Pohjat minun ja kirkon erolle on asetettu jo varhain.
Olkoon, että nämä tarinat on varmaan useamminkin kerrottu, kerron taas.
www.eroakirkosta.fi
Ajoittuvat ala-asteaikaan.
Pikkuriikkisenä pyhäkoululaisena olin kerran mummon kanssa kirkossa. Taisi olla joku isovanhempi-lapsi-kirkko. Siellä sitten kauniilla äänelläni heläyttelin virsiä korkealta ja kovaa. Mummo sanoi, että ei nyt niin kovaa saa laulaa.
Selvä juttu, sen jälkeen en ole koskaan yhtäkään virttä laulanut.
Koulussa opettaja antoi tehtäväksi piirtää Jumalan. Tyytyväisenä tuhersin vihkooni pilvenreunalla istuvan parrakkaan sedän. Pilvikin oli oikein hieno. Tunnin lopulla tarkastettiin, ja opettaja aloitti sanoilla "niin, eikai kukaan nyt ole sitten sellaista joulupukkihahmoa piirtänyt".
Hyvin siis minulle osoitettiin jo pienenä, että kirkko ei ole minun paikkani. Eipä siellä kyllä tullut viihdyttyäkään, heti erosin kun voin.
Isovanhemmat ei tiedä. Meinaisivat varmaan, että palan kiirastulessa, ja saisivat sydänhalvauksen.
Ps. Mikä oli maailman suurin saari ennen Grönlannin löytymistä?
(Vastaukset yksityisellä, tietoviisaat.)