Mulla ei ollut aikaa eikä varaa unelmoida.
Käytin sille varatut tunnit pakoiluun ja sekoiluun.
Kun mä kasvoin vähän isommaksi mulle tuli vastaan vaihe, jolloin mun tuli oppia se taito. Kukaan ei enää juossut mun perässä kartta kädessä. Seisoin mun omilla pienillä jaloilla, ja ne alkoi puutumaan siitä kaikesta odottelusta.
Suurimpana pelkona oli kai se, etten vaan etene. Siinä samassa olisin vain voinut kadota. Ei niinkuin aika ajoin tein, vaan ihan lopullisesti.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 29.10.
- Pelkääjän paikalla 10.01.
- Älä tule paha uni tule hyvä uni 01.08.
- Päivän tärkein ateria 27.03.
- Pidä sun tytöstä kiinni 15.03.
- Ich liebe dich 28.02.
- [Ei aihetta] 28.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Nainen 31.01.
- Rakas pikkusisko 15.01.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2024 (1)
- ▶ 2023 (1)
-
▼
2018 (12)
- ▶ elokuu 2018 (1)
- ▶ toukokuu 2018 (1)
- ▶ maaliskuu 2018 (3)
- ▶ helmikuu 2018 (3)
- ▶ tammikuu 2018 (4)
- ▶ 2017 (13)
- ▶ 2016 (16)
- ▶ 2015 (50)
- ▶ 2014 (58)