IRC-Galleria

Katso, oi avaruuden ikkuna
Se menee rikki, kun sitä heittää kivellä
Lapsi sä oot avuusjätettä

Mitä mä vastaan
Aiheuttaako vastaus kohennusta vai pahennusta
Koliseeko kattilat ja Martan pää patterissa
Juuta ei jaata
No mä vaan dallaan ja kohellan ja melskaan

Vittu ala kertoon
Sano mulle kenen näkökulmaa
Sedät satuilee omaa tarinaa siitä mistä tää johtuu mihin tää johtaa
Runkkaan itsestäni ulos sen perkeleellisen tunteen, mut ihan turha keissi taas, enhän mä osaa ees surra
Löisin nyrkin seinään mut en voi herättää unia
Edes mun hengityselinten toiminta ei oo musta riippuvainen
Oon välikappale, muiden jatke, skidi ruuvi
Olisinpa ees toi röökin musta lastulevyinen seinä

Kävelevä prostituutio ruokkii nälkäisiä silmiä
kohtaan sen aamuruuhkassa, ihan niin miljoonakaloina virran mukana
Haahuilen täällä tiedostaen oman kuoreni naurettavuuden katsoisitko minua jos pyydän?
Kertoisitko minun olevan ainutlaatuinen?
Esittelisinkö sinut jäävuoreni syvimmille kerroksille?

Oletko se sinä?
Minä pyydän
Ole jotain muuta kuin ne muut

Oliko tämä sen arvoista
Ei
Ja painotin tätä sanaa mielessäni nii kauan
Että uskoin sen
Enkä enää koskaan antanut ajatusta sille
Taikka ilmeitä
Olin jo muutoksen alkutaipaleella

Sukka lattialla, muiden, keiden? Sotkujen
Adjektiivi on sotkuinen
Olen sotkija
Mieleni on sotkussa
Käteni sotkeavat
Tunteeni olen ripustanut kauniisti, mihin?
En tiedä, näen vain sotkua.

Saanko luvan, purjehtia kanssasi epätoivon balanssissa?
Tarinoisin, suutelisit säikkyjä huulia.
Hipsuttaisit mun arpiintuneita polvia.
Antaisit istumapaikan surulleni, ottaisit syliin iloni.
Kuuntelisit pelkoani, juoksisit kiinni ajatukseni.
Sulkisit ovet ajanherralta, kysyisit silmilläsi: "Miksi?" Etkä silti ymmärtäisi.
Saanko luvan, hulluun rumbaan,
vielä joskus

Rakkaani

Kuinka paljon voivat viedä minulta
Ilo ota se ota
Kärsivällisyys anna mennä anna
Voima mene vain mene
Ruumis polta se hävitä
Arvokkuuteni, pidän sen kiitos

Aistit joka sanan paremmin omaksuvat ajatukseni kuin omistajansa Musta kynsilakka edustaa auraani Vihan makuinen puro silmäkulmassani virtaa aina viimeisen tähden Olen ehkä tunteiden siirtolainen mutta olen onnellinen onnettomasta maailmasta Neuvon katso itseäsi antaen tilaa virheillesi palvo hyvyyttäsi jonka näen silmistäsi

virtaus virtaus virtausko Taikausko laukoo karmalle ostoslistaa Koski vastaa tuhatta kosketusta vasten posliinista poskea Tyyni järveni ei ole enää energiani jaettiin sille sääli Laulan sille laulua joka minuun silloin mustana yönä lyötiin Seilaan todellisuudessa joka nauraa sinisilmäisyyteni tähden Samaan aikaan kolmas silmäni tuntee tuskaa joka silloin huomaamatta muilta kätkettiin