IRC-Galleria

Sillä päättömiä ovat lainsäätäjät, joita kansa valitsee.

Vihapuhe-termiä käyttäen, aiheesta on ollut keskustelua. On alettu suunnitella näiden vihapuheiden kieltoa lain voimalla.

Hyvä.

Alaikäisen aiskaus; puolitoista vuotta ehdollista
Omaisuuden kavallus; kolme vuotta ehdotonta
Polkupyörällä ajo kypärättä: poliisi kertoo sinulle laittomuudesta, mutta muuta ei voi edes tehdä

Näitä näkee.

Jos uusi vihalaki kuuluisi samaan sarjaan näiden kekseliäiden lakien kanssa, voi olla, että vihapuheen levittämisestä saakin kovemman tuomion kuin esimerkiksi pahoinpitelystä.

Mitä järkeä on silloin purkaa vihaansa asiallisellakaan kirjoituksella; paljon näppärämpää on mennä aamuyöstä vetämään jotain vihanaiheuttajaa (nyt en muuten viittaa poliitikkoihin) kuonoon.

Ongelmat kun eivät tunnetusti poistu niistä vaikenemalla.

Rippileiri, ah mitä huvia.

Sain mm. haukkumakirjeitä riparin postilaatikon kautta. En väitä, että olisin itse ollut syytön, onhan se rankkaa, kun jollakin on iso perhe eikä se ota kirkkovastaisuuttakaan mukisematta.

Koko porukka oli siellä mielialalla "no en mä kyl mihinkää vitun Jumalaan usko, mut otetaan lahjarahat".

Itse en konfirmaatiokirkossa sanonut "Tahdon", kun ne jotain Jumalaan liittymistä kyseli.

Menin sinne itsekin lahjojen takia, mutta nyt kun mietin, niin olisi se Protu ollut parempi. Pitäisi vaan siitä olla enemmän mainostusta, kirkko kyllä käy koululla etsimässä nuoret haaviinsa, protujen pitäisi tehdä sama, tosin edellisellä viikolla.

Seuraava jäi kaivelemaan: Nooan arkista puhuttaessa jengi oli ihan et "ei oo mahollista, fysiikan lait (eivät käyttäneet tällaista termiä, mutten muista mitä sitten) tulee vastaan". Siis täh. Jos Jumala on, niin ei sitä paljon fysiikan lait hetkauta. Jos Jumalaa ei ole, ei ole tarvetta arkille. Ne olis voineet seilata vaikka kurkkupurkeilla, ja jos Jumalaa kiinnosti, se piti ne hengissä.

Lueskelin naureskellen internetin "iik kun joku on näin nuuka"-ketjua.

Minulle vinkeistä suurin osa oli käyttökelposia, tosin jo käytössä.

Vanhempani (aina tää menee tähän) ovat säästäväisiä, ja isälläni on tapana a) säilyttää kaikki myöhempää varten (rassaa äitiäni; meillä mm. 30 pyörää (huom. taloudessa kahdeksan pyöräilijää tällä hetkellä) eritavoin varastoituina) b) korjaa kaiken rautalanka-jesariyhdistelmällä (ei valittamista toiminnassa (tai turvallisuudessa), mutta jos on kauniin perään, voi jäädä saavuttamatta). Äitini on hieman, sanoisinko järkevämpi.

Yksi talvi asuttiin maaseudulla puulämmiteisessä todella suuressa talossa. Pakkasyön jälkeen sisälämpötila plus kymmenen paikkeilla. Kyllähän siinä vällyjen alta kömpiessä nenä vähän tutisi. Lastensuojeluilmoitushan tuosta olisi pitänyt tehdä, vai mitä? Itseasiassa minulla ei silloin, eikä nytkään, ole asiasta valittamista. Hirveää hyysäystä välillä, tämä nykyelämä.
Tämä ei siis johtunut nuukailusta, mutta kukaan ei halunnut valvoa yön läpi tulta vahtimassa. Aamulla heti ensitöiksi alkoi toki puiden poltto. Itse lähdin kouluun. Kilometri auraamatonta tietä pitkin jalkaisin. Aikamoista askeesia.

Tuo oli sellainen välihuomautus.

Sitten nuukailuun.

Miksi et puolittaisi konetistkitablettia, jos pesutulos on riittävä? Ettei sinua haukuta nuukaksi, ilmeisesti. Katsos, on meillä varaa koko tabuun. Varsinkin suomalaisilla, maailmaa kun riittää. Kuka on niin tyhmä, että ottaa valmiit annoskoot miettimättä vastaan? Itse käytän aina niin vähän kuin mahdollista, saahan niitä pilkottua. (Konetiskitabuja tietty ei ole, kun ei ole konetta.)

Miksi et säästäisi tyhjentynyttä leipäpussia? Siihen saa mainiosti eväät pakattua. Ai niin, ethän ota eväitä, vaan ostat matkalla lisäainekolmioleivän. Itse en muuten niitä edes pysty syömään, ällöjä. Mutta missä on järki heittää ehjä, puhdas pussi pois, ja ostaa niitä pikkupusseja rullassa? Lapsuudenkodissa niitä riippui aina uunin päällä kuivumassa. Ah sitä kotoisuuttaa (en kyllä tiedä, että miksi ne huuhdeltiin - ei niitä yhtä kertaa useammin uusiokäytetty).

Miksi vaihtaisit huonekaluja viiden vuoden välein, että kaikki näyttää uudelta ja kiiltävältä? Ensikotiin oli nyt pakko ostaa kaikenlaisia huonekaluja, ja sitä lastulevyn määrää... Kuka hullu oikeasti vaihtaa lastulevyhuonekalut lastulevyhuonekaluihin.
Minua sapettaa, kun retro on muotia, ja kaikki vanhat kunnon huonekalut on kirpputoreilla huimilla hinnoilla. Minä kun vielä tykkäänkin niistä. Samoin vanhoista vaatteista, varsinkin lapsille. Olkatoppausten hyväksyminen on sitten eri asia...

Työpaikallani heitetään päivittäin järkyttävät määrät käyttökelposta tavaraa roskiin. Esimerkiksi kuminauhoja. Keräisin ne talteen, mutta en ole varma, jos ne repii siitä syyn erottaa minut (on vaara päällä, etsivät mitä tahansa tekosyytä - ei muuten johdu nuukailustani), kun vien niitä kotiin.
Osaako joku sanoa, mitä noista muovierkkopusseista, missä sipuleita yms. ostetaan, voisi tehdä?

Sitä se muuten on, kierrätys, että näkee asioissa materiaalin, ei roskaa. Nämä on aika vakavia asioita, kun on kuitenkin maapallon tulevaisuus niiden muoviroskien päätettävissä.

Sitten, jos nuukuudella etsii oikeutta sille, että varastaa kauppakeskuksen vessasta vessapaperit, tai vaatii toisen juhlista jotain syötävää kotiinsa, mennään metsään. Se on joko rikos, tai vähintään hyvin epäkohteliasta, siis sopimatonta. Toinen mikä on, huolimatta omista kovista lapsuudenkokemuksista, niin kaikkea mitä tarvitaan, tulisi hankkia mahdollisuuksien mukaan. Esim. kuuma vesi on perusoikeus suomessa asuvalle lapselle, sitä ei mielestäni tulisi jatkuvasti rajoittaa. Tai muutenkaan kauhea kyttäys näiden perusjuttujen, vaikka vessapaperin, käytössä. Toki lapsia tulee ohjeistaa sopivaan käyttöön, että esim. hammastahnaa ei vedetä koko harjan pituudelta (vaikka mainos kuinka näyttää).

Kerskakulutus kuitenkin tuottanee kurjempia elämiä kuin sikailunuukailu.

Äitini leikkais hiukseni, kun olin pieni. Heti sain mennä parturiin, kun halusin, tai no, itseasiassa äiti vei, kun kävin hermoon saksien alla. Palasin parin vuoden jälkeen takaisin äitini hoteisiin, huomattavasti miellyttävämpi leikkuu, ja kohtuuhintainenkin (ilmainen). Nythän en käy parturissa ollenkaan, annan kasvaa kun kasvaa. Hyväkuntoiset ovat, kun käytän niin vähän kemikaaleja kunnon parantamiseen. Sitten taas joskus koneella kaikki pois, ja sama alusta. En edes jaksa pitä jotain tiettyä mallia yllä. Mitä siellä parturissa ravaamaan.

Teepussi käytetään tietty kahdesti, jos on vaan ytyä. Kuivataan patterin päällä, kuin Erikoisosastolla ainakin. No ei ihan, mutta jos tässä useampi juo teetä, niin saa sillä samalla pussilla useamman kupillisen.

Semmosta. Nyt pitää lopettaa, ettei näppäimistö kulu liikaa.

Pohjat minun ja kirkon erolle on asetettu jo varhain.

Olkoon, että nämä tarinat on varmaan useamminkin kerrottu, kerron taas.

www.eroakirkosta.fi

Ajoittuvat ala-asteaikaan.

Pikkuriikkisenä pyhäkoululaisena olin kerran mummon kanssa kirkossa. Taisi olla joku isovanhempi-lapsi-kirkko. Siellä sitten kauniilla äänelläni heläyttelin virsiä korkealta ja kovaa. Mummo sanoi, että ei nyt niin kovaa saa laulaa.
Selvä juttu, sen jälkeen en ole koskaan yhtäkään virttä laulanut.

Koulussa opettaja antoi tehtäväksi piirtää Jumalan. Tyytyväisenä tuhersin vihkooni pilvenreunalla istuvan parrakkaan sedän. Pilvikin oli oikein hieno. Tunnin lopulla tarkastettiin, ja opettaja aloitti sanoilla "niin, eikai kukaan nyt ole sitten sellaista joulupukkihahmoa piirtänyt".

Hyvin siis minulle osoitettiin jo pienenä, että kirkko ei ole minun paikkani. Eipä siellä kyllä tullut viihdyttyäkään, heti erosin kun voin.

Isovanhemmat ei tiedä. Meinaisivat varmaan, että palan kiirastulessa, ja saisivat sydänhalvauksen.

Ps. Mikä oli maailman suurin saari ennen Grönlannin löytymistä?
(Vastaukset yksityisellä, tietoviisaat.)

Pitääkö hävetä?

Ei ollu edes kristillisiä sanoja. Paitsi pari.

Olisi mukavaa, jos olisi useamminkin näitä, ei tartte mitään palkintoja.

Oli kirjoitettu persujen (saanko minä käyttää tätä termiä, vai käykö köpelösti) kannattajista.

Mutta eikös se ole hieno asia, että ulkomaalaisille tarjotaan heti kosketusta Suomalaiseen perinneurheiluun? Ihailtavaa pyyteetöntä valistusta mielestäni.

(Pitääkö tässä nyt todeta, että ymmärrän tämän mainitun tilanteen siten, että Perus Ässän kannattaja ulkomaalaisen tavatessaan pitelee pesismailaa pelailutarkoituksessa? Vai oletetaanko, että ymmärsin väkivaltateon olevan ideana, jolloin saan tähän kannustessani "syytteen vihapuheesta"?)

Kakkosen Vihailta (ei yhtään niin viihdyttävä kuin Homoilta)
Osa 1: http://areena.yle.fi/video/1316546864904

Suomen vaalikarja, on se viihdyttävä.

Ps. En pidä YLEn tavasta vastakkainasetella tyyppejä näissä keskusteluissa.

Oma vihapuheeni vielä:
Kokkelien edustajalla tietty puku päällä, mokoma sikarikas. Vasurien paikalle vaiveutuneella johtajalla joku slogan-t-paita, vastarinta on jopa suotavaa, just. Persujen edustaja yrittää olla niin sivistynyt. Yritykseksi jää. Keskustan tyyppi näyttää possulta, liekö pääsyvaatimus virkaansa. Kristillisten (miten ne muka vois olla demokraattisia, kristillisellä tasajaolla?) poitsu istuu niin kiltisti ja odottaa vuoroaan. Miespuolinen kirjailija heittä niin surkeaa läppää, että ei mitään rajaa, miksi se piti ottaa sekoittamaan. Ainoast oikealla asialla olevat on noi neekerit, niitä lisää Suomeen. Historioitsija Jussi Jalonen on herttainen. Mutta eikö niiden pitäisi olla vähän vanhempia...

Että jos nyt ihan tarkkoja ollaan, en kyllä valttämättä haluaisi lapseni kehittävän niitä sosiaalisia taitojaan (Suomen) koululaitoksen opastuksella...

Koulussa on kivaa, ja jos on pohjat kunnossa, niin ehkä sieltä voi jopa selvitä yksilönä. En koe, että minulla kasvattajana on oikeus kieltääkään lastani osallistumasta opetukseen. Itsellenikin se oli se helpoin reitti (vai oliko; samat asiat olisin luultavasti oppinut puolet lyhyemmässä ajassa kotona keskittymällä).

Tämän vuoksi ehdotankin seuraavaa lähestymistapaa: lapsi saa itse valita, milloin koulun opetukseen osallistuu. Eli jos ei huvita mennä, ja kykenee osoittamaan oppimissuunnitelman ja asettaa tauolle arvioidun keston, voin minä ottaa vastuun kotiopiskelusta, ja kirjoituttaa lapseni pois koulusta. Luulisi sen nostavan motivaatiota.

Kunhan mainitsen tykkääväni ihmisistä. Aina ne tekee jotain selvitäkseen, varsinkin hyväksikäyttää muita.

Hiirennahkalapasia suunnitellessa. Olisikohan parasta leikellä nahka suikaleiksi ja kutoa... vai menettääkö nahka tässä parhaat ominaisuutensa?

Vein sinne parit farkut, paidan ja pari hametta.

Toin jotain pikkuvaatteita, pari paitaa, parit housut yms.

Eli toisin sanoen, vaikka Suomessa ilmeisesti tällaisia tapahtumia, joihin tuot vaatteita, ja sitten voit viedä niitä, pidetään vain yksityisesti, täällä suuressa maailmassa näitä on vähän väliä.

Liekö se perisuomalainen kateus, mikä estää näitä toteutumatta. "Joku sit varmasti tuo vaan jotain risoja rääsyjä, ja sit ottaa parhaat päältä, ja myy ne huuto-netissä." Itseasiassa homma toimi ihan hyvin. Toin enemmän kuin otin mukaani, lopulta, ja ihan tyytyväinen olen saaliiseen. Mistään vaatekappaleesta en edes tapellut. Tietysti siellä oli paljon mummokuteita, yms, mistä en ollut juuri kiinnostunut (Alexille sanottiin jo kättelyssä, että meillä ei kyllä ole juuri nuorten miesten vaatteita - löysi se silti yhden paidan (ja sen tuoma liivi oli tuomittu naisten vaatteeksi...)).

Ja hoo, nahkahousut vaahtosammuttimelle. Toivottavasti ne sopii Oskulle - olen niin halunnut sille nahkahousut lahjoittaa.

Kenkiä oli tosi köyhästi, stringejä (!) sanokaamme reilusti. Ja kankaisia nenäliinoja tosi paljon - ilmeisesti kukaan ei vaan enää käytä.

Kolmen kuukauden päästä uudestaan. Voi viedä takaisin ne, jotka tuli otettua vaikka ei ollut varma koosta, ja hamstrata lisää. Tämä on parempaa kuin kirpputorit.

Harmi ettei suomessa ole, mutta ei tietenkään. Sekin yksi kahmi niin paljon lastenvaatteita, ettei jäänyt muille mitään. Mitä väliä etten tarvitse lastenvaatteita.

että jos minä kerran koko ajan pohdin, mitähän tuokin minusta ajattelee, ja niin tekevät television ja vastaavien lähteiden mukaan muutkin, niin silloihan ainut ajatus, jonka toiset minusta muotoilevat, on "mitähän tuokin minusta ajattelee". Päätin siis olla ajattelematta samaa, ja mieluummin aatella jotain kyseisestä henkilöstä, että olisi edes peloille vastinetta.

Nyt kummastuttaa, että miksi työtovereilleni on oleellisempaa, että keskustelen heidän kanssaan viikonlopustani, ja sanon aamulla "huomenta", kuin että hoidan työni hyvin ja ajallaan.