Minua vain mietityttää, että kuinka ihmeessä ihminen on saatu huiputettua tähän. Jouluun. Kaupalliseen hulinaan, persoonattomien tusinakoristeiden ja tusinalahjojen ostoon, stressiin, kahden kuukauden ostorumbaan neljän päivän takia, kiroiluun, agressiivisuuteen. Joulumieli asiana on hieno; kaupassa suuret ostokset kärryynsä haalinut päästää muutaman ostoksen ottavan henkilön ohitseen, myyjä pakkaa ne suoraan muovikassiin (no muovi niin...) eikä laita hihnalle, asiakas käyttää hetken kehuakseen näppärää ja ajattelevaista puuhaa. Mutta miksei se ole tuollaista aina, joka päivä? Miksi ilmeisesti kilttejä ollaan vain aaton ympärillä, ei jokaisena päivänä. Naistenpäivä, miestenpäivä, ystävänpäivä jne. voisi olla jokaisena päivänä. Joulu ei, yhteiskuntamme ei kestäisi sitä. "Luotolle". Joulumielen voisi kestää. Milloinhan tulee se Varpunen Jouluaamuna, mikä murtaa padot silmissäni... (On siinäkin tosin biisi; jyvän vie oikeasti köyhän ja nälkäisen pikkulinnun nokasta tyyppi, joka tulee taivaan lihapatojen ääreltä. Mitä järkeä? Mitä tuhlausta... Mutta niinhän joulu.) (Ja toinen, tämä Santa Claus is coming to town: ihanaa opastusta siihen, miten elämme valvontayhteiskunnassa. Mietitäänpä; Jumala vahtaa meidän jokaista liikettä, tai sitte Joulupukki tonttuineen, kuulostaako ihan luvalliselta ja oikealta?) Kaikesta huolimatta paljon halauksia (ainakin yksi vuoden jokaiselle päivälle) ja hyvää ruokaa (älä tee eineksiä, tee oikeaa) kaikille, muistakaa säästää lahjapakettien kääreet ja käyttää ne paperit uudestaan ensi vuonna. Älkääkä ainakaan heittäkö niitä suurissa määrin kerrallaan paperinkeräykseen (itsehä hiippailen seuraavat yöt niitä sieltä pois keräilemässä, ja jospa vain olisi sekaan sattunut joku avamatonkin paketti...). Minä vietän joulun tänään, en jonain laskennaisena Jeesuksen synttäripäivänä. Tänäänhän ne lahjatkin saadaan.
Kohta kotona, Puntti