IRC-Galleria

"Tapahtuiko viikonlppuna jotain merkittävää, joka sai sinut nyt tulemaan aikaisemmin tänne?"
"Ei."

Puoli tuntia myöhemmin puolisolta

"Niin, Sa[n]na (:D ei, ei ne käytä galtsunikkiä siellä) sanoi, että viikonloppuna ei tapahtunut mitään tilaa huonontavaa, onko se totta?"

Siis täh? Moi, mä olen sun terapeutti, ja mä en muuten usko mitään, mitä sanot, vaan varmistan sen sun puolisolta. Luota vaan muhun.

Ja se ärsyttävä hymyily ja "mmm" "mmmmm" "niiin". Saatana mennään asiaan, eikä toi sun hymys huijaa ketään.

Ja se, että en katso silmiin, ei johdu siitä, että olisin välttelevä tai jotain, vaan siitä, että mä olen finski! Ei siellä kukaan katso ketään silmiin.

Mä tiesin sen. Psykologit ei oo mulle sopivaa seuraa. Liian tyhmiä ja normaaleja. Katsotaan, milloin joku niistä saa kaivettua musta esiin jotain, mitä mä en jo tiedä, tai jotain, mitä en anna tarjottimella. Arvauksia saa heittää.

Ai niin joo, olen täys nutcase, karttakaa. Eli tottakai mua mietityttää kirjoittaa tästä aiheesta, koska psykologillehan menee vaan sekopäät, sillai negatiivisesti nähtynä, enkä halua, että koko maailma näkee mut sellasena.

Mutta mulla on ongelmia, ja niin paljon kuin mä niitä rakastankin, niin parista voisin luopua. Koitan nyt sitten tätä.