Ominaistuoksuni se kuulemma vaan, johdattelee mua harhaan, koirat ja tunteettomat käsivarsilleni. Ne pukee tunteet pikkumustiin illalliskutsuille. Mua viedään polttavan tanssilattian lävitse pannuhuoneeseen, sieltä oon oppinu oman reittini vangitun vapauteen. Ollaan taas tilassa, jota kutsutaan oikeudeksi. Hengitänkö tuoksuasi huoneen keskellä, jotta palvelisin varttani tänään, vai jotta juhlisimme sinua päivinä, jotka maksoit pokeria pelaten?
Tiedät olevasi kuollut, kun sinulla ei ole enää mitään sanottavaa.