Harharhar.
Erinäiset seköpäiset suunnitelmani pyyhkiytyivät mielestäni vieressä istuvan herttaisen englantilaispojan (jonka vuoksi olen jo kolmesti myöhästynyt junasta, siis jotta taas saattuisimme samaan junaan. Ja kerran se on hoitanut minut ajallaan (tai oikeastaan aikaani ennen) oikeaan junaan. Aika hieno pakkaus, siis) vuoksi, ja päädyin Berliiniin. Berlin, Berlin, saan olla oma itseni8 ja muuta taivuteltavaa.
En muistanut isotätini osoitetta (ja postikortti johon se oli kirjoitettu jäi Amsterdam-oppaan väliin huumekuriirin kirjahyllyyn, dam), joten päätin lähteä hetimiten etiäpäin, kun tuosta ihanasta yöjunasta sai paikan. Me luuurves. Koshta kohtu Tukholmaa (aijoo, sinnekkään ei pitänyt menemäni). Ympärillä sveduja, mistähän ne kaikki on tuleet. Vaihdoin puntia kruunuihin, siitä eksotiikasta puhuakseni.
Oho, selkä on kipeä. Kun pääsen kotiin, joku saa kyllä talsia sillä, eiks jeh?
Yöjunan, kunniaa ja mainetta, vuoksi en ole väsynyt, toisin kuin alkuperäisen eittivalinnan vuoksi olisin juuri nyt.
Eikun sitä minä vaan, että maailma pitää minusta huolen, ja hoitaa minut oikeille raiteille, aina vaan.
Ja täällä ruotsissa on näitä Sidewalk Express -nettikoneita, jipii. Ei sillä että olisin addikti :P
556 yhteisökommenttia ja 69 kaveritapahtumaa. On tekemistä kun suomeen pääsen.
Mutta nyt jatkan kärpästen ateriom... ananasmehuiluani, vaikka ensin laitan Toukkikselle sähköpostia, etteivät kotona pohdi olenko elossa.