IRC-Galleria

Kauniita syyspäiviä vain kaunistaa kuukauden ihQutusbiisi!

Syyskuun ehdoton hitti on suomalaista tavaraa: aikoinaan enemmän rap-musiikistaan vuosituhannen alkupuolella tunnetuksi tullut Mariska on kunnostautunut viime vuosina suomi-popin ja iskelmän parissa. Nahanluonti lienee kannattanut, sillä Mariska & Pahat Sudet - Liekki tulee olemaan kuluvan syksyn soitetuimpia kappaleita maamme radioissa (ellei se jo olekin) .

Mariskaa voi pitää yhtenä Suomen lahjakkaimmista musiikoista. Vuosien aikana hänet on nähty rastapäisenä rapparina ja kesämekkoja pitävänä iskelmälaulajana. Hän sanoittaa biisinsä itse ja lisäksi muun muassa Jenni Vartiaisen kaksi hienointa kappaletta, Missä muruseni on ja Minä ja hän ovat Mariskan kynänjälkeä. Liekin etu on juurikin mahtava sanoitus. Pisteitä täytyy myös antaa esiintymisestä musiikkivideolla ilman meikkiä - kuinka moni sellaista uskaltaisi tehdä enää nykyaikana?

Perjantain bileet eivät lähde käyntiin ilman elokuun ihQutusbiisiä!

Tällä kertaa oikean ihQutuksen löytämiseen kului aikaa, kun tarjolla ei tunnu olevan mitään erityisen uutta tai inspiroivaa.
Tämän kuun ihQuin kappale tulee Romaniasta: Alexandra Stanin uusi single Lemonade on tarttuva ja mukava biisi, jonka mukana on julkaistu myös tyylikäs videokin. Onhan Alexandara hottis ja tuskin sitä kukaan kiistääkään!

"Mr Saxobeat" -laulaja, Alexandra Stan, on tällä hetkellä ehkäpä Euroopan kuumin ilmiö. Tuoreella singlellä hän paljastaa myös pystyvänsä irrottautumaan ensimmäisissä hiteissään tutuksi tulleesta "saksobiitistä", ja homma toimii silti. I <3 Romanian dance music

Tässä jotain kesälomalla luettua kamaa arvosteltavana:

Agatha Christie - Roger Aycroydin murha
***

Roger Aycroydin murha oli aikoinaan Agatha Christien läpimurtoromaani, sillä se nosti aikaan keskustelun siitä, kuinka paljon lukijaa voi sumuttaa salapoliisiromaaneissa harhaanjohtamisen suhteen. Christie vastasi tiettävästi kritiikkiin toteamalla ratkaisun olevan löydettävissä tekstistä.

Rikas Roger Aycroyd murhataan kartanoonsa. Voisiko asialla olla joku talon palvelija, velkaantunut ystävä tai sukulainen, joku kyläläinen...? Käytännössä jokaisessa on jotain epäilyttävää. Eläkepäiviään Englannin syrjäperällä viettämään tullut Hercule Poirot pyydetään tutkimaan tapausta.

Roger Aycroydin murhaa pidetään Christien klassikkona, muttei muutamaa yllättävyyttä huomioimatta ole mitenkään poikkeava eepos. Agatha Christien kulta-aika koitti vasta 1930- ja 1940-luvuilla, mutta on 1926 ilmestynyt läpimurtoteoskin lukemisen arvoinen.

Juan Gomez-Jurado - Petturin merkki
*

Juan Gomez-Juradon tuorein kirja Petturin merkki alkaa 1920-luvun Saksasta ja kertoo Paul-nimisen nuoren miehen tarinan. Selvittäessään isänsä mysteeristä kuolemaa Paul kohtaa ikäviä paljastuksia isänsä ja itsensä menneisyydestä, joita ilman eläminen olisi voinut olla mukavampaa... Osana isänsä menneisyyden selvittämistä Paul muun muassa liittyy vapaamuurareihin.

Kirjan ansioiksi on annettava historiallinen kuvaus ja tarkat faktat vapaamuurariudesta (kirjailija on yleensäkin ollut hyvin tarkka tietojen oikeellisuudesta ja tarkkuudesta), mutta siihen ansiot jäävätkin. Petturin merkki pitää sisällään kaikki mahdolliset 1900-luvun alun Saksaa käsittelevän kirjallisuuden kliseet. Kappas vaan, rakkaus juutalaiseen tyttöön. Oho, Aatu on saatu tarinaan mukaan. Lopuksi vielä ennalta-arvattava "hän onkin lähisukulaisesi" -paljastus ja voilá. Myös alun kehyskertomus, tarinan linkki 2000-luvulle, tuntuu kömpelöltä.

Gomez-Juradon aiemmat kirjat Taivaspaikka ja Kuolinkellot ovat ehdottomasti hyvää luettavaa, mutta Petturin merkkiä en osaa itse suositella kenellekään.

Ilkka Remes - Ikiyö
****

Sen piti olla vain pieni rahankuljetusauton ryöstö, mutta se paljastuukin joksikin paljon isommaksi tapahtumavyyhdiksi. Remeksen kirjoissa hyvin usein päähenkilönä toimiva Antti Korpi päätyy keskelle laajempaa hanketta, josta on syytä olla huolissaan niin Suomessa, Yhdysvalloissa kuin Vatikaanissakin. Jäljet johtavat Kongoon, ihmisen todennäköiseen syntypaikkaan. Kokonaisuus rakentuu pikku hiljaa lukijan mieleen palasista.

Lopun paljastus, tarinan "pahiksen" suunnitelma, kuulostaa muuten kohtuu viehättävältä. Jostain syystä olisi ollut mielenkiintoista lukea oma vaihtoehtotodellisuusversio siitä, jos se olisi onnistunut.

Remeksen eepos on hyvä, toimintaa ja käänteitä täynnä oleva eepos.

Ilkka Remes - Isku ytimeen
***

Suomi on kansainvälisen kriisin kohteena. Itämerellä kaapataan ydinjätettä kuljettava laiva, joka suuntaa kohti Helsinkiä. Ruotsissa otetaan samaan aikaan panttivangeiksi Bilderberg-kokouksen maailmantalouden ja -poliitikan huippueliittiä. Tapaukset nähtävästi kietoutuvat toisiinsa. Suomen poliisi ja Suomen TERA-edustaja Antti Korpi joutuvat tulikasteeseen.

Isku ytimeen on ajankohtainen ja ihan kaunis saarna vallan jakautumisesta harvoille, rahanahneudesta ja ydinenergian arvaamattomuudesta ja toimintaa kirjassa riittää. Silti tuntuu, että Remes toistaa itseään - ydinasiaa on sivuttu jo esimerkiksi Hiroshiman portissa ja arvovaltaisia ihmisiä kaapattu esimerkiksi kirjassa 6/12. Remes on taitava kirjoittaja, muttei hän aseta itselleen tarpeeksi suuria haasteita tässä romaanissa, sillä mitään kovin uutta Remes ei esittele, vaan tyytyy toistamaan wanhaa, tuttua toimintakirjan kaavaa. Silti Isku ytimeen on hyvää luettavaa, etenkin niille, jotka eivät ole Remeksen tuotantoon tutustuneet.

Ilkka Remes - Hiroshiman portti
***½

Hiroshiman portti kertoo lyhyesti tiivistäen suurvaltojen välisestä raa'asta kilpailusta jäljittäessä suurta tieteellistä löytöä. Tarina sivuaa pitkälti ydinteknologiaa - atomipommeja ja ydinvoimalaenergiaa.

Kokonaisuudessaan tarina on mukaansa tempaava ja viihdyttävä luettava, mutta mukana on myös mielestäni enemmänkin sivutäytteenä toimivaa tavaraa - tarina rönsyilee ajoittain kylmään sotaan, keskiaikaisiin karttoihin, ydinenergian tuotantoon ynnä muuhun jättäen vastaamatta kaikkiin kysymyksiinsä. Nähtävästi olen lukenut viime aikoina liikaa Remeksen kirjoja, sillä myös päähenkilö Antti Korven kierrättäminen kirjasta toiseen tuntuu hieman tylsähköltä. Todennäköisesti Remestä vähemmän lukeneelle Hiroshiman portti voi kuitenkin olla hyvinkin antoisa kokemus - oli se sitä itsellenikin, mutta joidenki kaavojen toistuminen kirjasta toiseen pistää kriittisemmäksi.

Stephen King - Kuvun alla
****½

Stephen King on kaiketikin katsonut Simpsonit-elokuvan. Mainelaisen Chester's Millin pikkukaupungin päälle laskeutuu valtava kupu, jota ei voi paljain silmin nähdä - lentokoneet törmäävät siihen ja räjähtävät, autot ruttaantuvat, nenät murtuvat... Tieteellisten tutkimusten mukaan kupua ei pitäisi olla olemassakaan, mutta sen voi tuntea. Ulospääsyä kaupungista ei ole, joten Chester's Mill on oman onnensa nojassa.

Eristäytyminen ei lähde sujumaan kovinkaan hyvin. Sairaala tukkeutuu nopeasti, poliisi ylityöllistyy, kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu James "Big Jim" Rennie aloittaa keinoja kaihtamattoman taistelun valllasta. Pikkukaupunkiin kätkeytyy pinnan alle paljon, paljon pahaa... Kun happi, ruoka ja aggregaattien kaasu alkavat loppua, pikkukaupunki ajautuu hetki hetkeltä lähemmäksi kaaosta. Lopun aika lähestyy...

Stephen Kingin uutukainen Kuvun alla on positiivinen yllätys. Kuvaus pikkukaupungin ajautumisesta kaaokseen. Henkilöhahmoista löytyy monia elävästi, suorastaan käsin kosketeltavasti todentuntuisia hahmoja, jotka saavat aikaan lukijassa joko vahvoja inhon tai myötätunnon tunteita. Big Jim Rennie, ahne ja kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu, herättää vahvoja tunteita. Dale Barbara, joka tunnetaan myös kahjolla lempinimellään "Barbie", on myös loistava, elävä ja sympaattinen hahmo.

1100 sivua pikkukaupungin painajaista on ehdottomasti lukemisen arvoinen kokonaisuus. Muuten Kuvun alla olisi viiden tähden arvoinen eepos, mutta lopullinen kuvun selitys laskee lopullista arvosanaa - on valitettavaa, että King on päästänyt itsensä helpoimmalla mahdollisella selittäessään kuvun ilmestymistä kirjan loppupuolella.

"Mä oon normaali, suomalainen heteromies. Tykkään juoda olutta, syödä makkaraa ja kattoo jääkiekkoa. Ja oon hetero. Ja ylpeä siitä."

"Mä oon homo ja oon ylpeä siitä! Tykkään shoppailla, syödä pikkuleivoksia ja kattoo euroviisuja. Ja oon homo. Ja ylpeä siitä."

Seksuaalisuus on osa monien identiteettiä. Monesti ihmisen identiteettiä muodostaa jokin asia, mikä poikkeaa tavallisesta pidetystä normista - sen takia esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin kuuluvat määrittelevät itseään heteroita useammin seksuaalisuutensa perusteella. Toisaalta yhteiskunnassa, jossa seksuaalivähemmistöt ovat nousseet oikeuksineen tapetille, myös monille heteroseksuaaleille seksuaalisuus on yhä useammin osa identiteettiä. Tämä on sinällään normaalia, mutta on yksi asia, joka ei sitten millään mahdu meikäläisen kalloon on ajatus siitä, että omasta seksuaalisuudesta kuuluisi olla ylpeä.

Mitä ihmeellistä seksuaalisuudessa on? Nykyisin ihmisen seksuaalisen suuntautumisen vaihtelevuuden selittämisessä johtaa teoria sikiöaikaisista tapahtumista: testosteronikäsittely vaikuttaa sikiöön ja myöhempään lapsen hormonitoimintaan niin, että tavallista vähemmän testosteronia saaneesta poikalapsesta ja tavallista enemmän testosteronia saaneesta tyttölapsesta voi tulla homoseksuaaleja. Useimmiten esimerkiksi homoseksuaalien miesten sisaret ovat tavallista hedelmällisempiä, minkä myötä "homogeeni" siirtyy eteenpäin - tämän katsotaan myös selittävän, miksei homoseksuaalisuus ole sairaus, koska sillä on ollut hyödyttävä vaikutus ihmisen lisääntymiseen.

Tästä näkökulmasta seksuaalinen suuntautumisen on asia, johon ihminen ei voi käytännössä itse vaikuttaa, vaan se riippuu geeneistä ja sikiöaikaisista tapahtumista. Kuinka moni identtinen kaksonen (identtinen kaksosuus on seurausta munasolun erilleen jakautumista hedelmöityksen jälkeen, raskauden alkuvaiheessa - kyseessä on siis sikiöaikainen tapahtuma) on ylpeä siitä, että on identtinen kaksonen? Kuinka moni kokee itsensä ylpeäksi nipukattomista korvista tai silmien väristä - geeniperäisistä ominaisuuksita, joita yksilö itse ei päätä?

Kyllä, minä pidän itsekin omasta biseksuaalisuudestani. Mutta miksi siitä pitäisi olla ylpeä? Onko se muka muita suuntauksia parempi? Miksi olla ylpeä, kun en sitä ole itse edes valinnut?

Ja hei, sehän on täysin normaali asia.

22. elokuuta oli tänä vuonna päivä, jolloin Maapallon tänä vuonna tuottamat luonnonvarat on kulutettu loppuun. Vuosi vuodelta päivä siirtyy aikaisemmaksi, vielä 2000-luvun alkupuolella päivä sijaitsi lokakuun tienoilla. Vaikutus pahenee vuosi vuodelta: kun kulutamme enemmän kuin planeettamme ehtii tuottamaan, kulutamme jo ennen ihmiskunnan kulutusvaihetta syntyneitä luonnonvaroja ja otamme "velkaa" tulevien vuosien luonnonvarojen tuotannolta.

Jokainen tietää, mitä yksityiselämässä ja yrityksissä loputon velanotto ilman positiivista tulosta tarkoittaa: konkurssia. On sanomattakin selvää, että loputon velanotto on tässäkin tapauksessa kestämätöntä.

Voisi luulla, että viimeisimmän vuosikymmenen aikana noussut halu välittää luonnosta ja ekologisista arvoista alkaisi näkyä: monet maat pyrkivät vähentämään päästöjään erilaisin keinoin. Silti maailman ylikulutuspäivä koittaa aikaisemmin. Onko päästörajoituksissa onnistuttu, vai mikä on mennyt vikaan?

Asettamalla teollisuudelle päästörajoituksia, vaatimalla tehtaiden piippuihin suodattamia ja vaalimalla teollisuusalueiden ympäristöä on pyritty parantamaan saastetilannetta, ja monissa Euroopan maissa ilmatilan laatu onkin viime vuosikymmenten aikana kohonnut. Esimerkiksi Suomen typpi- ja rikkilaskeutumat eivät enää ole yhtä pahoja kuin 80-luvulla.

Teollisuudelle asetetuilla säädöksillä on tarkoitettu hyvää, mutta niiden hyöty on jäänyt koko Maapalloa ajatellen heikoiksi: vaikka teollisuus on vähentänyt päästöjään, suodattimien asentaminen ja päästöjen talteen kerääminen on kallista. Tämä on johtanut valitettavan monissa tapauksissa siihen, että tuotanto on viety halvempana kehitysmaihin, joissa päästöjä ei vahdita yhtä tarkasti. Monet yritykset ovat asettaneet voitontavoittelun vastuullisen luonnonvaroista välittämisen edelle. Toisaalta, tämä on ymmärrettävää, sillä mitä vähemmän voittoa, sitä vaikeampi yrityksen on pärjätä kovassa taloudessa. Joka tapauksessa, monet päästöasetukset ovat johtaneet suurelti osin monien ilmastosta välittävien maiden ympäristön tilan paranemiseen, saastuttaminen on vain ulkoistettu muualle.

Onhan se totta, että myös me yksilöt kulutamme liikaa. Lyhyitäkin matkoja taitetaan autoilla, ostamme turhaa romua, asumme kaupungeissa, ruokamme tuodaan parhaimmillaan tuhansien kilometrien päästä. Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia, vaikka monesti media pyrkiikin antamaan maamme ekologisesta tilanteesta ruusuisen kuvan. Suomi oli vuonna 2003 maailman kolmanneksi suurin "ekologinen tallaaja" yhdessä Kanadan kanssa, heti Yhdysvaltojen ja Arabiemiraattien jälkeen.

Monet yksilöiden teot on kuitenkin pieniä verrattuna siihen, mitä teollisuus aiheuttaa. Ajoittain keskustelu ekologisesta elämäntavasta on mennyt liiankin yksilöä syyllistäväksi: jokaisen pitäisi siirtyä tietynlaiseen lämmitys- ja asumismuotoon, luopua yksityiskulkuvälineistä, hävittää jopa lemmikkieläimet niiden ekologisen jalanjäljen takia.

Normaali kansalainen on yksityisissä haluissaan paha paha, mutta kansallinen kilpailukyky, voitontavoittelu ja taloudellinen kasvu toimivat kuitenkin valitettavan usein syynä siihen, miksi teollisuudelle sallitaan erivapauksia. Ja niin kauan, kuin rahanhimo voittaa ympäristöarvot, on turha ajatella saastuttamisen kunnollista vähentämistä. Yksi pahimmista saastuttajista, Yhdysvallat, jättikin aikoinaan Kioton ilmastosopimuksen allekirjoittamatta, ja eräänä perusteena tälle oli mahdolliset vahingot teollisuudelle.

Toivoakin löytyy. Vaikka teollisuutta on siirretty esimerkiksi halvan työvoiman maahan Kiinaan, on Aasiassakin ruvettu kiinnittämään entistä enemmän huomiota saasteisiin. Tulevaisuudessa nimenomaan kehittyvä Kiina voi olla se, joka loppujen lopuksi pystyy kehittyvällä taloudellaan ja resursseillaan parantamaan planeettamme päästökehitystä. Jo nyt ekologiset arvot nousevat idässä ja näkyvät niin asumissuunnitelmissa kuin monissa tehtaissakin. Taantuvat länsimaat saanevat seurata perässä, kun nouseva itä kehittyy ekologiselta osaamiseltaan - mahdollisesti jopa hyvin nopeasti myös lännen ohittaen.


Tekstin lähteitä / muuten tekstiin läheisesti liittyviä, mielenkiintoisia artikkeleita:
- Maailman ylikulutuspäivä 2012
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=417607&lan=FI
- Suomalaisten ekologisesta jalan jäljestä
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_10_06_ekologinen_jalanjalki.html
- Lemmikkieläinten ekologinen jalanjälki
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Koiran+ekologinen+tassunj%C3%A4lki+on+suuri/1135250971009
- Kiina rakentaa ensimmäistä radikaalia ekokaupunkia
http://www.tekniikkatalous.fi/rakennus/kiina+rakentaa+maailman+suurinta+ekokaupunkia+ndash+jatemaan+paalle/a805428

Istun kuin mallinukke vaatekaupassa
Kuin huippumalli poseeraa kuvastoissa
En voi hengittää, en lihastakaan liikauta
Ilme ei värähdä, en ota katsekontaktia
Olen yhtä aikaa rento ja jännittynyt
Marmorinen patsas, paikoilleen kivettynyt
En uskalla tehdä mitään äkkinäistä
Se nimittäin tarkoittaa virheliikettä
Hetkenä minä hyvänsä se voi tapahtua
Mieluummin elän esittämällä kuollutta
Mun tekis mieli huutaa, en sano sanaakaan
Sisin huokaa mut oon oppinut vaikemaan
En sua pelkää enkä pyri miellyttämään
Mä vain pyrin rangaistuksias välttämään

Sä et koskaan suutu. Sä huudat muuten vaan.
verta kaikkialla
Mussa on se vika. Mä taivun liioittelemaan.
verta keittiön lattialla
Minähän se liikahdin. Minä mokaan aina vaan.
verta mun vartalolla
Mä teen virheet. Sä vain tulet huomauttamaan.
verta sun käsivarsilla

Mulle koti on vain paikka syödä ja nukkua
Suo josta nousen ennen kuin ehdin hukkua
Väliaikainen odotellessa parempaa
Kun juoksen pois nii en enää takas palaa
Ja tiedän etten jaksa enää kauaa
On oltava elävä kuollut tai vapaa
Sanot sen sanomatta yhtäkään sanaa
Silmäs kertoo mä oon arvotonta paskaa
Ja et mun pitäis olla tyytyväinen vaan
Kun oot pystynyt kaiken tämän antamaan
Ja kysyessäni mitä kaikkea muka
Saan vastaukseksi äänettömiä huokauksia
Ne kuiskaa et oon tyhmä ja yksinkertainen
Oisit ollu tyytyväinen, nyt saat rangaistuksen

Sä et koskaan suutu. Sä lyöt muuten vaan.
verta kaikkialla
Mussa on se vika. Mä taivun liioittelemaan.
verta huoneen lattialla
Minähän se liikahdin. Minä mokaan aina vaan.
verta mun kasvoilla
Mä teen virheet. Sä vain tulet huomauttamaan.
verta sun käsivarsilla

Aina kun mä päätän täältä lähteä
sä juokset mun perään alat itkeä
Kerrot tarvitsevasi mua täällä
Alotetaan alusta, yritetään vielä
Ja jotenkin mä aina päätän jäädä
Mutten mäkään iäti pysy ehjänä

Sä et koskaan suutu. Sä tapat muuten vaan.
verta kaikkialla
Mussa on se vika. Mä taivun liioittelemaan.
verta kotini lattialla
Minähän se liikahdin. Mä mokaan aina vaan.
verta lähtee kaikkialta mun hiuksista
Mä teen virheet. Sä vain tulet huomauttamaan.
aina kunnes veri lakkaa vuotamasta

...

© ErQ

Tuli siis käytyä Helsingissä alkaen keskiviikosta (8.8.) ja tultua takaisin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Matkan varrella tuli tutustuttuu moniin uusiin ihmisiin, tehtyä kaikkea kivaa, nähtyä Madonna ja käytyä kivoilla kaupoilla.

Tiivistäen ostoksista sanottakoon mukaan tarttuneen
- Sofi Oksasen Puhdistus pokkarina (ilmaiseksi Suomalaisesta kirjakaupasta, pokkaripassi tuli täyteen)
- Mafia II Anttilan Toptenistä (ei muuten saa Kuopiosta tarjouksesta 20 eurolla näin uutta ja kehuttua peliä!)
- Huppari Backstreetiltä, selkäpuoli osittain paljas ja alaselässä ns korsettiosa eli naruja. Ei mikään miehisyyden huipentuma vaan enemmänkin kaunis ja androgyyninen vaate :D
- Valkoiset kynsikkäät (en tajua miten en omista sellaisia vieläkään!) Cyber Shopista
- Hailakan siniset pillifarkut Mic Macista
- Dalmatialaispentupehmolelu jostain lelukaupasta (Cruella de Vil baby!)

Sunnuntaina nähty Madonna oli loistava. Pääsin Golden Circlen lipullani Golden Triangeliin eli ns kultaiseen kolmioon, lavan ja kahden catwalkin väliin jäävälle alueelle - kolmipaikat arpova iPad oli puolellani. :)
Seitsemältä alkanut jonotus oli tuskaa huonosti nukutun yön jälkeen, mutta konsertti oli kaiken sen arvoista. Madonna esiintyi provosoivana, vihaisena ja kerta kaikkiaan mahtavana. Suosikkini oli alussa nähty Gang Bang -biisi, jossa Madonna ampuu häntä kohti hyökkääviä tanssijoitaan kuoliaaksi. Laukauksen ja tanssijan kuoleman myötä valtavalle taustaruudulle ilmestyy graafisesti näyttäviä verijälkiä. Muutenkin konsertti oli tunnelmaltaan, visuaaliselta ja musiikilliselta anniltaan parhain koskaan käymäni.

Yökerhoja, baareja yms ei tullut ehdittyä kierreltyä sittenkään kovinkaan paljoa tältä erää, joskin keskiviikkona kävin Joelin kaa DTM:ssä ja myöhemmin maanantaina Tommin 18-vuotisten kunniaksi uudestaan siellä ja päästivät meidät lisäksi sisälle Herculekseen. xD Olisi ollut kiinnostavaa käydä läpi noita muitakin baareja kuin vain hinttiklubeja mutta no, ensi reissulla sitten.

Kiitoksia jokaiselle joka oli osana tätä reissua <3
Helsinki I love u ^^

Yleensä ihmiset täyttävät internetissä tyhjänpäiväisiä raksi ruutuun -kyselyitä, joiden rastitettavat kohdat ovat täynnä tylsiä itsestäänselvyyksiä, kuten "olen syönyt makaronilaatikkoa" tai "olen ollut auton/lentokoneen/junan kyydissä" yms.

Tämä ei ole sellainen kysely.

Täytä tämä ja muista, että parinkin raksin saaminen tähän on saavutus. Raksin saa pistää jos ja vain jos oma kokemuksesi vastaa sanasta sanaan random-hetkeä, suuripiirteisyys ei kelpaa.

Kaikki tapahtumat ovat tapahtuneet oikeasti joko testin tekijälle tai jollekin hänen kavereistaan. Jos rakseja ei irronnut tai niitä oli hyvin vähän, voithan postata kyselyn joka tapauksessa eteenpäin - usko pois, näiden random-juttujen lukeminen on oikeasti mielenkiintoisempaa luettavaa kavereillesi kuin tieto siitä, mitä biisiä viimeksi kuuntelit tai kenelle viimeksi soitit.

[] Olen kastunut niin pahasti työmatkallani että ostin ennen töihin menoa täysin uuden vaatekerran itselleni ja puin ne päälleni duunipaikan vessassa
[] Olen maannut rivitalon pihalätäkössä uimapuvussa
[] Olen kaatunut / istunut / juossut nokkospuskaan
[] Olen saanut myöhästyttyäni töistä työnantajaltani uhkauksen että hän työntää valomiekan osia ruumiinaukkoihini. Lisäksi hän on kutsunut minut kotibileisiin joiden ainoa vieras olin minä itse
[x] Olen värjännyt alapääkarvani shokkivärillä.
[x] Olen rapsutellut kaverini luona ollessani kaverini koiraa ja yllättäen rapsuttaminen johti koiralla näyttävään seisokkiin. Kenenkään muun rapsuttaessa stondausta ei ilmaantunut, lisäksi paitani ollessa hieman ylhäällä koira hyppäsi päälleni niin, että sen märkä penis osui paljaaseen selkääni.
[] Olen kastroinut kissan.
[] Olen juossut heikoilla jäillä puhelinluettelo päässäni.
[] Olen värjännyt hiukseni elintarvikeväreillä.
[] Olen kaupungilla ajellessa kuunnellut tietovisakilpailua jonka yksi osanottaja oli ammatiltaan puuseppä ja samassa olen huomannut risteävän kadun olevan Puusepänkatu
[] Olen saanut kuulla aamulla yhden illan jutultani, että hänellä on tietokone täynnä materiaalia internettiin lataamistani, webkameralla tekemistäni eroottisista esityksistä
[] Olen nauranut niin kovasti että lirautin kusta housuun
[] Olen etsinyt viime hetkessä kavereilleni syntymäpäivälahjoja ja antanut heille lopulta lahjaksi kaapin pohjalta löytyneitä eroottisia kynttilöitä
[] Olen pitänyt viisi vuotta Messengerissä avatar-kuvanani kuvaa muovitynnyristä keskellä metsää
[] Olen ystäväni kanssa tutustunut kahteen seksuaalista mielenkiintoa ilmaisseeseen henkilöön yöelämässä ja saaneet heidät kustantamaan meille hampurilaisateriat ja taksimatkan kämpillemme, kunnes taksin perille tullessa olemme juosseet kiireellä sisälle kämpille lempaten heidät taksiin. Hampurilaiset söimme piilossa kämpän vessassa siltä varalta, etteivät illan kustantajat tietäisi, mihin kämppään kerrostalossa menimme
[x] Olen päättänyt kokeilla juosten kusemista (kirjaimellisesti) ja lähtenyt juoksemaan ja kusemaan yhtä aikaa pitkin yleistä lenkkipolkua kunnes mäen takaa ilmestyi kaksi vanhempaa sauvakävelijärouvaa
[] Olen alkanut kerätä torilta roskia aamuviideltä
[x] Olen pukeutunut ystäväni kanssa pukukopissa naurettaviin yksiosaisiin kokovartalopukuihin ja hypännyt pukukopista ulos liikkeeseen ja saanut kavereideni lisäksi myös satunnaisen ohikulkijan nauramaan meille
[] Olen vakoillut naapureitani. Äitini kanssa. Auton takaa. Kiikareilla.
[] Olen nukahtanut julkiseen vessaan ja herännyt puoli neljältä yöllä oman kännykkäni herätykseen

[] Olen laittanut pullopostissa ruoanlaitto-ohjeita
[] Olen heitellyt kavereideni päälle taloussokeria ja onnitellut heidän naimisiin menostaan (he eivät kuitenkaan olleet oikeasti menossa naimisiin)
[] Olen ollut keräilemässä yläasteen kasvikansiooni pihatieltämme kasveja, kun paikalle on ilmestynyt valtakunnallisesti hyvin tunnettu lääkäri, joka rupesi auttamaan kasvien keräämisessä.
[] Olen ollut linssiluteena eräässä hyvin tärkeässä elämänvaiheeni juhlassa kun lokki on yllättäen paskonut hiuksilleni ja olkapäilleni
[] Olen kostanut ärsyttävälle kämppikselleni uittamalla hänen eväitään vessanpöntössä ja pistänyt ruuan sen jälkeen normaalisti jääkaappiin
[] Olen leikkinyt autiossa ladossa ja hypännyt irtonaisen lankun päälle niin, että lankun toinen pää iskeytyi vasten rintakehääni / mahaani ja siinä olleet naulat viilsivät kaksi pitkää arpea alavatsasta kaulaan
[] Olen saarnannut tunnin ajan narkomaaneille torilla aineiden käytön lopettamisen tärkeydestä ja pari viikkoa myöhemmin samaiset henkilöt tulivat kadulla vastaan, kertoivat tulleensa järkiinsä ja lopettaneensa käytön, ja he tarjosivat lisäksi kahvit kiitoksena
[] Olen sitonut kämpästä kerran tuolit, astiakaapin oven ja pöydän jalan kiinni naruilla kämppiksen huoneen oveen ja saanut aamulla narushow’n myötä rymisevän aamuherätyksen
[] Olen herännyt aamulla kuumailmapallon korista 300 metrin korkeudesta, jonne vanhempani olivat tuupanneet minut, jotta pääsisin eroon korkean paikan kammostani. Laskeuduimme koripallolla appelsiinitarhaan, jossa vastassa kolme järkälemäistä afrikkalaista miestä oli vastassa kahden konekiväärin kanssa – kuten arvata saattaa, otimme jalat allemme.
[] Olen työntänyt sukupuolielimeni kaverini korvaan
[] Olen yrittänyt saada piisamia (tai jotakin muuta sellaista elukkaa) kuvaan ja olen jahdannut sitä kameran kanssa kunnes yllättäen aiemmin paennut eläin hyökkäsikin kimppuuni purren jalkaani, mikä johti terveyskeskuskäyntiin
[] Olen mennyt jatkoille pingviiniksi ja jääkarhuksi pukeutuneiden kanssa ja pelannut heidän kanssaan yömyöhällä television tietovisapeliä
[] Olen tullut viedyksi ambulanssilla Apteekkari-nimiseen baariin
[] Olen kaatunut jokeen
[] Olen kussut postilaatikkoon
[] Olen saanut puliukolta kaksi viinipulloa ja kaksi tupakkatoppaa siitä hyvästä että viettäisin hänen kanssaan iltaa
[] Olen lähennellyt kaveriani nukkumaan mennessä ja tämän takia hän teki minulle pedin parvekkeelleen
[] Olen puhunut puhelimessa äitini kanssa samalla kun olen harrastanut seksiä
[] Olen suihkuttanut asiakkaan hiuksiin kampaamotöissä veden sijasta lasinpesunestettä
[] Olen lukenut lehdestä että oman maakuntani isoin kannabisviljelmä on löydetty, ja seuraavana päivänä isäni kertoo sen olleen sisarukseni viljelmä

[x] Olen herättänyt sisarukseni aamuseitsemältä soittamalla täysillä Johanna Tukiaisen biisiä
[] Olen lupautunut tuntemattomille ihmisille pitkän matkan kuskiksi, vaikkei minulla ollut edes ajokorttia
[] Olen soittanut Lontoossa ollessani migreeni-huuruissa itkien entiselle opettajalleni haaveestani päästä Lontooseen ja kuinka nyt kärsin migreenistä juuri siellä ollessani
[] Olen astunut ulkoilmaan ja samassa kahden sentin kolikko on tippunut taivaalta suoraan eteeni
[] Olen hyppinyt tuntosarvet päässäni ja sauva kädessäni taksijonossa jaellen ihmisille keijupölyä
[x] Olen pelannut pesäpalloa puolen litran limsapullolla ja tennismailalla aamukuudelta sisätiloissa
[] Olen kavunnut kumipuvussa ja kaasumaskissa katolle megafonin kanssa
[] Olen kalastanut pienen kalan ja nostaessani kalan ylös on vedestä noussut isompi kala, joka nappasi pienemmän kalan suuhunsa
[] Olen kaverini luona saanut yllättäen hypähtäessäni polvilumpion sijoiltaan ja kaatunut lattialle vetäen lipaston päältä kädenliikkeellä mukanani viisi Iittalan lasista keräilykynttilänjalkaa
[] Olen mennyt kaverini kämpille ja huomannut vessanpöntön säiliön haljenneen ja sieltä lainehti vettä lattioille
[] Olen pitänyt sitä, että sain tähän kyselyyn eniten tekojani, elämäni parhaimpana saavutuksena (eikä tämä ollut sarkasmia)

---

Kiitän jokaista testin tekoon osallistuneita. En mainitse erikseen, ketkä tähän osallistuivat, kaikki tuskin haluavat paljastua mokistaan.

Kuten aiemmin on jo mainittu, kaikki tapahtumat ovat tapahtuneet jollekulle oikeasti. Totta kai itselläni rakseja on hieman tavallista enemmän, sillä olenhan testin tekijänä ehtinyt miettimään liikaa omia kommelluksiani toisten random-juttujen kuulemisen yhteydessä.

Jonkun silmään mahdollisesti pistävät kielioppivirheet (pilkkuiden ja pisteiden puuttuminen) ovat tahallisia ja tarkoitettu lisäämään tekstin ja testin 'kaaoottisuutta'.

Huomaa myös wanhat randomit:
ErQ

Maanantaina Siilinjärvi-Kuopio välillä Vuorelan alueella vitostiellä sattui tapahtuma, jossa nuori naiskuljettaja ajoi jonkin aikaa palanutta autoa moottoritiellä, kunnes auto sammui ja kuljettaja ymmärsi poistua autosta.

Satuin osumaan itse paikalle, kun tämä tapahtui. Aluksikin on korjattava sen verran mediassa ollutta tietoa, ettei se kuljettaja ilmiliekeissä palanutta autoa montaa kilometriä tiettävästi ajanut, vaan jokin kohta oli tiettävästi palannut niin, ettei kuski paloa aluksi huomannut. Lisäksi tilanne näytti oikeasti pahalta ajaessamme juuri pysähtyneen auton ohi ja pysähtyessämme lähistölle, sillä autopalo oli puhjennut ilmiliekkeihin, savupatsas oli jo kymmenien metrien korkuinen ja kuljettajakin oli vielä jonkin aikaa sisällä palavassa autossa.

Mutsini lähtiessä katsomaan tilannetta soitin itse hätänumeroon ja huomasin, että monet muutkin kaivoivat kännykkänsä esiin. Mutta mitä vittua - he eivät ruvenneet soittamaan hätänumeroon VAAN ALKOIVAT OTTAA PALAVASTA AUTOSTA KUVIA kännyköidensä kameroillaan!

Ei helvetti, auto palaa täyttä vauhtia moottoritien varressa ja siitä otetaan kuvia! En edes tiedä miten aloittaa moraalisaarnaa siitä, kuinka moraalisesti arveluttavaa tällainen toiminta on. Missä vaiheessa maailmamme muuttui sellaiseksi, että tuntemattomalle ihmiselle tapahtuva suru on omaa viihdettä ("huu palaapa auto hienosti otetaan kuva niin voin näyttää kavereille tai julkaista sen lärvikirjassa") ja toisen auttaminen on toissijaista?

Ei saatana mua vaan raivostuttaa tällainen toiminta

Tässä vielä Savon Sanomien artikkeli aiheesta (kaipaisi muuten ihan kohtuullisesti täsmennyksiä tapaukseen liittyen, mutta no jaa, mitä verkkojournalismilta voi odottaakaan)
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/palava-auto-ajoi-pitkin-moottoritieta/1228454

Jos heinäkuu onkin ollut aikaisempiin verrattuna viileä, niin viimeistään nyt ihmiset saa hikoilemaan heinäkuun ihQutusbiisi! Kuun alussa lomalle lähteneet kansanedustajatkin kutsuttiin varmistamaan esitys ihQutuksesta - ihQutus ylitti mahtavuudellaan puolue- ja hallitus-oppositio -rajat mennen tullen.

Pohjois-Carolinasta tuleva rockbändi Daughtry on iskenyt kultasuoneen uudella singlellään Outta My Head. Kappale on tarttuvaa pop-rockia ja laulajan ääni on mukavaa kuunneltavaa. Myös musiikkivideossa on kaikki tarvittava (takaa-ajoa, komediaa, yllätyksiä, hieno kaara, moottoripyörä, naiskauneutta, hyvä fiilis) joten ihQutusbiisin titteli on ansaittu.