Kyllä ihmiskeho voi olla kaunis. Jotenkin tää aurinko ja vaatteiden vähäisyys sai mut pohtimaan, mitkä kohdat kropassa on hienoimpia mun mielestä. Tässä saldo:
1. Niska, etenkin ne niskajänteet. Mitä pidempi ja ryhdikkäämpi, sitä jalompi.
2. Solisluut. Ne on vaan hienot, jotenkin musikaalisen näköset mun mielestä.
3. Se kohta, mikä on lonkkaluusta puoli kämmenenmittaa nivusiin päin. Siinä iho on kauhean sileää ja se lonkan harjanne erottuu hienosti.
4. Ojentajat. Haba on so last season ja paté.
5. Jalkaterät sillon kun ne on jännitettynä, siis varpaat ylöspäin. Hieno profiili.
Kuuntelin aamulla Bo Bicea ja mun alkoi tehdä kauheasti mieli Amerikkaan. Se on juuri sellasta kepeää autoradiobonjovia, jota pitää kuunnella highwaylla avoautossa täysillä. Missä ei tietenkään ole mitään järkeä, koska eihän avoautossa voi kuunnella musaa. Mutta mun haaveissa se menee juuri noin.
Käykö kenellekään muulle ikinä niin, että unen ja valveen rajamailla ihan selvästi tuntee asioita jotka ei mitenkään voi olla totta? Kuten esimerkiksi että tuntee sängyn keinahtavan kuin joku istuis sen laidalle vaikka on asunnossaan yksin? Tai että kuin joku kiskois peittoa pois sun päältä jalkopäästä käsin? Vähän pelottavaa...