Vesihöyryn lämpö muodostaa vuoriston Berliinin asunnon kylpyhuoneen ikkunaan. Pisaroista muodostunut puro valuu alakerran naapurin neilikoille. Niiden neilikoiden komeus ihastuttaa sitä yksinäistä rouvaa, joka juo minttuteetään äidiltään perintönä saadusta posliinikupista. Siinä kahvikupissa on pieni lohkeama ajalta, jolloin hänen tumpelo miehensä sen alas pöydältä viskaisi. Niin hyväntahtoinen mies, samalla äärimmäisen tohelo. Siihen toheloon hän kuitenkin aikoinaan korviaanmyöten rakastui.
Minä maalaan aamuisia kasvojani, hengitän kosteaa vesihöyryä keuhkoihini ja odotan hänen saapuvan kotiin. Voin vain toivoa suudelmaa joka herättäisi minut tähän päivään. Toinen ajatus muistuttaa minua kuitenkin siitä, että kohta en ole enää häntä aamuisin vastassa, hänen paitaansa kietoutuneena, hiukset ylhäälle solmittuna. Olen ainoastaan väliaikainen sattumusten summa. Minun ei olisi koskaan pitänyt astua siihen violettiin kuppilaan.
Ja minä vatvon taas.
Minun ei olisi koskaan pitänyt lyödä sitä vetoa ystäväni kanssa. Minun ei olisi koskaan pitänyt istua sen enkelikasvoisen miehen viereen. Minun ei olisi koskaan pitänyt viettää yötäni hänen kanssaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt olla häntä vastassa lentokentällä, kun hän viimein saapui tapaamaan minua. Sen yhden virheellisen yön seurauksena. Minun ei olisi koskaan pitänyt rakastua siihen toheloon.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 29.10.
- Pelkääjän paikalla 10.01.
- Älä tule paha uni tule hyvä uni 01.08.
- Päivän tärkein ateria 27.03.
- Pidä sun tytöstä kiinni 15.03.
- Ich liebe dich 28.02.
- [Ei aihetta] 28.02.
- [Ei aihetta] 05.02.
- Nainen 31.01.
- Rakas pikkusisko 15.01.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »