IRC-Galleria

Mitä ihmeen järkeä on sitoutua, jos ihastuminen heti antaa perusteet pettää tai jopa jättää? Sitoutuminen avo- tai avioliittoon tarkoittaa minusta, että valitaan yksi ja pysytään siinä, vaikka vastaan tulisi kuinka ihana ilmestys. Ja on pelkkää valetta, että tunteilleen ei voi mitään. Niille voi jos haluaa voida. Se haluaminen vaan vaatii tahtoa, luonnetta ja aikuisuutta.

Olkaa rehellisiä ja sitoutumatta, jos tiedätte, että ette voi välttää ihastumista ja pettämistä. Onko oman elämäntyylin takia pakko rikkoa muita ihmisiä? Minusta se on pahan luokan väkivaltaisuutta.





* Mielestäni ihastumiselle ei sinänsä voi mitään, mutta sille voi, mitä tälle tunteelle tekee. Ihastuminen vastakkaiseen sukupuoleen on pitkissä liitoissa käsittääkseni normaalia. Onhan avio/avoliitossa suvantovaiheita tai sitten ihastuminen tapahtuu ihan muuten vaan, vaikka kaikki olisi kunnossa. On myös ajoittain mukavaa huomata, että saa huomiota, vaikka ikää tulee lisää smiley.gif

Meillä on ainakin sovittu pelisäännöt ihastumisien varalta. Yhteistä elämää on takana viitisentoista vuotta ja toivottavasti edessä vielä paljon, eivätkä sitä ihastumiset pilaa..Ainakin toivon niin ja luotan myös puolisooni. Olisihan se hullua lähteä pitkästä parisuhteesta heppoisin perustein, varsinkin kun arki on varmasti edessä jokaisessa suhteessa. Tietenkin olen siinä mielessä huono puhumaan, että ei ole kukaan ollut jalkoja alta viemässä viime aikoina.

Eli mitä tehdä jos ihastuu (näin meillä, on nimittäin käynytkin puolin ja toisin...)

- Kun huomaan ihastumisen, lopetan kaikki tilanteet, joissa vien hommaa eteenpäin. Eli esimerkiksi työkaverin ollessa kyseessä pidetään puheet asiallisesti työpuheissa eikä lärsytä kovin paljon henkilökohtaisuuksia. Toki niistä voi puhua, jos ei ole ihastunut. Ei missään nimessä kerrota ihastumisesta ko. henkilölle!

-Ei ylimääräisiä ja kahdenkeskeisiä kahvitteluja, lounaita, tekstiviestejä ym. Tällaisissa tilanteissa tuota ihastumisen tunnetta tulee ruokittua liikaa.

- Meillä kerrotaan puolisolle asiasta.

- Onnistutaan, ehkä siirtämään ihastumisen tuomat positiiviset tunteet omaan parisuhteeseen. Mietitään, mikä toisessa olikaan ihanaa ja minkä takia haluaa, että tämä pysyy rinnalla.

- Mietitään, miltä tuntuisi, jos puoliso kokisi (tai varsinkin hääräisi) jotain toisen ihmisen kanssa.

- Ym...

-Kyllä ihastumisen tunteet aikanaan kuolevat, kunhan ei tee mitään asian edistämiseksi.

Eli mielestäni on myös täyttä puppua se, että tunteilleen ei voi mitään. Tunteitaan voi hallita, niin että ei tee asialle mitään. Summa summarum: ihastumisia tapahtuu, vasta teoilla on ikävämmät seuraukset. Ajatuksilla ei rikota liittoja. Tosiaan, minkä takia avio/avoliittoja solmitaan, jos niitä ei ole tarkoitettu kestämään? Eri asia tietenkin on, jos parisuhteessa on jotakin vialla entuudestaan. Maailma on täynnä ihania ihmisiä, jossain vaiheessa valinta tulevasta elämänkummpanista kuitenkin tehdään. Ja ainakin itse haluan panostaa omaan parisuhteeseen, vaikka ajatukset joskus muualla seikkalevatkin.

Ihastumisen ja rakastumisen ero on vaan oma päätös ja jos rakastuminen riittää perusteeksi pettämiselle ja jättämiselle, niin jokainen ihastunut voi sitten perustella tekonsa tällä sanalla.

Liitto tarkoittaa myös sitoutumista olla rakastumatta kehenkään toiseen. Eihän se muuten ole mikään liitto. Ok, jos sovitaan yhdessä, että tämä kestää vain siihen asti kun jompikumpi rakastuu johonkin toiseen. Harva vaan on tehnyt sellaista sopimusta.

Liiton tarkoitus on olla voimakkaampi kuin mikään tunne tai halu. Eli en anna itselleni mitään mahdollisuuksia. Sen tarkoituksena on nimenomaan suojata perhettä tuollaisilta hajottavilta voimilta.

Reilu peli. Joko liitto tai sitten molempien hyväksymä avoin suhde.
Tietenkin liittokin voi hajota sisäisistä syistä, mutta nyt puhun ihastumisista ja pettämisestä.