IRC-Galleria

Tanssiesitys
En yhtäkkiä osannut liikkeitä,
Ida auttoi mua
Juostiin kulisseissa ja ne oli loputtomat
Koko ala-asteen luokka piilossa niissä

Olin töissä jätteenlajittelulaitoksella
Lensin takaisin työpisteelle, matkalla kastuin oksennukseen
Sitä alettiin kaataa kallioseinämästä ja tuuli vei hiukkasia muhun
Sitä meni nenään ja suuhun

Sain tanssiesityksestä todistuksia
Mul oli kauko sylissä

Tanssiesityksessä oli paljastava asu päällä
Kulissit oli suuria kangaspuita vaaka-asennossa
Oltiin piilossa niiden väleissä

Vesihöyryn lämpö muodostaa vuoriston Berliinin asunnon kylpyhuoneen ikkunaan. Pisaroista muodostunut puro valuu alakerran naapurin neilikoille. Niiden neilikoiden komeus ihastuttaa sitä yksinäistä rouvaa, joka juo minttuteetään äidiltään perintönä saadusta posliinikupista. Siinä kahvikupissa on pieni lohkeama ajalta, jolloin hänen tumpelo miehensä sen alas pöydältä viskaisi. Niin hyväntahtoinen mies, samalla äärimmäisen tohelo. Siihen toheloon hän kuitenkin aikoinaan korviaanmyöten rakastui.

Minä maalaan aamuisia kasvojani, hengitän kosteaa vesihöyryä keuhkoihini ja odotan hänen saapuvan kotiin. Voin vain toivoa suudelmaa joka herättäisi minut tähän päivään. Toinen ajatus muistuttaa minua kuitenkin siitä, että kohta en ole enää häntä aamuisin vastassa, hänen paitaansa kietoutuneena, hiukset ylhäälle solmittuna. Olen ainoastaan väliaikainen sattumusten summa. Minun ei olisi koskaan pitänyt astua siihen violettiin kuppilaan.

Ja minä vatvon taas.

Minun ei olisi koskaan pitänyt lyödä sitä vetoa ystäväni kanssa. Minun ei olisi koskaan pitänyt istua sen enkelikasvoisen miehen viereen. Minun ei olisi koskaan pitänyt viettää yötäni hänen kanssaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt olla häntä vastassa lentokentällä, kun hän viimein saapui tapaamaan minua. Sen yhden virheellisen yön seurauksena. Minun ei olisi koskaan pitänyt rakastua siihen toheloon.

Olin kasvanut pelkääjän paikalla
Katsoin jokaista kolhua ja töyssyä itkuisin silmin
Niitäkin jotka eivät minua koskettaneet
Pelkäsin astua lämmitetyltä paikaltani
Olin aikuisuuden kynnyksellä kun aloin tuntemaan
Kipua ja kaipuuta
Vitutusta ja tyytymättömyyttä

Avasin oven ja astuin ulos lämmitetyltä paikaltani
Uudenlaiseen
Vaihtoehtojen maailmaan

Pelkotila
Oli helppo kertoa sen olleen tuiki tuntematon mies, kun en sitä esiintyvää hahmoa siinä ihmisessä tunnistanut
Pelko oli ottanut ohjat
Sinisyyttä varjostavat silmät olivat kauhusta kankeat, nauttivat näkemästään, kun päätäni yhä uudelleen ja uudelleen soraan paiskottiin
Iva tuli lapsen suusta, se ei uskonut kun minua sattui, ehkä ei halunnut kuulla
Pakene tai taistele, tai minun tapauksessani, tee molemmat, useaan otteeseen siinä onnistumatta
Mustat korkokenkäni eivät minua tukeneet, ihmeellistä
Itkin pettymystä kunnes kokemani takauma lopetti vuodatukseni kuin seinään
Se tila käänsi onnen jonka olin siltä ihmiseltä saanut; Ne muistot jotka olivat antaneet minun olla ensikertaa minä: Utelias lapsi, itsenäinen nainen sekä rakastettu ihminen

|Olenko minä kuollut?|

Olisin ihan hyvin voinut olla

*Pienen pojan poskelta loplottaa kyynelten virta rikkinäisten sukkahousujeni päälle*

Makaan maassa ja tuijotan tähtiä. Pikkuhiljaa alan tuntemaan jomotuksen päässäni. Huomaan mustan pitsisen mekkoni revenneen keskeltä kahtia. Minulla ei ole enää laukkua. Ihmettelen taivasta. Ja sitä, miksei kukaan auta minua.

Olin kuitenkin valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi, ainakin olemaan tukena.
En hänen, vaan sen toisen siellä pelon takana.
Vaikka pelkäsin, tiesin jo sillä hetkellä rakastavani häntä enemmän kuin tulisin ikinä rakastamaan itseäni

Aamupalan aika
Tässä on tarjotin
Tarjoiltuna pöytään, sinun edessäsi
Siinä tarjottimella makaa alaston minä
Tervehdin sinua kättäni heiluttaen
Näetkö sinä minut
Kuuletko sinä minua
Etkö sinä halua minua
Minä makaan elottomana tarjottimella
Ojennut aterimia tavoitellen
Aamupalan aika

Löysit nyt tytön, joka ei ole mikä tahansa tyttö
Vaan tyttö, joka tiuskii podetessa ikävää
Tytön, joka käpertyy joskus pienen pieneksi yrittäessäsi halata
Tytön, joka ei osaa kertoa sinun olevan kaunis tänään
Vaikka, todellakin olet kaunis tänään

Löysit nyt tytön, joka leikkii hippaa emootioiden kanssa
Tytön, jonka mieli ja suu huutaa ristiriitaa
Tytön, joka ei aina osaa
Joka ei siitäkään huolimatta koskaan lopeta yrittämästä


Jos olet päättänyt pitää siitä tytöstä kiinni
Tiedätkin jo
Heräät vielä aamuun, jossa se tyttö virtaa purppuraa päiviesi harmaaseen usvaan

Se pieni sinisilmäinen tyttö piteli kömpelön ja epävarman miehen kasvoja käsissään. Katseellaan toivoi takoneensa siihen enkeliseen päähän ajatuksen huomisesta. Kaksi pulloa viiniä, ja mies juoksi hakemaan kolmannen. Tyttö ei käsitä, miksi herra katoaa aika ajoin jonnekkin tuntemattomaan, ottaen välillä koppia nurkan takaa, nauraa ja hyväilee. Miksi se katselee surusilmillään vaiteliaana. Rajut otteet olivat muuttuneet rakastelijan otteiksi. Taistelun jäljet olivat kadonneet neidon dekolteelta.
Hullua, miten molemmat osapuolet ovat yhtä ymmällään siitä,
mitä toinen saa aikaan toisessa.

Kumpa vain olisin tiennyt sen olevan viimeinen yö kanssasi.

Huhuu kulta
Mitä kuuluu
Ei oo susta kuulunut
Hihi
Millon taas nähdään
*Itkua tuhrustaa*

Isä, sä oot taas myöhässä

Mulla ei ollut aikaa eikä varaa unelmoida.
Käytin sille varatut tunnit pakoiluun ja sekoiluun.
Kun mä kasvoin vähän isommaksi mulle tuli vastaan vaihe, jolloin mun tuli oppia se taito. Kukaan ei enää juossut mun perässä kartta kädessä. Seisoin mun omilla pienillä jaloilla, ja ne alkoi puutumaan siitä kaikesta odottelusta.
Suurimpana pelkona oli kai se, etten vaan etene. Siinä samassa olisin vain voinut kadota. Ei niinkuin aika ajoin tein, vaan ihan lopullisesti.

Pienen pientä harmittaa
Lupaan muutamia vuosia ja sinua räätälöidään jo
Kaikki tullaan mittauttamaan

Takapuolta, rintaa, reittä, hiusta, kynsiä, käytöstä, älyä, lukuja, miinusta, plussaa, laihuutta, tukevuutta, kurveja, läskiä, luonnollisuutta, meikkiä, katseita, pihtarointia, kevytkenkäisyyttä, menetettyjä tapauksia

Mistä, miten ja kuinka sinun tulisi toimia
Naiseutesi punniten arvioidaan
Totuudet kerrotaan kera kehitysehdotusten
Eivät ne mitään ehdotuksia, käskyjä
Toteutat ne tai et, jossain aina lisää

Pato purolle poskillasi, rokkaa kortesi itseäsi varten ajatellen niitä toisia, pienen pieniä nuppuja