IRC-Galleria

Mun pitäis vaihtaa jonnekin muualle kulttuurintutkimuksesta. Tekotieteellistä roskaa.

Yhteistyölautapelikansien joukosta nostan esiin Dead of Winterin.

Siinä on kuvattuna suhteellisen tasavertaisella ympyrän lohkomisen tekniikalla kahdeksan naista ja seitsemän miestä. Tasa-arvo on tainnut mennä liian pitkälle. Onneksi feministin ei tarvitse tyytyä vahtimaan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan voi kiinnittää huomiota myös muihin ohittamisen tapoihin.

Kannen kuva on talvisen valkoinen, myös naamoiltaan. Kuvasta löytyy kaksi tummaihoista, eri sukupuolta olevaa henkilöä. Ei-valkoisten ihmisten esittäminen enimmäkseen tummaihoisten miesten ruumiissa ja naisten esiintuominen enimmäkseen valkeina naisina pudottaa esityksistä pois näiden ryhmien muut variantit. Yhdenkin tummaihoisen naisen löytäminen lautapelin kannesta on harvinaista. Muitakin etnisyyksiä tai sukupuolia on kansissa hyvin vähän.

Winter of Dead-pelin kannessa ominaisuudet jaetaan tasan niiden kahden sukupuolen kesken, joita selkeästi näytetään. Nuoriin kallellaan olevan henkilöstön joukossa on sekä iäkkäitä miehiä että naisia. Iäkkäät naiset ovat molemmat hyvin saman näköisiä vaaleine hiuksineen ja juonteisine kasvoineen, kun taas iäkkäät miehet ovat esimerkiksi selvästi hyvin eri-ikäisiä. Sisarusfiilis toistuu kannen alareunan ruskeatukkaisissa miehissä.

Silmälasit ja hatut voivat viitata sekä vammaisuuteen että älykkyyteen. Silmien toimintakyvyn heikkouden näyttäminen julkisesti ei estä joukossa mukanaoloa. Hatun tarvitseminen talvella esitetään poikkeavana, mutta sekään ei siirrä henkilöitä pois ympyrältä. Toisesta suunnasta katsottuna viisas pukeutumisvalinta ja laajan lukeneisuuden heikentämät silmät yhdistetään molemmille sukupuolille.

Monenlaiset tunteet löytyvät yhdistettynä sekä naisen että miehen kasvoihin. Sekä pelko että päättäväisyys ovat odotettavissa olevia ilmiöitä, kun on kyse verisen eloonjäämistaistelun uhasta. Heikkouden osoitukset miesten kasvoilla kertovat tappamiskonetta laajemmasta sisäisestä maailmasta, naisille ärtymys taas antaa muitakin rooleja kuin pelastettavan uhrin paikan.

Nämä kaikki yksityiskohdat, viestit persoonallisuudesta, laskeutuvat lähinnä valkoisten kannettaviksi, tummaihoisen miehen ollessa hyvin keskimääräinen. Tämä on sukua sille ilmiölle, jossa naisen ominaisuus esimerkiksi Smurffeissa on olla nainen, kun muut Smurffit ovat ujoja, kömpelöitä tai urheilullisia. Riittää, kun olet vähemmistöedustaja, ei sinun varsinaisesti tarvitse tehdä mitään.

Valkoisille miehille tarjoutuu monimuotoisia identiteettejä iän, työnkuvan ja jopa vammaisuuden piireistä. Näkevätkö valkoiset miehet todella esimerkiksi kaikki valkoiset naiset ja tummaihoiset miehet yhtenäisinä massoina, joiden keskinäisten erilaisuuksien tarkasteleminen näiden ensiarvioiden jälkeen on heille täysin turhaa?

Dead of Winter askeltaa kauemmas. Tummaihoinen nainen on kannen ainut (jonkinlaiseen pakanalliseen) uskontoon viittaava hahmo huppuviitassaan silmät leimuten. Hänen kätensä on nostettu tarkoitettuun eleeseen, kun kukaan muu ei varsinaisesti tee mitään. Näin ollen hänen persoonaansa kuvataan sekä aktiivisesti että aktiivisena. Kun kaikki hahmot on asetettu tasavertaisina ympyrälle, ei myöskään synny kuvaa pahuudesta tai vastustajasta, vaikka naisen voisi tulkita myös jonkinlaiseksi pimeyden lähettilääksi. Siihenkin tulkintaan ohjaisi juuri tutun kristinuskon pitäminen normaalina ja hyvänä, muiden vähintäänkin epäilyttävinä.

Puutteistaan huolimatta Dead of Winter on poikkeuksellisen laajan joukon sisällyttävä kansi. Paremmaksi voi pistää vain saman pelin jatko-osan, The Long Nightin, kansi.

.

Kissa valmisti päivällisen. Se tarjoili kalapäät ja hiirenhännät vihreiltä pitsiposliineilta. Valkosuklaavaahdon vadelmakastikkeen kanssa se kattoi ruokakuppeihin. Kynttilä pöydän keskellä lämmitti illallistajien mieliä. Syvällä vieraiden sisällä HDL -proteiinit heräsivät maksan makuukamareissa. Hitaasti ne liittyivät elimistön ruuhkaisille teille, kulkivat aikataulujen ja pysäkkilistojen rajoissa napsimassa kolesterolia mukaansa. Maksa odotti kärsivällisesti uusia muokattavia. Mäntyjen syttyminen, auringon laskiessa, lämpimän punaruskeiksi järkytti puistikkossa tanssien ruokaa sulattavia ystäviä. Pian he kuitenkin hakivat vaahtokaramelleja ja luopuivat tarpeestaan hallita luontoa.

Ihmettelen delfiinien muotoisia dildoja.

Nyt kuitenkin löysin jotain vielä paljon enemmän ihmetyttävää: https://www.amazon.de/Masturbator-Realistische-Lustnoppen-Sexspielzeug-Delphinform/dp/B01J3SK61C/ref=sr_1_25?s=drugstore&ie=UTF8&qid=1474042426&sr=1-25&keywords=oralsex

Tein pizzaa.

Luen paljon sanoja väärin.

Mm "hyväkäytöksinen" näytti "hyväksikäyttävänä". Freudilainen varoitus?

Satamiljoonaa tuotetta, erot pieniä mutta silti massiivisia (tämä spagetti on suomalaisen firman valmistuttama, tämä italialaisen, onko väliä, entäs kun tässä on durumvehnää ja tuossa durumia ja tavallista), kaikki tarjoukset (fiskarssin veitset -20% hinnasta, mutta pikkuveitset 2kpl/15€, pitäiskö mun tajuta laskea ne hintaerot vai antaako kassa automaattisesti paremman diilin?) enkä edes tiedä, mitä menin hakemaan.

Kyllä tää tästä kun saan viikkoruokalistan ja vertailtua jokaikisen käyttämäni tuotteen (niitä on kuitenkin tosi vähän, onneksi). Voi kun suomessa olisi ruuan kotiitoimituspalvelu, ostaisin 100 purkkia papuja, 100 purkkia paseerattua tomaattia ja 50 pussia makaroonia ja eläisin niillä kunnes toisin todistetaan. Nyt ne pitää kerätä pikkuhiljaa, ostaa joka kauppakäynnillä niin paljon kun jaksaa kantaa. Saapahan kastikkeeseen tuoretta sipulia, kun on pakko välillä käydä kaupassa.

on jättää ulomuuttaessaan iskemätön vessapaperirulla vessaan uutta asukasta varten.

Olis hienoa leikata itse kirjoitetun runon sanat kirjasta tms ja liimata sitten paperille. Suomeksi. Oho. Aika monta kirjaa saa selata, ennen kuin kaikki sanat löytyis, vielä oikein taivutettuna. "Nukumme" eiku NUKUIMME. Ra(s)kas kieli. Keksin jotain muuta. Käsialani on toivoton.

Hakusanalla "princess shoes" löytyy hyviä esimerkkejä. Siis voisin istua tässä koko päivän ja nauttia niiden katselusta.

Koska olen naisoletettu, "kaikki naisethan nyt kengistä tykkää". Jos olisi miesoletettu, mulla olisi "kenkäfetissi". Plääh, ihmiset.

Oon vielä semmosiin pikkutyttökenkiin, oisin varmaan joku pedo sit.

Painukaa hautaan mokominen kapeine seksuaalisuuskäsityksinenne.

Lueskelin wikipediasta tohtoriksi haluavan väittelytilaisuudesta.

Siellä lukee mm "Väitöspäivän iltana väittelijä tarjoaa vastaväittäjän kunniaksi illallisen, tohtorinkaronkan. Karonkkaan tulee kutsua ainakin vastaväittäjä(t) ja kustos sekä ne yleisön edustajat, jotka tekivät kysymyksen väitöstilaisuudessa. Etiketin mukaan jälkimmäisten tulee kuitenkin kohteliaasti kieltäytyä kutsusta."
Alan mennä väitöstilaisuuksiin, esittää asiattomia kysymyksiä ja kun kutsutaan karonkkaan, innokkaasti saavun paikalle syömään.

Ihme pelleilyä. Pitää kutsua, että toinen saa kieltäytyä??? Pöljää.

Tottakai väitöskirjaa tulee julkisesti puolustaa (vaikka teatteriahan tuo on, mutta teoriassa siis tarjotaan tilaisuus osoittaa huuhaa huuhaaksi). Mutta että "naisväittelin ei tule käyttää koruja tai hattua". Mä pukeudun ihan miten itse haluan. Laitan vaikka kanarialintupuvun. Ai mutta sittenhän mä en ole "sovelias akateemiseen maailmaan". En mä mihinkään patsastelumaailmaan halua, mä haluan tehdä laadukasta tiedettä. Mä voin esittää sitä myös suullisesti, mutta mä en laita hametta koska mulla on vulva ja sen vuoksi mut katsotaan naiseksi.

Ei sillä, että musta ihan heti olis tohtoria tulossa.. Mutta karonkkaa en järjestä, jos joku mankuu, kysyn, haluaako ne oman osuutensa bileiden arvosta vaikkapa lahjakorttina johonkin ravintolaan.