sitäkin hienomman videon. Karu video kertoo noitavainoista ja vieläkin karummaksi sen tekee totuus, että joskus tuollaiset noitakokeet ovat olleet normaalia arkipäivää...



Aiemmin kaksi biisiä ihQutuksessa on ollut lokakuussa 2008, jolloin ihQutuksina olivat sekä M. Pokora feat Verbz - They Talk Shit About Me ja Snoop Dogg - Sensual Seduction, sekä 2010 toukokuussa, jolloin ihQutuksessa oli yhtä aikaa Sophie Ellis-Bextor - Bittersweet sekä Maija Vilkkumaa - Lottovoitto.

Paavo Pentikäinen, ETT, 4.9.2011 klo 22:38

Aiemmin Erkin toimesta jyrkästi kiistetyt huhut 3310:n terveydentilasta on nyt myönnetty todeksi.

Tiettävästi 3310 on jo viime marraskuusta 2010 lähtien kärsinyt erilaisista virransyöttöön ja sim-kortin lukemiseen liittyvistä häiriöistä. Vaivoihin toi pientä apua toukokuussa 2011 hankittu uusi akku, muttei se poistanut ongelmia täysin.

Uusimmat ja vakavimmat vammat tulivat viime sunnuntaina. 3310 ja Erkki olivat yksityisasunnolla, mutta tiettävästi riitaantuivat. Välienselvittelyssä Erkki tiettävästi löi kännykkää niin, että sen näyttöön ilmestyi mustia rantuja. Näyttö myös toimii enää vain puoliksi.

Alkuviikosta Erkki vielä rauhoitteli ihmisiä ja totesi kriisin olevan hallinnassa. Nyt hänen taholtaan on kuitenkin myönnetty, että kriisi on muuttunut aiempaakin vakavammaksi 3310:n osalta.
- Tällä hetkellä hänen näytöstään toimii enää vain yksi kolmannes eikä hän saa enää ollenkaan luettua sim-korttiaan. On epävarmaa, pystyykö kännykkää käyttämään edes herätykseen.

3310 olisi määrä täyttää kymmenen vuotta ensi tammikuussa.
- Ei voi sanoa täysin varmaksi, tullaanko syntymäpäivää sittenkään näkemään. Seuraamme kriittiseksi muuttunutta tilannetta.

TÄMÄ TAUTI VEI JÄRJEN VAIKKA VASTAAN TAISTELIN...

Eilen tuli sitten käytyy lääkärisedällä ja yli viikon johtunut sairastelu selittyykin poskiontelotulehduksesta.. Ei kuulemma muutenkaa kannattais mennä kuumessa kouluun. No, tänään en sitten mennytkään vaikka psykassa olis ollu mielisairaalakäynti... :S Yhyy jäin paitsi psykologian kurssin huippukohdasta!

Mutta niin, enää 6 päivää kuuria jäljellä niin pitäis olla elävien puolella.

[] kiinnostavaa

Tämäkin viikonloppu meni taas kuten aikaisempikin. "Menen suoraan koulusta kotiin ja opiskelen koko viikonlopun asioita joissa olen jäljessä" -asenne muuttuikin ja lähdin junalla Kuopioon... Ja TAAS KERRAN Siilin asemalla vastaan tulevat Milka ja Linda, lieneekö kohtalomme tavata joka ainakin kolmatta tai neljättä kertaa peräkkäin parin kuukauden sisään aina kun olemme matkustamassa junalla...?
Tuli nähtyä wanhaa riparituttuani Hellua ja lähdettyä saman tien Hellun ystävän Pempun tupareihin ja sitten juotua siellä. En tosin ollut humalassa, ehkä hiprakassa JA LÄLLYLLE TIEDOKS ETTEN OKSENTANUT SAATANA MINÄ SAAN KUULLA KESÄKUUSTA 2010 KOKO LOPPUELÄMÄNI SAATANA. Tuli tutustuttua pariin uuteen ihmiseen ja oli muutenkin okay bailut

Elokuun uudeksi kokemukseksi tuli sitten kokeiltua vesipiippua. Hyi hyi, makutupakka maistui enemmän tai vähemmän karmealta. Okay, ei nyt ihan karmealta sentään mutten kokeilisi uudestaan.

Menin yötä Zinille, aamusta kävimme syömässä Marmarassa. Marmara vai Mar Mara? Joka tapauksessa tästä pizzeriasta on tullut uusi suosikkini! NAMN. Suosittelen jokaista käymään siellä! ^^ Näin myös Niinaa, tänään on vuosipäivämme! Päivä, jolloin molempien elämät muuttuivat dramaattisesti - ja päivä, joka tuli sinetöimään myös Niinan kämppiksen kohtalon.....

RANDOOMM

Perjantaina tuli kuluneeksi neljä viikkoa, kun Norja koki rauhan aikansa pahimman terroriteon koskaan - Oslon keskustassa räjähtänyt autopommi surmasi kahdeksan ihmistä, Utøya-saarella työväenpuolueen leirillä ammuskeltiin ja 69 kuoli. Hirmuteko sai tiettävästi alkunsa jo useita vuosia sitten, kun sen tehnyt mies alkoi esittää internetin keskustelupalstoilla maahanmuutto- ja islamvastaisia mielipiteitään. Myöhemmin hän tiettävästi sai netin maailmasta apua valmistaakseen Puolasta tilaamistaan lannoitteista pommin, ja hän on kertonut pelanneensa useita erilaisia tietokone - ja nettipelejä saadakseen harjoitusta Utøyan ammuskeluaan varten.

Mielenkiintoista olisi tietää, olisiko massamurhaaja onnistunut teoissaan tai saanut niihin edes ideaa, mikäli internettiä ei olisi olemassa. Tapauksen jälkeen onkin oltu huolissaan ääriaatteiden leviämisestä verkossa. Ääriaatteiden kannattajat löytävät kukin toisensa ja yhdistävät voimansa. Toisaalta Norjan iskut olivat kuitenkin aika pitkälle vain yhden ihmisen hirmutyö, joskin taustalla esiintyi äärioikeistolaisia ja voimakkaan kristillisiä periaatteita. Monet muutkin viime vuosina maailmaa järkyttäneet tapaukset, kuten Jokelan ja Kauhajoen kouluammuskelut, ovat olleet yksittäisten henkilöiden tekemiä, joskin henkilöt ovat saaneet kipinän tekoihinsa internetin maailmasta löytyvistä radikaaliajatuksista.

Loppujen lopuksi syyttävä sormi päätyy osoittamaan internettiä. Eikä ääriaatteet ole edes ainoa internetin nostattama ikävä ilmiö, sillä sitä voisi syyttää jopa nykyihmisten masentuneisuudesta - näemme tietokoneen näytöltä hienompia paikkoja, kauniimpia, älykkäämpiä ja onnellisempia ihmisiä, parempia elämiä. Internetin maailmassa reilusti suurempi osa ihmisistä on supermalleja mitä todellisuudessa todellisuudessa. Jokainen on oman elämänsä superstara.

Internet tekee nuorista myös entistä yksinäisempiä. Jos ennen kokoonnuttiin porukalla jonnekin istuskelemaan ja juttelemaan, nyt kokoontuminen voidaan suorittaa omasta kodista käsin siirtämättä minnekään. Messenger, MySpace, Twitter ja Facebook tarjoavat mahdollisuuden kommunikoida ennennäkemättömän monipuolisesti eri ihmisten kanssa, mutta vastaako nettiin kirjoitettu tekstinpätkä aitoa vuorovaikutusta?

Mietin kesällä, ettei välttämättä oikeasti ole mahdoton ajatus, jos internet vielä joku päivä kiellettäisiin (tai sen käyttöä rajoitettaisiin) lailla. Valtiot säätävät lakeja saadakseen esimerkiksi päihteiden käytön kuriin ja vähenemään, joten miksei internetinkin? Kyllähän verkko tarjoaa ihmisille mahdollisuuden tiedonhakuun, mutta eihän kovinkaan monet sitä siihen käytä. Internet on puhtaasti viihdytystarkoitukseen, työ ja tiedonsaanti ovat vasta myöhemmillä sijoituksilla pornon, sosiaalisen median, keskustelupalstojen, hupisivustojen ja pelisaittien jälkeen.

Vihjeenä siis poliitikoille: kieltäkää tai rajoittakaa internetin käyttöä lainsäädännön voimin, niin maailmasta tulee parempi paikka. Ihmiset siirtyvät pois ruutujen äärestä, nettiriippuvaisuus häviää ja syrjäytyneisyyskin voi lähteä laskuun. Tällä tekstillään tietokoneet ja internet viimein vastaavat niihin ongelmiin, jotka ne ovat myös itse aiheuttaneet!

---

// Tekstin ideana on vain heittää ilmaan ajatus internetittömästä maailmasta. Mitä sinä ajattelisit, jos netin käyttöä rajotettaisiin lailla tai se jopa kiellettäisiin? Muuttuisiko maailma paremmaksi paikaksi?
// Se, että olen pohdiskellut internetin kieltämistä ja sen vaikutuksia maailmaamme, ei tarkoita sitä, että se minun mielestäni pitäisi ehdottomasti kieltää - joskin se voisi olla ihan käyttökelpoinen idea.

Eli niin, lauantaina tuli mentyä Helsinkiin ja eilen palasin sieltä. Ziiz tul 0ltuu cel nii kaua etten mä enää ees muist mite puhuttii savo murret!

Lauantaina siis ihan vaan perusshoppailua ja näin pitkästä aikaa wanhaa tuttavaani (tai no jaa, kaksi vuottahan minä vasta olen sen elämän riesana ollut :D) Jamia (ohjami), jonka luona vietin myöskin kaksi ensimmäistä yötäni!

Sunnuntaina tuli tavattua lihatiskissä (siis suomeksi, Qruiser.comissa) tapaamani tuttavuus Roddy (se on tyhmä eli on poistanut galleriansa)! JA SHOPPAILTUA Itäkeskuksessa. Valitettavasti sieltäkään ei löytynyt mitään, kuten aiempana päivinä käydyistä Kampista ja Forumistakaan. Lauleskellessani hieman ääneen iltapäivästä Aleksanterinkadun homossa & ämmässä Lady Gagan You And I:ta, joku (todennäköisesti amerikkalainen) nainen halusi saada minusta yhteiskuvan kun lauleskelin sitä :D Hauskaa. Illemmasta seuraan liittyi Jölli (Riemuriiviö) ! Kävimme Keltaisessa ruusussa (porno/seksikauppa), tuskin neljän pojan yhtäaikainen vierailu yhtään erikoiselta siellä vaikuttikaan.. :D (en ostanut mitään ihme kyllä)

Maanantaina pakkasin kamppeeni ja muutin pummimaan uuden tuttavuuteni Ellan (Bixia) luo. Lähdimme Nellin (Pöfff) kanssa katsomaan Rihannaa ja pääsimmekin toiseen riviin, kun painetta ei ollut oikeastaan ollenkaan ja porukkaakin aika harvassa. Pahin oli ohi, kun Jare&VilleGalle sekä Cheek olivat esiintyneet, Santigoldista en koskaan ollut kuullutkaan mutta varsin nerokas esitys kyseisellä bändillä / artistilla / mikä lienee. Pendulumin laulaja osoittautui varsin karismaattiseksi ja loistavan innostustaidon omaavaksi henkilöksi. Tinie Tempah oli myös ihan näkemisen arvoinen. Illan huippu oli tietenkin Rihanna, joka tuli viimein lavalle puolitoista tuntia myöhässä. Keikka oli hyvä, vaikkakin yllätyin ettei kertaakaan sen aikana vaihtunut asu...
Huippu oli tietenkin keikan loppupuoli, kun Rihanna laskeutui yleisön joukkoon, tuli täysin kohdalle, nousi aidan toisella puolella olevalle korokkeelle ja työnsi pääni tisseihinsä (pussasin sitä myös mahaan - ootteks jo kateellisia? xD) ! R oli myös tarttunut Nelliä kädestä ja vienyt sen rintavarustukseensa, joten kai sitä ei pieni seksuaalinen häirintä haitannutkaan. Joku obsessio noihin meloneihin varmaankin. :D

Tiistaina tuli hengattua Roddyn ja Joelin kaa ja illasta tutustuttua lisää Ellaan (ajattelin että voisi olla kohteliasta tuntea jonkin verran henkilöä jonka luona ajattelin pummia, hmm? :D) .

Ja yhyy, keskiviikkona se lähtö sitten jo olikin! Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, mukavia ihmisiä (kiitoksia jokaiselle heistä ^^) ja hyvät fiilikset jäi!
...Paluu todellisuuteen onkin poikkeuksellisen karu, vielä eilen luin kiireettä Varttia Helsingin keskustan kahvilan terasilla auringon kullatessa hiuksiani, tänään aamulla heräsin seitsemältä kävelläkseni kaatosateessa opiskelemaan... No, eihän elämä voi olla pelkkää myöhään nukkumista, kavereiden tapaamista ja shoppailua, en ole Tuksu (vielä) !

Enpä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin tänään kun Elinan kanssa soviteltiin sellaisia kokovartalopukuja (?) mitä olivatkaan kirpparilla :D Siniä ja Petraaki tuli pitkästä aikaa nähtyä :D

Harmi ettei tullut kuvaa muuten!

Koulussakin oli villi päivä! Mut nyt stressi matkustamisesta ;O

OLI itse asiassa hauskaa olla taas koulussa! Kyllä, se on myös stressaavaa ja ärsyttävää, mutta oli mahtavaa nähdä ihmisiä ja päästä pedoomaan kaikkia! Puristeleen taktisista paikoista ja pöyhiin hiuksia.

....NYT KUN LUKIOMMEKIN SAI NUORTA LIHAA ;P

Huh joka ottaa vielä mut tosissaan tuonkin kaa, huh, joten hys!

Innokkaana oppilaana aloin tänään anomaan lomaa ensi viikolle Rihannaa ja Helsinkiä varten!