IRC-Galleria

Hiljentykää... Se on hiekkalaatikossa.
Viimeinen toivo syntynyt hymyssä suin, niin.
Seinät laulavat melankoliaa, lapsi herättää ne vähän väliä henkiin.
Onni, onnellinen, iloinen, ilo. Nauraa, hymyilee.
Kaikki aina edellä oleellista, nöyrä.
Ongelmat kellariin siivottuna, avain leikkii kuurupiiloa.
Viaton kerää apilankukkia paholaiselle, silti tyytyväinen.
Kädet tuhannesti kivitetyt, koska kasvaa lapsi elämälle?
Löysin sen... Hautautuneena hiekassa katkeruus.

\"Olet kaunein graffitien prinsessa\". Husaariapinan nauru vaikenee suveen
Kun unohtaa valtansa, kaikki muuttuu sallituksi
Nuutunut nuppu yrittää aueta, samalla haluaa vain nukkua untaan
Rikkaruoho hortensioiden joukossa yrittää kitkeä itseään
Olette hänen, ajassa jonka yhdessä saavutitte
Kulkiessaan leviää vastenmielinen juuri, lähettää signaaleja väärille
Turvassa varovasti kukkaan puhkeaa, päivänvaloa näkemättä

Herrat nostavat hattua, antavat kaksi kultakolikkoa
Pian he kierrätykseen joutavat, automaatti päällä, pois lakaisee
Silmät himosta kirkkaat, itsevarmuus uhkaava
Heidän kauneutensa ei katoa: muuttavat vain muotoaan kuin energia
Olen kuin kukka kuivalla maalla, katse kohti aurinkoa
Alamainen kasvatettu tehtäväänsä varten, nyt
Pioninkukka kuihtunut, kuin omistajansa laatikkoonsa sopivaksi
Tehtäväni on antaa unelmakoti täydellisille, nyt
Uskallan odottaa päivää jona olisin yhtä hyvän, yhtä itseni ja toisen
Haluaa vain koulutukseensa sopivan tehtävän,
palvella herraa kuin myös piikaa

Saisinko nyt palkintoni? Eieieieiei, tyhjä. Hupsu tyttö unohtaa
Maailmassani ei ole tilaa valkoiselle, luutkin hohtavat mustaa
Jotta virtaus saataisiin tukittua, saatanan syyllisenä murhaisitko?
Keinuu elämänlangalla. Nauraa tyttö niin, että melkein horjahtaa
Luontoäiti hivelee kasvojani, herään kesken taistelun
Voimavarat nollassa. Käperryn sammalmättääseen
Tiaraa ei ole, eihän? Ymmärrän
Lepään hetken, hymyillen nautiskelen
Ei ole koskaan ollut yhtä metkaa! Otan lisää vauhtia. "Katso mummi, keinun hurjan kovaa!"
Elämänlanka katkeaa

Vaaka on aina tasapainossa, pumpuli painona ennustaa turvaa
Jalat palavat kuumaan maahan, hauras kehoni murenee atomi kerrallaan multaan
Etsin mystikkoa, korteni kekoon tahdon viedä
Kompassi itkee hyödyttömyyttään, löydän itseni huipulta
Entä jos ei ole enää oikeaa eikä vasenta?
Elämäni pisin hyppy kestää aikaa
Paratiisissa mystikoilla purppuraiset huulet, kosketan valitun omia, ne puhuttelevat minua
Huulet muodostavat sanan: Silta
Rakennan sillan linnastani. "Löydänkö nyt tieni? "Kysyn
Mystikot nauravat: "Miksi etsit tietä kun olet jo sen päässä?"
Purppuraiset huulet muurautuvat umpeen

Syljen häivyttämä kaajalinen vuoronumero käsivarressa
Suloinen virhe säihkyy säädyttömyyttään
Pitkä hetki kattaa täydellisen katoavaisuuden
Kesyttömät sanat kostessa ilmassa hellivät arkaa
Pimeys huokaa minuutin, alaston ruumis juoksee aikaa pakoon
Hulluus ratsastaa aikaa nopeammin, se taistelee nuoruuden kanssa
Voimat ottavat yhteen, syntyy pyhyys
Oliivinvihreät silmät puhdistivat kivuliasta
Yön jumalina sävytämme arvaamatonta
Todistamme aikaa satumaista
Kaunis osa keräilykokoelmaa poistuu

Haluan vain tanssia valkoinen intiaanipäähine vasten hiuksiani, palvoen kaljatölkeistä tehtyä toteemipaalua. Juosta, haluan vain juosta. Tehdä asioita häpeämättä, koskaan ei saa tehdä asioita joita joutuu katumaan.
Kuukauden liikuntakyvyttömien ihmisten seuralaisena sai tajuamaan jalkojeni ilon. Tajuamaan rakkauden tarkoituksen. Tajuamaan ajan vähyyden, ilon arvon, itseni arvon.

"Juokse, juokse tyttö juokse!" Ja minähän juoksen.

Aurinko ei koskaan erehdy loistaa pahuutta
Näin minä saan voimaa, näen yli vuorten
Kuulen äänen tuhansien haavoittuvien aamujen
Niin poistuu sininen mieli maastani
Mitä saamme dramaattisuudella ja sinisellä mielellä?
Vasta kaunista on totuus ja epätäydellisyys
Anna kauniin ja nauravan aallon viedä sinua,
ja saat kauneimman elämän tanssisi, olet vapaa.

Jengi kelaa et se on kylmyyttä, jääkuningatar efektii, tyhjyyttä.
Ku kulahtanu valkone canvastaulu, ilman ilmettä. Kuitenki totuus on, et jotkut dikkaa skriivaa fundeeraukset ja skeidat stooreiks. Mieli on yhtä sekava ja täynnä ajatuksii ku meitsin ainoo, sätkäpapereiks revitty raamattu. Tapoi on monii mut jokaine tapa mikä auttaa, on se oikee.

Olin ehkä esikoulussa silloin, kun minulle sanottiin, että minusta ei koskaan tule mitään. En tule pärjäämään koulussa, olen vain pohjasakkaa ja kerran, jopa kehitysvammaiseksi väitettiin. Jos tapaisin nyt jossain ne ihmiset, jotka aliarvioivat tämän pienen keskittymisvaikeuksista ja niinkin pienestä iästään huolimatta, rankasta elämästä kärsivän lapsen, kertoisin heille, että minä onnistuin. Onnistuin pärjäämään koulussa, onnistuin pääsemään lukioon, ja vielä jonain päivänä, onnistun pääsemään yliopistoon.

Keskittymisvaikeudet, luki- ja kirjoitusvaikeudet sekä itsepäisyys eivät olleet minulle este, ne olivat vain hidaste.