IRC-Galleria

Puttos-poloinen. Viikonloppuna olin siis tosiaan häissä, minkä vuoksi Paavo Pantteri joutui evakkoon toisen hoitotädin (ja ilmeisesti vielä kolmannenkin...) luokse. Sunnuntaina palattuaan sillä pikkuisella dramaqueenilla oli mennyt ihan fiiwikset kaikkeen ja kaikkiin, ja nyt se vähän nilkuttaa ja hilseilee taas. Pikkuressu.
Tänä aamuna, kun satoi, se pysähtyi aamulenkin ensisijoilleen, katsoi ensin lätäkköön: "Yök en syö." ja sitten muhun: "Eläinrääkkääjä!". Jotenkin onnistuttiin heittämään lenkki loppuun, vaikka Pablos yritti kahden metrin välein kääntyä takaisin: "Kato täti, mä oon jo valmis! Mennään takas sisään, ei mun tarvii piipiä enempää. Mennään. Jooko. Pliide.". Lisäksi se koetti toiveikkaasti päästä sisään jokaiseen rappukäytävään, joka ohitettiin, ja jäi värjöttelemään syyttävästi tuijottaen jokaiseen porttikonkiin. Se VIHASI mua kun pakotin sen lenkille, ihan todella.
Mulla on siitä ihan kamala syyllisyys jatkuvasti. Oon pahoillani, että se joutuu viettämään niin yksinäisiä ja virikeköyhiä päiviä, ja kun illalla tuun kotiin sen lenkitettyäni, en enää jaksa vetää köyttä tai painia. En vaan jaksa. Anna anteeksi Putte! Asiaa (tai mun mielialaa) ei suinkaan paranna se, että Mandoliinimies ystävällisesti jaksaa kannustaa mua koko ajan väittämällä, että oon huonoin koiraäiti mitä maa päällään kantaa. Tällaistakohan se sitten on, jos joskus on lapsia?