Mä en halua mennä kirjastoon. En mä jaksa lukea mitään keskustelunanalyysin tutkimuksia, enkä mä etenkään halua kirjoittaa omaani. Ketään ei kiinnosta, mä en osaa eikä mua edes huvita.
Mä en halua mennä salille. Mitä väliä, miks pitäis. Kun tulee hyvä olo. Paskan liekki, pahapas. Aina. Muuten musta tulee lihava. Tulee joka tapauksessa, enkä mä juuri nyt edes välitä. Pulassa mä oonkin siks että sisäinen kauneuskin on tällä hetkellä pekkasella tai jossain.
Mä en halua mennä töihin. Mä en vain halua. Ja jos joku tulee tänään jotain änkyttämään, mä oikeasti sanon sille että mee toiselle ovelle virpoon. Tai sitten vedän sitä pataan.
Mä en halua lähteä jonnekin tyhmään Muurameen joihinkin tyhmiin häihin. Mä en edes tunne sieltä ketään. Ja se on kamalan kaukana. Enkä mä jaksa osallistua mihinkään tyhmiin hääleikkeihin tai juoda mitään tyhmää boolia.
Mä en halua nousta sängystä. Tästähän tää kaikki alkoi. EIKÄ PUHELIN TAASKAAN SOI.