IRC-Galleria

Sa[n]na

Sa[n]na

The foundation to Decrease Worldsuck

Selaa blogimerkintöjä

En parin tunnin pyörimisenkään tuloksena saanut unta. Luovutin, naputin koneen auki ja kirjoitin toissailtaisen fantasiani puhtaaksi.

Siitä tuli minusta ihan hyvä, vaikkei se nyt sitten voikkaan pitää paikkaansa. -Etsin oikolukijaa.- En niinkään ehkä kieliopille, tai kirjoitusvirheille, mutta jouhevuudella, toimivuudelle, loogisuudelle.

Laitoin tosin Sashalle mailin, jos hän ei seurustele / on joustavassa suhteessa hän lukekoot - vaikkei alistaminen ehkä ihan tyyliään olekkaan.

Samalla tässä kuuntelen Radio Olotilaa ("Heeyyi. Heyi. Olen ajatellut mennä kaupungille, lukemaan runoja. Vaikkapa puvuntakissani vaikkapa jostain paperista virallisen näköisesti. Vaikkapa runoja kuten blaa blaa blaa blii blii blii blaa blaa eikä olekkin jännittävää että sanon tätä radiossa juuri nyt blaa blaa blii blii blaa blii ja niin edelleen kahdenkymmen sivun ajan.")

Kohta menen ja teen itselleni voileivän, kai, ja sitten lueskelen Supernaivia ("It gives me sense that many people are in a position similiar to mine. That they know helluva lot, but don´t know what to do whit it. Nor are they certain about the difference between what is wrong and what is right.") samalla kun odottelen maailman heräämistä.

Nimbuskin lupasi laittaa tänään mailia. Ehkä Katjakin (lueskelin blogiaan, ja taas lähetän suukon tälle: "Mutta kai tässäkin ihmiset ovat kahdessa leirissä: ongelmakeskeisessä ovat ne, jotka rakastavat ongelmiaan ja niistä valittamista, ja ratkaisukeskeisessä ne, jotka eivät ymmärrä miksi pitää valittaa, kun sillä ei saa mitään aikaan, ja sen sijaan tekevät asioita.").

Vaikka minua ahdistaa syvästi, aion vielä jonkin aikaa olla hengissä. Ja olen aika tyytyväinen, jopa ylpeä, kirjoituksestani.

Ps:
Jos haluat... Minun tulevan luoksesi. Niin, jos haluat minun jäävän..
Vaan ei.
En saata, en tahdo.
Olen vakituisen ahdistunut ja järkyttynyt maailmasta.
Aiheutan sinulle kärsimystä kun kärsin itse.
Kirun joskus yöt läpeensä, vapisen. Itken.
Lyön sinua. Tahdon sinun lyövän minua, painavan minut maahan, tahdon taistella kehoni rajoja vasten, tahdon sinun pitävän kiinni niistä. Tahdon törmätä kämmeniisi, löytääkseni sen rajan mihin minä lopun.
Kun en tiedä mitä tehdä, teen pahaa. Älä ole lähelläni, käytän sinua.
Minusta se ei ole reilua. Sinua kohtaan.
"Hoitosuhde ei ole parisuhde." Vaikka sanon itseäni terveeksi, ja varmaan olenkin niin kuin vain voi terve olla, joskus ryömin niin matalalla että mikään ei yllä minuun.
Joutuisit varmasti joskus pitelemään minua elossa sylissäsi monet kerrat päivittäin. Kun en jaksa olla itseni kanssa, sinun täytyy olla.
Ja kun epätoivoni saa yleisöä, se innostuu.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.