IRC-Galleria

Mä olen tässä parin viime päivän aikana tehnyt uskomattoman tyydyttäviä blogilöydöksiä interviemäristä. Kas tässä:
http://huoradiary.blogspot.com/
http://enitenvituttaakaikki.blogspot.com/
Nämä kaksi on ehdottomia helmiä kaiken maailman Kotiäiti kertoo-, Kirjoneule- ja Tekniset vempaimet korvaavat puuttuvan potenssini -blogien joukossa: kieliopillisesti korrekteja, täsmällisiä, hauskoja, selkeitä, yleistajuisia - ja teemoitettuja.
Harkitsen vielä, alanko / jatkanko seuraavien seuraamista:
http://nainenratissa.blogspot.com/
http://www.suhdesoppa.fi/seireeni/
Nämä näyttäis olevan onnistuessaan ihan lystikkäitä, mutta ainakin Seireenin päivitystaajuus on heikentynyt dramaattisesti, eikä kukaan jaksa ikuisesti odottaa tapahtumatonta tapahtuvaksi. Naista ratissa sen sijaan alan ehkä seurata siksi, että mua jotenkin hämärän perverssisti kiehtoo koko se Pandoran lipas, joka taksikuskien eteen levitetään ilta toisensa jälkeen - ja jota ne ei kai periaatteessa sais jakaa eteenpäin mutta josta kaikki haluais kuulla. Anonyymisti mikä tahansa on mahdollista.
Tätä mä taas seuraan puhtaasti siksi, että mun mielestä noi sen hahmot on hurjan sieviä ja se itsekin kovin suloinen ja juuri niin ylioppilaskesässään kuin kukaan:
http://www.ulriikka.vuodatus.net/blog/486212

Bloggaushan on lajina kovin kiehtova, ja jos sitä alkais tässä syväluodata, voi olla että loppuis paitsi tila myöskin huumori kesken. Sen verran kuitenkin, että huomaan itse hakeutuvani ja viihtyväni hyvinkin yhdenmukaisten bloggaajien virtuaaliseuraan: niitten blogien pitää tosiaan olla oikeaa suomea; postaukset kohtuu tiheitä ja aiheet siten tuoreita; vitsikkyys ja etenkin itseironia ovat enemmän kuin toivottavia; ympäristön havainnointi oman alati kiehtovan navan sijaan on mitä todennäköisemmin muittenkin mielestä vangitsevampaa luettavaa.
Mulla on myös EHDOTTOMASTI EI! -lista. Mä EN halua lukea kotiäideistä ja lapsiperheen arjesta, syömishäiriöistä tai muista mielenterveyden ongelmista ja niitten terapoinnista, käsitöistä, fitness-alasta enkä ruuanlaitosta. Aihepiiriltään kiinnostavakin blogi joutuu pannaan välittömästi, jos sitä kirjoittaa joku lukihäiriöinen tai muuten vain ulosanniltaan kehittymätön yksilö.
Ja kaikista näistä kohdista saa vapautuksen ja mun jakamattoman kiinnostuksen, jos kirjoittajana sattuu olemaan joku jonka mä tunnen.

Hmm. Mä vähän luulen, etten itse lukisi omia bloggauksiani, ellen mä olis mä. Eli mitä?