IRC-Galleria

Tähän piti tulla viiltävän älykäs ja kitkerän sarkastinen kirjoitus Ninja Sarasalosta, jota kohtaan mulla on varsin ristiriitaisia tunteita. Äkkiä huomaankin olevani aivan liian tyyni ja tasapainossa pistelemään ketään - joku saattaisi jopa sanoa levollinen.
Äsken kävin kaupassa. Paprikahyllyllä oli pelkkiä puoliraakoja tai -mätiä, nahistuneita ja kurttuisia kasviksenraatoja: kunnes mä bongasin täydellisen paprikan. Se oli kiinteä, sopusuhtainen, syvän punainen - täydellinen. Otin sen. Lihahyllyssä oli täsmälleen yksi vähärasvainen jauhelihapakkaus. Juuri mulle. Pakastehyllyn luota löysin viimein sen Grandiosan uuden piiraan (joo mä tiedän, pitäis boikotoida sen surullisen jinglerenkutuksen takia mutta kun mä HALUSIN maistaa sitä). Ostin. Poistuin myymälästä voitokkaana.
Arkiset jutut on mukavia. Miten mä olen näin zen.

Sitten sitä piirasta natustaessani mietin, että millä perustein tuollaiset einekset ja elintarvikkeet oikein nimetään. Tässä pakkauksessa luki broileri-paprika: kuitenkin täytteenä oli edellämainittujen lisäksi ainakin broccolia ja porkkanaa. Että kuka päättää, mitkä asiat myy ja kannattaa siis sillä perustein painaa paketin kylkeen saakka? Ainakaan kokonaismäärä ei ratkaise, sen Veijo Grandiosa piiraallaan todisti. Oli ihan hyvää kyllä.

Numero viisi on ehkä uusi kuutonen, ainakin mitä poikaryhmittymiin tulee. Siinä on siis sitä taikaa, jota etenkin showbisneksissä tarvitaan. Miettikääpä, miten monessa menestyneessä poikabändissä on ollut viisi jäsentä: Jackson Five. New Kids On The Block. Take That (alkuperäiskokoonpanossaan). 5ive. XL 5. N'Sync. Esimerkiksi. Ja nyt sitten Entourage, jossa (mies)päänäyttelijöiden pääluku on viisi (kyllä, Jeremy Piven lasketaan mukaan). Neljä on jotenkin liian vähän, kuusi taas liioittelua. Viiteen mahtuu kaikki karrikointiin kelpaavat arkkityypit; aistejakin on viisi. Onpa maagista, etenkin naiselta, joka puhuu matematiikkaa äidinkielenään.