IRC-Galleria

Joululla tuntuu olevan kaksi sanomaa.
Kuluta kuin hullu
Juhlista Jeesuksen syntymää

Kumpikaan ei tunnu mitenkään omalta. Tykkään kyllä ajatuksesta hiljentyä vuoden pimeimmän ajan vuoksi, tehdä vaikka jotain symbolisia juttuja, jotta aurinko vielä palaa jne. mutta minusta joulu on kaikin puolin huono juhla.

Olisi tarkoitus tehdä pehmeä lasku, tänä vuonna laitetaan vielä kortteja joissa varmaan kerrotaan päätöksestä ja ensi vuonna sitten kokonaan jätetään jouluhössötys kauppoihin.

No se juttu on, että mä haluaisin hyvän ruuan ja tuttavien kanssa kiireettömän ajanvieton kuuluvan jokaiseen päivään. Minusta on ongelmallista, että on näitä erityisiä juhlapäiviä, jollon kokoonnutaan jne. Miksi ei voidan kokontua ensi torstaina, koska mä olen kasvattanut pitkän kynnen / Romney mokasi vaalitentissä / meillä on uusi pyyhe kylppärissä jne. Tai ihan vaan siksi, että me nautitaan siitä

Osittain mä haluan joulusta luopumalla myös tuoda esiin mielipiteeni siitä. Pelkkä light-joulun vietto olisi tavallaan liian hiljainen protesti, ja sitä kamaa tulisi ovista ja ikkunoista (ei lahjalistat välttämättä auta, ja tulee kukkaa ja kymmenen konvehtirasiaa ja halpoja kortteja ja...). Tottakai vietän joulun, kuten meille sopii - vietän niin kaikki päivät.
Nää on sellaset bileet, joihin en tahdo osallistua oikeen millään tavalla. Korkeintaan pre-kristinuskoisesti, keskelle vuodenaikaa kun asettuu "luonnostaan" juhla. Mikä tää nyt sitten pakanoille on, en muista. Yole? Siis talvipäivänseisaus.

Mun on vaikeaa nähdä, millainen olisi "meidän joulu", koska se, mitä olen oppinut, on niin vahvasti päällä. Sekin, että vietän joulua ilmiselvästi vain, koska "niin on aina tehty" ja "kaikki niin tekee". Eikä se tunnu omalta. En mä tykkää pulleista punapukuisista miehistä tai tähtien viljelystä tai kuusesta olohuoneessa tai kullasta. Ne vaan kuuluu siihen. Haluan tavallaan siis aloittaa puhtaalta pöydältä.

Toi teennäisyys on tosiaan yksi osa. Meillä ei sitä onneksi juuri esiinny, mutta silti mulla on sellanen fiilis, että nyt pitäisi olla jotenkin erityisen erityistä. Lapsena olikin, mutta nyt joulu on enemmän stressiä kuin rauhaa.

Tapanina suku yleensä kokoontuu mummolaan, ja itsenäisyyspäivänä leivotaan pipareita. Nää on sellasia perinteitä, joita mielelläni jatkan, ja joista nautin. Tää ei minusta olen ristiriidassa sen kanssa, etten joulua viettäisi. Nää on tavallaan ihan omia tapahtumiaan.

Lahjat on tosiaan se ikiongelma. Mä en tykkää yhtään niistä viimehetken hysterialahjoista ja siitä mietinnästä, että mitä nyt ostan tutulle, edes jotain. Yks kaveri on lopettanut lahjojen oston kokonaan (lapseton), ja tää nyt ainakin on juttu, josta haluan luopua. Lahjojen tekeminen/dyykkaaminen/kierrättäminen on sitten eria asia. Mutta musta olis paljon kivempi saada ja antaa lahjoja ihan millon vaan, ei ladata sitä yhteen päivään. Lukuisat ovat ne tappelut ja marinat, joita lapsuudenkodissa lahjojen takia viljellään. Ja sitten maristaan, että pitäisi olla kiitollinen.

Vielä yksi inhoamisasia joulussa. Koko kiltteys-teema. Ei se lapsen kiltteys tai tuhmuus sitä lahjasatoa määrää. Pukista en suvaitse valehdeltavan, enkä lahjansaatiperusteista. Koko kiltteys-juttu on mulle no-no, ja joulu taas on just siitä.

Joulumieli on ihana asia, mutta miksi sellainen mieli pitää rajoittaa yhteen päivään, tai muutamaan. ihan kuten mulle jokainen päivä on ystävän-, lasten-, naisten-, miesten-, jne.päivä.

Miksi hyvällä tahdolla on aikataulu? Kuka näitä juhlapäiviä edes keksii? Osasivatko alkuperäiskansat odottaa "joulua", vai tajusivatko vaan, että nyt olisi hyvä uhrata auringolle, että se sieltä vielä nousee? Että nyt alkaa olla sadonkorjuu paketissa, pidetäänpä bileet.

Minusta on kyseenalaista, pitäisikö vanhempien päättää, mitä juhlia lapset viettävät. Jos lapset haluavat juhlia pehmo-oravansa synttäreitä, mutta eivät omiaan, niin kuka on sanomaan, että ei käy, se on "väärin". Minä en aio viettää joulua. Lapset kyllä voivat, jos haluavat. Jos he löytävät joulusta jotain juhlittavaa. Enkä myöskään tule istumaan nurkassa mököttämässä, vaan voin osallistua heidän juhlaansa.
Kun kyselyitä alkaa tulla, ilmoitan ykskantaan, että en halua viettää joulua. Jos kysytään tarkemmin, pyrin vastailemaan kuten asia on. Teen niin monta asiaa eri tavalla kuin yleensä tehdään, että siinä se menee jouluttomuus-ihmettely seassa. Voivat myös mennä halutessaan joulun ajaksi vaikka mummolaan, siellä sitä vietetään. Ja voidaan me vaikka kokeilla joulua yhdessä joku vuosi. Ei mulla ole myöskään mitään ongelmaa palauttaa joulua meille, jos se joskus tuntuu sopivalta. No hard feelings, puoleen tai toiseen.

Musta on tosi kurja ajatus, että arkena ei ehtisi nauttia rauhallisesta yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta.
Onko joulu tiukkanuttura-koskaaneisaaollakivaakoskaseonsyntiä-kristittyjen/riistokapitalistien keksintö, että annetaan nyt massojen juhlia keralla kunnolla, niin pysyvät lopun aikaa ruodussa?
Tällaista salaliittoa vähän epäilen.

Kyllä tähän joulusta kieltäytymiseen minulla liittyy sekin puoli, että yritän pitää elämäni vapaana muiden jutuista, että omille jutuille jää aikaa. Mä en halua kaivata vaihtelua arkeen. Mä haluan, että mun aki on just niin makeeta, että siinä ei upeimmatkaan joulupippalot tunnu mitenkään erikoiselta. Alan vasta päästä oman elämäni rouvaksi, ja kyllä ne on pitkälti ne muiden ihmisten tuomat jutut, jotka mua rasittaa ja vie voimavaroja. Se ei ole muiden vika, vaan ihan oma vikani, kun päästän ne asiat elämääni. Ja sitten niistä on hankala päästä eroon. Mutta mitä enemmän niitä poistuu, sitä enemmän olen löytänyt aikaa ja energiaa tehdä juttuja joista tykkään. Onko tä semmonen asia, että voisi sanoa, että ei nää metsää puilta. Eli jos pitää kiinni kultuurin tuottamista "pakoista" niitä löytyy joka päivälle ja niitä tulee puollusteltua monin tavoin, koska on niin tiukati osa sitä systeemiä? Sitten ei jää mahdollisuuksia vapaaseen toimintaan, ja on pakko kulkea sitä samaa reittiä kuin muutkin, jolloin ne levähdyspaikat jaetaan muiden kanssa ja koetaan hyviksi.

"Epistä" on aika sisäänrakennettu jouluun. Lahjoja saadaan eri määrä ja eri arvoisia, kaikilla ei ole yhtä hulppeita oloja tai mummolaa.. ja sit toisaalta jotkut saa lahjoihin verattavia asioita joka viikko, käy mummolassa yhtenään ja tekee spesiaaleja juttuja isiensä kanssa.

En koe tarvetta puolustella haluani luopua joulusta ja sen mahdollisia seurauksia jälkikasvulleni, mutta toi "kun muutkin saa" on jotain, jota ilman on vaikea lastensa kanssa elää. Tosin harmi, että on jäänyt huonot fiilikset jouluttomuudesta, joulullisuudesta kai harvemmin jää lapsille huonot muistot (no varmaan alkoholin liikakäyttö yms. saattavat sitä aiheuttaa).

Joulun taikaa olen kokenut lapsena, ja vieläkin se iskee. Nyt kun kauppoihin (plääh) tuli joulukamat, mulle tulee sellanen sykähdyksellinen fiilis. Mä rakastan sitä fiilistä. (Sama fiilis tulee mm. kun ensilumi on satanut). Mutta mä en halua sitä joulusta. Enkä mä halua, että mun lapset oppii yhdistämään ton taikafiiliksen ja joulun, vaan että ne voi kokea sitä vaikka joka päivä. Mä itken, kun varpunen jouluaamuna soi, vaikka se lauluhan on surkea. Pikkuveli tulee taivaasta lihapatojen ääreltä, ja sitten vielä syö murut täälläkin elävien pöydistä. Mä en nyt sano, että kaiken pitää olla loogista tai että haluan joulun tilalla viettää tiedepäiviä (tai no, totta puhuen kyllä se passais). Joulu ja siihen liittyvät jutut ei tunnu kestävän tarkempaa takastelua. En halua osallistua johonkin, joka on täynnä todella outoja, epäloogisia, naurettavia perinteitä, joista vielä suuri osa sotii mun maailmankatsomusta vastaan. Ehkä mun pitäis kaivautua syvemmälle tässä aiheessa, ja löytää se mun joulu, mutta ainakaan tällä hetkellä mulla ei ole tarvetta niin tehdä, vaan mielelläni skippaan koko juhlan.

Joulua saa viettää, siitä saa tykätä, sitä on mahdollista viettääkohtuudella, se voi olla aktiivinen valinta, joulua viettävät eivät ole aivopestyjä, peace and love, alkää heittäkö kinkulla.