Mä olen aivan villinä Adidaksen Superstareihin. Nyt mulla on niitä kaikkiaan viidet, jokainen pari erilainen: perus-valkoiset, mustat metallinvärisin yksityiskohdin, vaaleanpunaiset satiiniset, kirkkaanpunaiset sekä kirsikkana kakun päällä käärmeennahkakuvioiset Superstar I:set. Mä olen yrittänyt perustella tätä vimmaa itselleni, kyseessä on kuitenkin lopultakin vain pyöreäkärkiset lenkkarit, joilla ei voi lenkkeillä tai tehdä oikein mitään muutakaan urheilullista - tai ainakaan niillä ei raatsi tehdä mitään ryvettävää. Ainoa vaate, minkä kanssa ne ihan saumatta käy on farkut ja t-paita; ne maksaa hävyttömän paljon tossukoiksi ja niitten pohjatkin on kovat ja joustamattomat. Miksi siis? Vastaus on: en tiedä. Mä vain haluan.
Samalla tulin pohtineeksi, mikä oikeastaan on keräilyn perimmäinen ydin. Miksi ihmiset keräilevät? Onko kyse harvinaisuuksista: että omistaa jotain, jota juuri kellään muulla ei ole? Onko kyse volyymista: että omistaa jotain, vaikka bulkkiakin, niin paljon, että omistaa eniten? Onko kyse estetiikasta: jonkun niin kauniin asian nähdessään haluaa vain omistaa sen? Vai onko kyse yksinkertaisesti omistamisesta, siitä että on kiva haalia materiaa ympärilleen jotta voi sanoa että se on mun ja vain mun, ei kenenkään muun?
Toki keräillä voi immateriaalisiakin asioita, kuten muistoja, hyviä hetkiä, hienoja lauseita, kosketuksia; niitten kokoelmaa ei vain voi esitellä kenellekään eikä vertailla toisiin vastaaviin, ja se jos mikä on mun nähdäkseni yksi keräilyn tärkeimmistä ulottuvuuksista. Ehkä tämän vuoksi keräily on melko leimallisesti miesten juttu: harrastuksesta on tärkeä saada konkreettisia todisteita, sertifikaatteja, pokaaleita; metrejä, vuosilukuja, sivumääriä. Jotain mustaa valkoisella, kernaasti numeraalista.
Taas kerran alan vetää näköjään linjaa mies-nais-suuntaan, mutta havaitsin juuri jotain: naisten keräilyn kohteet ovat varsin usein estetiikkasaralta. Kenkiä. Laukkuja. Pikkuisia posliiniesineitä. Peilejä. Astioita. Kun taas miehet sijoittavat intohimonsa juurikin noihin eksaktisti mitattaviin juttuihin: kalastus. Sarjakuvat. Elokuvat ja tv-sarjat, erityisesti erilaiset dvd-, hd-dvd- ja blu ray -boksit. Postimerkit. Niitten keräämät kokemuksetkin on usein luonteeltaan numeraalisia: niin-ja-niin-monesta metristä, niin-ja-niin-monen kilometrin päähän, niin-ja-niin-monta sekuntia, sylinteriä, litraa, mitäikinä.
Ollaanko tässä nyt jonkun olennaisen äärellä? Vedämmekö nyt rakkauden pitkävedon vai panetko arvalla?
Uusimmat blogimerkinnät
- Askel täysipainoiseksi verkonkäyttäjäksi 25.11.
- Tunneksmä sut jostain? 23.11.
- Vois muuttaa esim. Karibialle. 23.11.
- Pimeä tie, mukavaa matkaa 22.11.
- Hyvä uni, parempi mieli. 22.11.
- Pukin konttiin - kokin punttiin 21.11.
- You big faux-mo! 21.11.
- Onnen pipanoita 20.11.
- It's not who you know. It's who you blow. 20.11.
- 2000 Lightyears of Darkness 19.11.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (256)
- ▶ marraskuu 2007 (29)
- ▶ lokakuu 2007 (38)
- ▶ syyskuu 2007 (28)
- ▶ elokuu 2007 (24)
- ▶ heinäkuu 2007 (20)
- ▶ kesäkuu 2007 (16)
- ▶ toukokuu 2007 (24)
- ▶ huhtikuu 2007 (16)
- ▶ maaliskuu 2007 (17)
- ▶ helmikuu 2007 (23)
- ▶ tammikuu 2007 (21)
- ▶ 2006 (251)