taitaa olla aika jättää kaikki vaivalla rakennettu, lähteä jonnekin, aloittaa koko juttu alusta, olla pahoillaan mutta sanoa että mitäs minä sanoin. En asetu aloilleni, en liimalla en nastoilla. Ehkä pitäisi niitä lapsia, silloin olisi pakko, ja kymmenen vuotta menisi viikoissa. Miksi tämä olemisen sietämätön keveys on niin sietämätönsä? Niin monesti minulla on ollut kaikki, kaikki mitä ikinä toivoisin, ja niin monesti olen jo luopunut siitä. Monestiko vielä saan sen, monestiko vielä...?
Mitä olen kokenut kun olen vanha, missä silloin olen, mitä teen...
![Sa[n]na](/img/bashi/1x1trans.gif)
Uusimmat blogimerkinnät
- 24 tuntia aikaa kommentoida - kritiikki para... 12.01.
- Mitä järkeä, että henkilönpalvonta lä... 01.12.
- Ja Trump näyttää ihan vogonilta. 27.09.
- Lunta 19.09.
- Delfiiniseksilelut 17.09.
- Freud Kyvytön 12.09.
- En pärjännyt kaupassa. 10.09.
- Kauneinpia asioita, joita ihminen voi toisell... 31.08.
- Sanataidetta 14.08.
- Rakastan kauniitä kenkiä 17.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (33)
- ▶ 2015 (11)
- ▶ 2014 (20)
- ▶ 2013 (103)
- ▶ 2012 (149)
- ▶ 2011 (195)
-
▼
2010 (439)
- ▶ joulukuu 2010 (19)
- ▶ marraskuu 2010 (10)
- ▶ lokakuu 2010 (17)
- ▶ syyskuu 2010 (24)
- ▶ elokuu 2010 (21)
- ▶ heinäkuu 2010 (32)
- ▶ kesäkuu 2010 (51)
- ▶ toukokuu 2010 (53)
- ▶ huhtikuu 2010 (82)
- ▶ maaliskuu 2010 (58)
- ▶ helmikuu 2010 (45)
- ▶ tammikuu 2010 (27)
- ▶ 2009 (1349)
- ▶ 2008 (417)
- ▶ 2007 (49)