IRC-Galleria

Ensin pitelin kädessäni mukavan kompaktia luomivärisettiä, tummia sävyjä ja tosi ohut (ja just semmonen sivellin mikä on hyvä). Sit huomasin glittertuubin siinä sen vieressä ja olin ihan et jee, tällästäki oon aina halunnu. Ois olleet 1,5 puntaa kipale. Eli 3 puntaa. Ei paljon, mutta sit mietin että toisaalta ostin just glittersilmänrajaajan ja mulla on kotona kaappi täynnä tummia luomivärejä, ja kolmella punnalla saa vaikka mitä muuta kivaa/hyödyllistä/tarpeellista. Ni jätin ne sinne. Mä en edes meikkaa kuin todella satunnaisesti.

Toisessa kaupassa hypistelin muistikirjaa, se oli tosi kiva ja semmonen missä on joka toinen sivu tyhjä ja joka toisella sivulla viivoitus. Oli kiva kansikin, semmonen tropiikki. Ja mietin että oikeestaan tartteisin tämmösen, kun tekee mieli kirjotella aina välillä ylös ajatuksia. Ja melkein jo kävelin sen kanssa kassalle, mut sit aattelin et haluun kyllä mieluummin kirjan, enkä tällästä missä on nää kierteet selkämyksessä. Semmosia ei siellä ollut, ja aattelin etsiä muualta.
Seuraavassa kaupassa talsin ympäriinsä ja yhtäkkiä tajusin että mulla on kotona just semmonen kirja mitä tarviin. Eikä siinä mitään, mutta se kaiken lisäksi on jo puolillaan semmosia tekstejä mitä aattelin kirjoitella lisää.

Niin että nyt kysynkin mikä kumman kirous minuun iskee, aina kun menen kauppaan unohdan autuaasti kaiken mitä jo on, ja hankin taas turhaa tavaraa, mitä en edes oikeastaan halua. Kuinka syvälle minuun on tämä ostoshysteria uponnut? Ja miten se lähtee pois.. Mitähän ne sanoin apteekissa jos huonolla englannillani alkaisin selvittää taudinkuvaani ja etsiskellä parannuskeinoa? En varmaan saa koskaan tietää, koska uuden kynsiviilan (eihän minulla ole kuin kahden kappaleen paketti josta toinen on yhä käyttämätön ja toinen kestänyt jo yli puoli vuotta) ostamisen idea sumentaisi mieleni.

Kiitos kun luit tämän tiedonannon. Jos olet töissä kaupassa, älä päästä minua sinään, ainakaan ilan "mitä tarvitsen" -listaa.

Z-päivänä 15. maaliskuuta Addendum-näytös elokuvateatteri Andorrassa.

Alla oleva kappale on alusta asti tuntunut hyvin omalta, ainakin pääpiirteittäin.

"Sä oot outo tyttö ja mä pidän susta
Kun puhut kummallisia ja pukeudut mustaan
Oot vähän niin kuin minä, vähäjärkinen
Ja kaiken sen alla vähän yksinäinen

Sä oot outo tyttö ja mä viihdyn sun kanssa
Vaikkei käydä koskaan muualla kuin rupattelemassa
Oot vähän niin kuin minä, itsestäsi epävarma
Ja joskus niinkuin varjo: hiljainen ja harmaa

refrain:
Sä oot outo tyttö, sä tuut lähelle mua
Ja mun ei tarvitse varautua
Sä oot outo tyttö, sä tuut lähelle mua
Ja mä voin vaieta tai vapautua

Sä oot outo tyttö ja mä pidän susta
Kun tekosi ja puheesi on hullutusta
Olet vähän niin kuin minä, yksinkertainen ja naiivi
Ja sanot joskus jotain mut oot mieluummin vaiti

Sä oot outo tyttö, et oo kaunis etkä ruma
Mut et välitäkkään siitä kun oot syvempi kuin kuva
Oot vähän niin kuin minä, vähän eksyksissä
Ja kaihoat jotain, jota et löydä mistään

Sä oot outo tyttö, sä tuut lähelle mua
Ja mun ei tarvitse varautua
(2x)

Sä oot outo tyttö, kun sä valitset mut
Vaikkei mua oo koskaan kukaan kohdannut
Ja sä tiedät et mä oon vaan minä enkä joskus edes sitä
Mut sä sanot et se riittä, ei sen enempää, se siitä"

On ihanaa kun ihmiset on niin tietämättömiä että ne ei edes tajua ettei ne tiedä, ja siks ne heittää uskomattomia kysymyksiä. Niin kas, sitten ne saa tietää sen asian. Tässä lienee ainut toivo kehityksestä.

http://crap.teurasporsaat.org/?i=1943

Noniin, vihdoin ne kristityt sai homman selitettyä niin että minäkin tajuan. Hail Jesus.

http://crap.teurasporsaat.org/?i=6421

Tukehduin pullaani.

Olin aikanaan vierailulla silloisen seurustelukumppanin (miespuolinen) isovanhempien luona. Mielestäni kyläily sujui hyvin, leppoisia ja mukavia ihmisiä. Ruualla tarjosivat kokolihaa, mutta myös muutamaa muuta ruokalajia niin että saatoin huomaamatta ohittaa lihanpalat.

Myöhemmin seurustelukumppanini sitten ruoti tilannetta isonvanhempiensa näkökulmasta; mitä oli kuullut. Jotenkin näin "no ne sano että sä olet tosi kiva ja mukava tyttö, mutta ongelma oli siinä kun sä pidit jalkoja sohvalla".
(Siis istuin tapani mukaan sykkyrällä jalkojeni päällä, voidaan olettaa syyksi se, että teen vieraissa tilanteissa itsestäni mahdollismman pienen (maalin) pitämällä kaikki ulokkeet mahdollisimman lähellä keskiruumistani.)

Niin että ihmekkös se oli ettei siitä avioliittoa tullut.

Pulttikristus#blogcomments

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/40375-nain-varusmiehia-on-simputettu-lista-tutkituista-tapauksista

Epätietoinen vapaaehtoisen palkallisen armeijan maasta kysyy, että mitä siellä sitten SAA (puhumattakaan pitää) tehdä..?