IRC-Galleria

Ennustin tulevan
Ennen kuolemaa muistan aistineeni levon
Tunsin jonkin olevan erilaista, en osannut pukea tunteita sanoiksi
En tiennyt vielä, että olin hyvästellyt Artun
Silitin poskea, ja se olikin viimeinen kerta
Seuraavaksi kuulin hätähuutoa
En kestänyt kuulla, en osannut auttaa
Sain luvan silittää ruumista
Enää en vain kyennyt
Siunauksen annoin haudalla

Farkkuhame nousee, jalat ristiin
Pelkään et näät aikaansaannoksesi
Paljastuin
Tunnen sen sun levisten läpi istuessani alasti sylissäsi
Mietin miltä susta tuntuu kun mä hieron sitä vuoroin hellästi ja lujaa
Tää on se tapa jolla mä osoitan sulle et haluun olla sun
Ja niin, sukellan lakanoissas taas
Ohjaan kättäsi mun rintaani vasten jotta tuntisit mitä saat aikaan mun kehossa
Ne nöpöttää vaaleanpunaisuuttaan sun sormilla
Käsi kulkeutuu pitkin kylkeä, kumpujen läpi kaarrellen lämpimään
Lämpöerot aiheuttavat fyysisiä muutoksia, kihelmöintiä
Nyt posket ei punoita ainoastaan ujouttaan
Hymyillen pakotan sut suutelemaan viininpunaisia huuliani, maistaakseni itseni
Suolaista ja makeaa, tahrit alastonta
Mun puolesta voit palvella mua näin vielä huomenna

Suklaatryffelit aseteltiin lasikulhoon pöydälle
Kahvia kahdelle
Voit seurata sijaintiani kartasta mä juoksen kukkakauppaa etsien
Viiden minuutin kuluttua oletkin jo ovella
Kuuden minuutin jälkeen olet jo matkalla toiselle ovelle
Tuulahdus vaniljaa ja sikarin tuoksua katoaa jonnekkin tyhjässä parkkipaikassa

Nuorena niin vanha etten enää jää katselemaan hetkeä kauempaa

15.10.2017 16:05 Hän: ”Luulen, että olen rakastunut sinuun”

Luulen, että ymmärsin hänen oikeasti välittävän minusta vasta kun näin sen katseen mitä en oikeastaan ensin tunnistanut, kunnes ymmärsin etten ollut vastaavaa ennen kokenut. Ja sen jälkeen se ei ollut enää mitään väkisin vääntöä, vaan kun kauniisti pyysin niin sen saman katseen saattelemana hänen otteensa olivat rakastelijan otteet, eikä enää sitä tuttua ja vähän jopa epämukavaakin painimista. Se tanssi lopetettiin hellästi kehräten, useita tunteja yhdessäoloa ihan vain maaten ja ihmetellen toisen hipiää, nenänpäätä, hassuja korvannipukoita ja niitä samoja helliä käsiä joille viimein annoin luvan, pidellä arkaa, lähes koskematonta kehoani.

Katso, oi avaruuden ikkuna
Se menee rikki, kun sitä heittää kivellä
Lapsi sä oot avuusjätettä

Mitä mä vastaan
Aiheuttaako vastaus kohennusta vai pahennusta
Koliseeko kattilat ja Martan pää patterissa
Juuta ei jaata
No mä vaan dallaan ja kohellan ja melskaan

Vittu ala kertoon
Sano mulle kenen näkökulmaa
Sedät satuilee omaa tarinaa siitä mistä tää johtuu mihin tää johtaa
Runkkaan itsestäni ulos sen perkeleellisen tunteen, mut ihan turha keissi taas, enhän mä osaa ees surra
Löisin nyrkin seinään mut en voi herättää unia
Edes mun hengityselinten toiminta ei oo musta riippuvainen
Oon välikappale, muiden jatke, skidi ruuvi
Olisinpa ees toi röökin musta lastulevyinen seinä

Kävelevä prostituutio ruokkii nälkäisiä silmiä
kohtaan sen aamuruuhkassa, ihan niin miljoonakaloina virran mukana
Haahuilen täällä tiedostaen oman kuoreni naurettavuuden katsoisitko minua jos pyydän?
Kertoisitko minun olevan ainutlaatuinen?
Esittelisinkö sinut jäävuoreni syvimmille kerroksille?

Oletko se sinä?
Minä pyydän
Ole jotain muuta kuin ne muut