IRC-Galleria

Haluaa, ei halua, hellii varovasti kiväärit osoittaen kohti ohimoa, kehrää povea kohti samalla juosten maratonia New Yorkissa. Monimutkaisin haaveemme: amor.

Nousin sängystä vaikka lupasin enkelilleni jäädä viereen muutamaksi tunniksi
Tanssin kansantanssin, ruumiini ollessa sotatilassa mieleni kanssa
Sanoivat olevani nättinä
Aika tatuointiliikkeeseen tiistaiksi. Tiistai on lempipäiväni ja neilikka lempikukkani
Näin äidin juovan jotain muuta kuin makeaa mallasta
Kas kummaa, naapuri moikkasikin takaisin
Sain nyrpeän mieshenkilön hymyilemään, monesti
Kaksi suklaalevyä tuoksuivat taivaalta mersun lokerossa
Vatsani niiasi minulle ateriastaan pizzapalasta, koira antoi suudelman viemisestään
Tänään oli hyvä päivä

Vaaka balanssissa, pumpuli painona ennustaa turvaa
Kielletyt tunteet räkättävät ympyrätalon nurkalla
Ette näe, mutta taistelen. Ette tiedä vastusta, korjaan harhanne: vastuksia
Lopputekstien vaihtuessa makaan pedissä voimattomuutta
Pienet vihreät miehet hyppivät tyhjän vatsani kohdalla
Kello 6:45 valmiina keihästämään ensimmäinen este

Soluina olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa
Muodostamme kompaktin massan, näkymätön liitos pitää meidät yhtenäisenä
Yhdessä muodostamme Jumalan.
Jokaisella oma tehtävä: toisten DNA:ssa agressiivinen saatana, toisilla pyhyys sammuttaa sotia
Palvelemme Jumalaa, eli toisiamme
Elämäntehtävä on selvittää kysymykset, mutta kyvyttömiä olisimme erillisinä yksilöinä
Ota tämä: rakasta herraa, kuin myös piikaa

Joskus kysymys "Osaatko leipoa pullaa?" on merkitykseltään suurempi, kuin sisältö antaa ymmärtää. Laskin kysyneeni saman noin kuusi kertaa kuudelta eri yksilöltä, saman vastauksen saamana, aina yhtä hämmentyneenä. Huomasin myös, että yhdelläkään ei ollut ehjää johtoa. Kaikki erosivat suuresti toisistaan: oli kaksi muusikkoa, kolme urheilijaa ja yksi opiskelija. Niin erilaiset, mutta niin saman arvoiset. Kuitenkin, yksi asia oli heillä yhteistä: Yksikään ei osannut leipoa pullaa.

Salainen reseptini on nyt julki:
Naura kolmasosa, heijasta liikkeet, puhu matkien taidekirjan kieltä,
ole kuin kertoja hyvässä kirjassa, elä kuninkaan roolissa, älä putoa syliin, hyppää kielekkeeltä jaloillesi, hymyile täysi kymppi. Tässä kohtaa olet omillasi, valitse kahden avaimen väliltä. Viisi sekuntia, ja sitten olet kuninkuutesi käsivarsilla.

Lupaukset loppuivat pyöränkumin tyhjenemiseen
Vaihdossa lähti enemmän mitä tilalle sai
Aikamme on sama, mutta teot eroavat
Kääntäisin itseni hiljemmalle,
Hitaus polkaisee kuitenkin vauhtia
Suhteellisuusteoria lyö minua kasvoihin
On vuoroni, pyytää anteeksi tänäpäivänä
omaa vajaavaisuuttani antamalla sinulle
tämä perkeleellinen
pyöränpumppu

Näen äidin sielun väristä betonia
Hattupäiset ulvovat omaa turvallisuuttaan,
toiset rakentavat yhä uusia nukkumapaikkoja
Olemme kaikki kulkeneet, te olette pysähtyneet
Hän istuu junassa päämääränä pii
Silmäni julkaisevat valokuvia:
oikealla kapitalistisika nauraa patsaan edustalla,
vasemmalla alistettu aaltojuovakirppa,
hymyilee Eiffel-tornille
Kultaseni, jatketaan vaan matkaa

Kertooko se rakkaudesta itseeni vai onko se vain halua olla rakas itselleen?
Peilistä katsoo heikko olento joka laulaa eilistä helvettiin
En ole kenenkään virhe, vain saavuttamattomissa oleva haaste
En halua tehdä vaikutusta tavalliseen tallaajaan, vain itseeni
Tänään ostan kallista parfyymia, huomenna sielusi väriset korkokengät
Materialismionnellisuus tuoksuu uudelle autolle. Se särkee päätä, mutta kasvattaa egoa

Alku: Aina ei voi aavistaa
Epätoivo: Joskus se vaan vetää hihasta
Kiihotus: Haluan sinua
Melankolia: Itkettää
Agressio: Vituttaa
Häpeä: Ette saa huomata
Myönteisyys: Minulla on tunteita
Puolustus: Oikeus murtua
Vahinko: Rikki meni
Loppu: Tyyneys