Oma mieli, mä tiiän. Mut kuuntele hetki munki kieltä
Tähän asti mä jaksan, sit se on siinä ja kyttää kierouttaan
Nokisii valheit on vaa nii pirun vaikee siirtää
Jos me yritetää yhessä, nostetaa ne tohon lavalle
Joskus mun skolioosi vaa vittuilee, sit pitää stoppaa
Urakan loputtuu ollaa saavuttu avaruuden ikkunalle
Mä nään täält aina syntiset, itseni lisäks kaikki muut,
seittemä miljardii hairahdusta
Ei helvetti, ja toi nokikasa, se vaa jaksaa kasvaa