IRC-Galleria

Radiossa soi joku kauhea joiku, kun selasin kanavia randomilla. Meillä oli tänään kamala luento. Pitäisi muka suunnitella kandidaatin tutkielmaa. Joo, niin vissiin ja ihan varmasti. Sanoin T:lle, että ollaan kyllä väärässä paikassa. Minä vaan hihitin takapenkissä ja voin vannoa, että mua ei yliopisto-opiskelijaksi uskoisi hyvällä tahdollakaan.
Töihin taas kello puoli neljä. Ajatus on kiva. Kiireessä ei muista omaa huonouttaan ja aika kuluu kuin siivillä.

Mulla on taas kerran ikävä Lestille. Se on sellainen paikka, että sinne ikävöi aina. Lestillä voi olla oma itsensä - niin lattealta kuin tuo teesini kuulostaakin. Mutta se on totta, uskokaa pois! Siellä ei haittaa, jos menee pelkissä pitkiksissä Saleen tai jos menee pankkiin tukka pystyssä. Kaupungissa täytyy monesti hävetä itseään ja käytöstään, Lestillä kaikki tietävät millainen olen. Vanhana mummuna olen varmasti dementikko, joka vain kaivaten höpisee Lestille menosta ja äitin lihapullista. Sitten ne hoitajat saavat yrittää sanoa mulle, että "kuule, et ole asunut Lestillä enää kuuteenkymmeneen vuoteen, eikä äitikään enää ole siellä..." Enkä minä tietenkään suostu uskomaan, vaan elän unelmissani.

Pesin eilen nyrkkipyykkiä. Eihän siitä puhdasta tullut, vaikka kuinka vaivasin. Jag stinker! Eivätkä nuo farkut kuiva varmasti ikinä, ennemmin homehtuvat tuohon pyykkitelineeseen. Miksei kukaan rikas ihminen voisi ostaa mulle pyykkikonetta? Miksen voisi voittaa Ässä-arvasta 10 000 euroa? (Ehkä siksi, etten osta arpoja.)

Kääks, mua ahdistellaan mesessä. Palataan! Pitäkää mukava viikonloppu te, joilla siihen on mahdollisuus!