IRC-Galleria

Tein lupauksen itselleni, tiesin että olen tarpeeksi vahva kestämään pahimpiakin vastoinkäymisiä, mitä ihmiselle voi käydä. Olin niin voimakas ja päättäväinen, tiesin että siihen tarvittiin mahdottomuus, murtaa minut. Koskaan en osannut kuvitella että niin kävisi. Sitten tulit sinä, etkä päästänyt minua menemään,vaikka todella yritin, paeta sieluni puolesta, vapauden puolesta. Minut oli murrettu, en ollut enää yksin, enkä vapaa vaikka koko pienen ikäni olin ollut, vapaa mutta samalla vankina elämän kahleissa.

Ennen sinua minä tykkäsin leikkiä, tykkäsin härnätä ja sitten, vain kadota pimeyteen. Sieluani nauratti aina ja se rakasti sitä, että se sai olla vapaa ja samalla saada makeaa. Sinä kuitenkin tulit ja varastit sen. Se rakasti sinua, mutta rakasti myös olla vapaa. Tukahdutit sen.

Olen tottunut taistelemaan kaikesta mutta nyt, minä osasin myös paeta.

Otin joka päivä askeleen taaksepäin, kunnes olimme tarpeeksi etäät, pistin juoksuksi. Koskaan en ole juossut kovempaa, ja olin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen niin tyhjä. En pystynyt lopettamaan juoksemista, jalat vain jatkoivat.

Juoksen yhä, enkä koskaan lopeta. En ennenkuin pysäytät minut. Tule, pysäytä minut, ota syliin.