IRC-Galleria

Täh?

Meillä on liikaa asuinneliöitä. Jossain on asuttava, ja vaikka oltais tyydytty pienempään, valtio katsoo, että meillä pitää olla kolme huonetta.
Me ei saada tiskejä aikaan eikä imuroida säännöllisesti. Kaupassakäynti on tuskallisen vaikeaa.

Joten miksi ihmeessä meille pitäisi olla kiitollinen jonkun, joka käyttää turhat neliöt ja tiskaa ja imuroi? Ostaa vielä ruuat koko sakille?

Tai sit kaikki noi dyykatyt vaatteet. Voi kumpa joku käyttäisi niitä. Voi kumpa ne vähentäis ostettavan tavaran määrää. Se olisi ihanaa, ei mikään syy sulle olla mulle kiitollinen.

Mua ei kiinnosta niinkään sun kiitos. Mua kiinnostaa dynaaminen planeetta, jolla kaikista pidetään huolta ja omistaminen ei ole näin hirveä iso juttu. "Jos mä olisin rikas..." mutta mähän olen! Mä kuulun melkein maapallon rikkaimpaan prosenttiin, kyllä mulla on mistä jakaa. Näissä neliöissä vois asua vieläkin useampi, mutta eihän se nyt sovi. Kyllä viidentoista kilon möhkäle sivistysvaltiolaista ihmistä tarvitsee oman viidentoista neliön huoneen - vaikka kuinka eniten toivoo, ettei tarvitse olla yksin.

Mitä voisin sanoa näistä? :

http://www.youtube.com/watch?v=ej7dfPL7Kho&list=UU1R9fG_iKqvt9FIhEQH9nTA

Kuusi laulua kuunneltuani löysin vihdoin inspiraation jakaa. Kaikki hyviä.

me kaardemumman yössä
on kaikki kansa pötköllään
vain rosvot raataan työssä

Lauleskelin kidille kun astelimme kohti roskakatosta pari tuntia sitten. Jostain syystä heräsimme molemmat epänormaalin aikaisin, emmekä saaneet enää unta. Niinpä päätin käyttää aamun opettamalla nappulaa ihmisten tavoille, eli kävimme yhdessä roskiskierroksella. Se tunne, kun jälkikasvu vakavana tepsuttaa käsi kädessäsi jakaen sinulle tärkeän asian... On se tärkeää, että lapset ja vanhemmat harrastavat jotain yhdessä.

Löytyi jonkun verran vihkoja ja kirjepaperia, paita, iso paperirulla jne. mutta viimeiseen roskikseen kurkatessaan lapsonen suojastaa kiljui "pallo, pallo". Ja pallojahan siellä oli, löytyi siis jotain pikku pallohullulle (nukkuukin käsivarret ison pehmopallon ympärillä). En antanut itse onkia, vaan laskin lapsen alas ja ojensin punaisen kumipallon odottaviin käsiin. Tyytyväisenä lapsi kantoi sen kotiin ja pelailee nyt tuossa matolla.

Tietenkin moralisoin, että toiset ne vaan opettaa lapsilleen kerskakertakäyttökulutusta ja käyttökelpoisen roskiin heittämistä kun toiset dyykkaamista ja aamuöisiä kävelylenkkejä.

Eilen löytyi prinsessamekko ja säkillinen pehmoleluja. Ja viisisataa mcdonalds-muovilelua. Niiden pitäisi olla laittomia.

Saksa. Pakollinen sairausvakuutukseni maksaa homeopaattisia hoitoja tiettyyn rajaan asti. Jos tarkkoja ollaan, sieltä soitellaan perään, kun huomaavat minun käyttäneet tietyntyyppisiä terveyspalveluita, ja tarjotaan homeovaihtoehtoa.

Homeopatiahan on silkkaa skeidaa. Jos jotain sekoitetaan litraan vettä, ja siitä otetaan puoli desiä, joka taas sekoitetaan litraan vettä, ja tätä jatketaan kunnes jäljellä ei ole nimellisestikkään alkuperäistä ainetta, ja tämä töhnä sekoitetaan sokeriin, niin voidaan toki puhua sokerin terveysvaikutuksista, mutta muuten kyse on silkasta humpuukista.

Ai niin, muista annostella kertakäyttölusikalla, ettei ihmepillerien teho mene hujan hajan.

Mutta minkäs teet, että kyseiset pillerit auttavat minua.

Mieluummin minä annan rahani homeopatian tukemiseen kuin tuen niillä länsimaista lääketiedettä. Jälkimmäisen tarjoamien hoitojen sivuvaikutukset ovat huomattavasti todennäköisempiä.

On lääkkeitä ja on lääkkeitä. Jos minulla on syöpä, en varmaan tanssi kuunvalossa ja toivo parasta, vaan menen säteilytettäväksi (paitsi jos ensin pitää antaa verta). Kun kyseesä ovat asiat, joissa parantumisen kannalta merkittävää on esim. aika tai ajattelun muutos, mieluummin syön sokeripillereitä, kun ne minuun uskoa luovat.

Muistakaahan sitten pitää sisälämpötila siinä 19 asteen paikkeilla ja paksumpaa vaatetta sitten lämmikkeeksi. Mm. villasukat rulettaa.

Nim. merk. lämmitys päällä vain öisin vain makkarissa, koska muuten pikkunakki (siis taaperoressu, te pervertikot) paleltuu, kun ei suostu peiton alle.

Taisin ajatella mm. että pitääpä siirtää joitain laatikosta (eli pyöräilykypärästä, joista rakensin hyllystön) ulos tursuavia nimettömiä eli pikkareita eli alushousuja muualle "ei käytössä"-laatikkoon.
Mitä nousee tänä yönä roskiksesta? Säkillinen alushousuja. Niin, näitähän ei toki ollut tarpeeksi.

Saatte rauhassa yökkiä ajatukselle, riski on todellusuudessa olematon, enkä jaksa kauhistella ajatusta käytettyjen alusvaatteiden käytöstä. Tekisi hyvää ihmisille olla sellaisella yhdessäolon tasolla, että alusvaatteiden vaihto päikseen onnistuisi.

Muuten löyty tyyny, kilisevä oviverho, farkut, parit kengät ja joku pehmopandakin taisi olla. Ja kasa suojele luontoa -kouluvihkoja - tietysti suurimmalta osin käyttämättömiä. Koska sillä se luonto pelastuu, että ostamme paljon luonnonsuojelutuotteita vaikkemme mitään tarvitsekkaan, nih.

Nää ihmiset, joilla on ongelma, kun puoliso/partneri/rikostoveri pöyrittää yöllä peiton itselleen ja sit sulla on kylmä.

Mitä jos hankkisitte toisen peiton? Oisko mitään? Ei tartte heräillä yöllä riitelemään. Vai onko liian helppo ratkaisu, ja mieluummin vinisette ongelmastanne netissä? Niin ajattelinkin.

1. Hienot kakut
2. Ihmiset, jotka keksii ratkaisuja ja totetuttaa niitä
3. Kekseliäät kirjat ja elokuvat
4. Ihmiset, jotka pysyy (lähes) aina rauhallisina
5. Nukkuvat ihmiset
6. Kun tutkimus osoittaa, että humanismi ja hyväksyminen on hyviä juttuja
7. Kun joku ymmärtää
8. Jousella ampuminen
9. Taide, jota ymmärrän
10. Taide, jota en ymmärrä
11. Kuvitteelliset asiat
12. Yhteistyöpelien pelaaminen
13. Hyvänmakuinen ruoka
14. Rapeus
15. Tieto

Et sä jaksais haasteen määräämää määrää lukea, eikä mulla olekkaan niin paljoa juttuja.

Kuulin lapsesta, joka odotti innolla kouluun menoa, että saa siellä muiden lasten kanssa pohtia universumin syntyä, kirjoittaa pieniä tarinakirjoja, löytää matematiikan riemut jne.

Tuli kotiin, ja sanoi vanhemmille, että hän ei oikein ymmärrä niitä muita lapsia, kun ne voi koko välitunnin istua hakkaamassa paria kiveä vastakkain. Että miksi ne niin tekee.

Tämä tarina on tosi.

Kyseinen lapsi on kohtuullisen yksinäinen, sosiaalisesti arka ja kaipaisi hyvin mielellään muita samoista asioista nauttivia lapsia ympärilleen.

Mistä sellaisia löytyy?

Ps. Itsehän koen yhä aikuisten (tai yleensä ihmisten) maailman kerhona, jossa isketään kahta kiveä yhteen, ja jonka ovella käännyn kummastuneena pois mennäkseni keskenäni omaan maailmaani.

Että tossa etusivun "etsin seuraa"-lodjussa on aina vastakkaista sukupuolta olevia hyyppiä.