IRC-Galleria

Minä en tunnetusti kysy. Joko otan, mitä haluan, tai ilmoitan ottavani, mikäli katson ilmoituksen tarpeelliseksi. Hyvin harvoin kysyn - sillä kysyn vain kun en tiedä.

Noottiahan siitä aika ajoin tulee. Joskus en ihan oikeasti ole osannut arvioida tilannetta oikein, ja tuli otettua jotain, mitä ei saanut. Useimmiten kuitenkin valitetaan tavastani vain ilmoittaa, ei neuvotella. Saisin joka tapauksessa ottaa, ja jos asiasta keskusteltaisiin, kykenisin esittämään pätevät syyt - jos ei muuta, niin oikeuteni ottaa.

Miksi ihmeessä näitä "et saa"-valtaansa huumaantuneita ihmisiä siis sattuu minua valistamaan? Kotona niin käy joskus, kun sisaruksen huvikseen kieltävät jotain, "mitäs kysyit". "Jaa, no otan kuitenkin". Mutta muualla se käy melkein naurattamaan. Ilmeisesti toimin niin (kenties sukupuolelleni?) sopimattomasti, että minua tulee ruotuun palauttaa.

Itseäni taas ärsyttää, kun joku kysyy asiaa, joka minusta on ilmoitusluontoinen. Kuten vaikka puoliso "saanko mennä illalla ulos?". En minä ole huoltajasi, enkä toisaalta huollettavasi, ihan voit itse päättää. Jos minulle ei jostain syystä kävisikään (suunnittelen, että hoidat tänään tiskit), ilmoitan kyllä. Jos en ilmoita, oma häpeä.

Ei sitä tarvitse pahasti sanoa. Tai vallanosoituksena. Voi kertoa, että suunnittelee tällaista tekoa, jos muuta ei ole. Mutta että kysyy luvan...

Sitten päästään varsinaiseen ajatukseeni. Eli siihen, että miehen kaverit kyllä vitsailee pirttihirmusta, jos mies kysäisee vaimoltaan, että sopiiko mennä peliä katsomaan. Vastaavasti naiset ihmettelevät, eikö mies ole kunnolla talutushihnassa, jos vaimon pitää kysyä ennen leffailtaa, sopiiko miehelle.

Siis täh. Eikö suhde olekkaan kahden ihmisen yhteinen yritys olla tuottamatta toiselle ikävyyksiä? Eikö tähän kuulu se, että ilmoitetaan, jos ennalta sovitut tai oletetut eivät toteudu? Toki on erilaisia näkemyksiä ja tapoja elää suhteessa, mutta itse pyrin jakamaan kaiken elämääni koskevan (merkityksellisen, puhumattakaan kaikesta tosi tylsästä) informaation puolisoni kanssa, ja odotan saavani saman takaisin.

Mutta jos ihan pohjamutiin ryömitään, niin oikeastihan se puolisko kyselee, että pitääkö jo tulla kotiin, että saisi kyllän ja pääsisi lähtemään, "kun pirttihirmu se siellä jo odottelee".

Ps. Paha setä toi salmiakkeja, enkä saa pidettyä näppejäni erossa niistä.