IRC-Galleria

Mun pitäis vaihtaa jonnekin muualle kulttuurintutkimuksesta. Tekotieteellistä roskaa.

Yhteistyölautapelikansien joukosta nostan esiin Dead of Winterin.

Siinä on kuvattuna suhteellisen tasavertaisella ympyrän lohkomisen tekniikalla kahdeksan naista ja seitsemän miestä. Tasa-arvo on tainnut mennä liian pitkälle. Onneksi feministin ei tarvitse tyytyä vahtimaan vain sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan voi kiinnittää huomiota myös muihin ohittamisen tapoihin.

Kannen kuva on talvisen valkoinen, myös naamoiltaan. Kuvasta löytyy kaksi tummaihoista, eri sukupuolta olevaa henkilöä. Ei-valkoisten ihmisten esittäminen enimmäkseen tummaihoisten miesten ruumiissa ja naisten esiintuominen enimmäkseen valkeina naisina pudottaa esityksistä pois näiden ryhmien muut variantit. Yhdenkin tummaihoisen naisen löytäminen lautapelin kannesta on harvinaista. Muitakin etnisyyksiä tai sukupuolia on kansissa hyvin vähän.

Winter of Dead-pelin kannessa ominaisuudet jaetaan tasan niiden kahden sukupuolen kesken, joita selkeästi näytetään. Nuoriin kallellaan olevan henkilöstön joukossa on sekä iäkkäitä miehiä että naisia. Iäkkäät naiset ovat molemmat hyvin saman näköisiä vaaleine hiuksineen ja juonteisine kasvoineen, kun taas iäkkäät miehet ovat esimerkiksi selvästi hyvin eri-ikäisiä. Sisarusfiilis toistuu kannen alareunan ruskeatukkaisissa miehissä.

Silmälasit ja hatut voivat viitata sekä vammaisuuteen että älykkyyteen. Silmien toimintakyvyn heikkouden näyttäminen julkisesti ei estä joukossa mukanaoloa. Hatun tarvitseminen talvella esitetään poikkeavana, mutta sekään ei siirrä henkilöitä pois ympyrältä. Toisesta suunnasta katsottuna viisas pukeutumisvalinta ja laajan lukeneisuuden heikentämät silmät yhdistetään molemmille sukupuolille.

Monenlaiset tunteet löytyvät yhdistettynä sekä naisen että miehen kasvoihin. Sekä pelko että päättäväisyys ovat odotettavissa olevia ilmiöitä, kun on kyse verisen eloonjäämistaistelun uhasta. Heikkouden osoitukset miesten kasvoilla kertovat tappamiskonetta laajemmasta sisäisestä maailmasta, naisille ärtymys taas antaa muitakin rooleja kuin pelastettavan uhrin paikan.

Nämä kaikki yksityiskohdat, viestit persoonallisuudesta, laskeutuvat lähinnä valkoisten kannettaviksi, tummaihoisen miehen ollessa hyvin keskimääräinen. Tämä on sukua sille ilmiölle, jossa naisen ominaisuus esimerkiksi Smurffeissa on olla nainen, kun muut Smurffit ovat ujoja, kömpelöitä tai urheilullisia. Riittää, kun olet vähemmistöedustaja, ei sinun varsinaisesti tarvitse tehdä mitään.

Valkoisille miehille tarjoutuu monimuotoisia identiteettejä iän, työnkuvan ja jopa vammaisuuden piireistä. Näkevätkö valkoiset miehet todella esimerkiksi kaikki valkoiset naiset ja tummaihoiset miehet yhtenäisinä massoina, joiden keskinäisten erilaisuuksien tarkasteleminen näiden ensiarvioiden jälkeen on heille täysin turhaa?

Dead of Winter askeltaa kauemmas. Tummaihoinen nainen on kannen ainut (jonkinlaiseen pakanalliseen) uskontoon viittaava hahmo huppuviitassaan silmät leimuten. Hänen kätensä on nostettu tarkoitettuun eleeseen, kun kukaan muu ei varsinaisesti tee mitään. Näin ollen hänen persoonaansa kuvataan sekä aktiivisesti että aktiivisena. Kun kaikki hahmot on asetettu tasavertaisina ympyrälle, ei myöskään synny kuvaa pahuudesta tai vastustajasta, vaikka naisen voisi tulkita myös jonkinlaiseksi pimeyden lähettilääksi. Siihenkin tulkintaan ohjaisi juuri tutun kristinuskon pitäminen normaalina ja hyvänä, muiden vähintäänkin epäilyttävinä.

Puutteistaan huolimatta Dead of Winter on poikkeuksellisen laajan joukon sisällyttävä kansi. Paremmaksi voi pistää vain saman pelin jatko-osan, The Long Nightin, kansi.