Ihmiset! "Parsaviikot" kirjoitetaan yhteen; "panini":in tulee yhteensä kaksi i:tä nominatiivissa; "welcome" kirjoitetaan yhdellä l:llä; "caffellatte" kirjoitetaan oikeasti noin; päivämääriin tulee yhteensä kaksi pistettä tyyliin 19.4. ja-niin-edelleen. Rankkaa olla täydellinen kun joutuu äidinkielensä lisäksi oikomaan vieraiden kielten kirjoitusasua. Ja uskokaa tai älkää, tätä ei saa käännettyä pois päältä. Kielipoliisi valvoo kaikkea, kaikkialla, kaiken aikaa. Onneks ei ole vielä absoluuttista sävelkorvaakin, saattais tulla hermoromahdus.
Hyvä että mä sain sen Devil Wears Pradan viimein loppuun, miten sitä voikin ihminen ahdistua kuvitteellisten henkilöiden elämästä näin huolella. Ja samaan aikaan töin tuskin välttyä karjumasta ääneen että "OTA LOPPUTILI TYHMÄ NAINEN! MIKSI SÄ KESTÄT TOLLASTA!". Seuraavaksi jotain kivaa ja kepeää, kiitos.
Lomassa parasta on se, että saa nukkua pitkään, kuluttaa salilla vaikka kolme tuntia vailla huonoa omatuntoa, kävellä kaupungilla verkkaisesti, katsella telkkaria vaikka keskellä päivää, juoruilla ystävien kanssa puhelimessa, suunnitella päivän vaatekokonaisuutta tuntitolkulla ja päätyä verkkareihin, nauttia hiljaisuudesta, kuunnella hyvää musiikkia omalla volyymilla ja käydä kahvilla kaikessa rauhassa. Viime yönä näin myös unta punaviinistä: tämä enne on otettava vakavasti ja korjattava puute pikimiten. Kuten huomaatte, hyvin pidettynä mä olen vähään tyytyväinen ja ihan nöyrä nainen - epäkohdat etenkin omassa kohtelussani saavat mut kiihtymään.
Näillä mennään, on kiva päivä tänään.