En voi olla vihainen vain jos sinulla on paha olla. Tekee niin kipeää nähdä, että olet luovuttanut jo. Taistelet vain koska tiedät, että olet rakentanut ympärillesi oman valtakuntasi ja luonut siihen itsestäsi riippuvaisia ihmisiä.
Olet ihminen joka antaa enemmän kuin ottaa. Kuuntelen viisauksiasi ja tarinoitasi aina mitä kirkkaimmin ja säihkyvimmin silmin, enkä voi vieläkään käsittää kuinka niin pieneen pakettiin voi mahtua niin paljon suuria ajatuksia ja tietoja. Mutta kaikkea sinäkään et tiedä. Et ole löytänyt omaa avaintasi onneen, et vaikka olet etsinyt niin rankasti että sinuun sattuu. Olet kääntänyt kädet verillä lähes jokaisen kiven, tuloksetta. Et tiedä missä pikari jolla tyrmätä ainaiset sinua rasittavat hirviöt, et tiedä kuinka kasvattaa uudet siivet kun sulat vanhoista ovat katkenneet myrskyisessä elämäsi lennossa. Olet pudonnut maahan etkä pääse enää ylös. Ihmiset ympärilläsi yrittävät nostaa
Kulautat taas myrkyn alas kurkustasi ja olet lähempänä sitä jotain, mistä emme aijo sanoa sanaakaan. Tiedän että podet jossain syvällä sisimmässäsi syylisyyttä, mutta aivan suotta. Olet jopa liian kiltti, epäitsekkäin ihminen jonka tunnen, sanoisin että maailma olisi parempi paikka jos kaikki olisivat kuin sinä. Olet jakanut viisautesi kanssani, ja haluankin antaa vuorostani neuvon sinulle: Etsi oma avaimesi onneen. Tiedämme molemmat ettet ole kääntänyt jokaista kiveä, ja tiedät, että olet ainoa joka loppupeleissä voit auttaa itseäsi. ME olemme vain apuväline jonka avulla sinä voit löytää avaimesi onneen. Ja SINÄ olet ihminen, joka ansaitsee onnen.