IRC-Galleria

Yäääk, oon jollai romanttisella moodilla.

Ja sit mul on vielä kivaa tässä.

Ansa.

"BOJOjoING!.. Sinua on heitetty juuri käytetyllä kondomilla otsaan. Tästä lähtee gallerian kondomisota. Jos lähetät tämän kavereillesi ja saat yhden takaisin niin, pojat/tytöt eivät pidä sinusta! Kaksi takaisin niin, Löyhkäät kondomille! Kolme takaisin niin, joku taitaa pitää sinusta! Neljä kertaa niin, tiedät että joku haluaa käyttää sinun kanssa kondomia! Viisi tai enemmän niin, tiedät että joku rakastaa sinua kunnolla!<3<3 JOTEN EIKUN LÄHETTELEMÄÄN!!! Muista lähettää myös takaisin minulle!!:D"

There was this boy, who I loved. No more about that; I just loved him. With frantical but wary love. And he loved me. Whit appropriative, trusty, worshipful love. My comfort was his highest priority. When we were together, I was under all-time observation; did I feel good, was I missing something? When we were together, I felt more than good, I had nothing more to wish. I lived in a dream, in romantic comedy, in a fairytale. I felt no pressure from his side, I was free to be how I wanted to be, I was free to be what I wanted to be, I was free to be who I wanted. I suited, and I was adored, in the way that I was. All what I did and all sides of me were accepted. I was cosseted whit love and flame, that kind you only read from books. But it was real. He was true, just like me. It all was so real and true, that it would have been scary, but it felt too good to be dangerous. And I walked out. I left. I was sorry that I left so quickly, I tried to explain. I talked about how I was not ready. Not ready to be reason to someone´s happiness. But as a biggest reason, I wanted save the world instead of him. I wanted to use my time for world, instead of using it for him. And again, and once more, he surprised me whit his love, and let me out. Let me go.

Today I got postcard from him. It says: "Puntti, The sun shines, wind blows oceans blah blah... but the train of thougt must be followed. It bring epiphanies, It brings dementia but must be followed. "Thoughts rule the worl" - Ralph Waldo Emerson."

Sometimes the truth is more weird than the story. I´m mostly living in both.

Sain Meriltä kirjeen (kuori on "Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin". Mistä lie sen kössinyt). Oli postimerkit välttäneet leiman, molemmat. Siinä oli mukana pari mainosta, lehdistä irroitettuja.

Toisessa ruokkaupan mainos; "Erä makkaroita" ja ylimpänä "GRILLIJUUSO".
Nauran vedet silmistäni. Ei hyvänen aika XD
Vieressä hänen nätillä kaunollaan "-kierointa on, että mä en tiedä onko tää kirjoitusvirhe..."
Toisessa taas mainostetaan "Kreikkalaistyyppistä salaattiuustoa" [ennen EUta sitä olisi kutsuttu fetaksi...]. Mitä vaikeaa on sanassa JUUSTO :DD Mitä vaikeaa on osaamattomien mainostajien boikotoinnissa.

Ps.
Noni, kuka kertoo että miten tää maailma toimii?? Tossa pari hetkeä sitten kirjotin yhelle jännälle kivalle tyypille extempore kirjeen, ja utelin siltä osotteen. Ja nyt mulle halutaan kirjottaa kirjejee, suunnilleen samalla tavalla (kai).

Maailma toimii. (Kai.)

Kaupoissa ja kaupungilla on kaikenlaisia meikki ym. myyjiä, jotka pysäyttelee ohikulkijoita. Jos sellainen (vielä) joskus pysäyttää minut, katson häntä silmiin ja kysyn ajatteleeko hän minun tarvitsevan (kyseistä) kauneustuotetta, kauneutta purkista.

Jos olisin mies, pysähtelisin noiden kojujen pitäjien "hampaisiin" jääneiden naisten eteen, osoittaisin tuotetta ja toteaisin, ettei hän mielestäni tarvitse sitä, koska on ilmankin kaunis.
Ehdotan tuota tointa veljelleni vielä joskus. Toivottavasti hän siihen ryhtyy.

"TÄMÄ ON OIKEASTI TOTTA! TÄMÄ TOIMII, USKO POIS, KOKEILIN TÄTÄ KOLMESTI JA JOKA KERTA TOIMI!

KOPIOI TÄMÄ PÄIVÄKIRJAASI MINUUTIN SISÄLLÄ JA MITÄÄN EI TAPAHDU! EI HEVON VITTUA!

KOKEILIN ENSIMMÄISEN KERRAN VÄHÄN EPÄRÖIDEN, KUN OLI KOPIOINUT, HUOMASIN ETTÄ MITÄÄN EI OLLUT TAPAHTUNUT!

TÄMÄ ON TÄYSIN TOTTA! KOPIOI TÄMÄ NYT SAATANA PÄIVÄKIRJAASI MINUUTIN SISÄLLÄ!

LUPAAN ETTÄ TÄMÄ TOIMII! KAVERINI KOKEILI TÄTÄ KYMMENESTI JA JOKA KERRALLA MITÄÄN EI TAPAHTUNUT!

KOPIOI ÄKKIÄ TAI MINKÄÄN TAPAHTUMINEN JÄÄ TAPAHTUMATTA. "

Olen aina halunnut tietää mikä on silloin kun on ei mitään... Jippii, kohta sen nään.

LÄHETKÖS MUN KANSSA SIENEEN?

Pohdin lähinnä että MIKSI CAPSI?

Isäni kehuu aika ajoin nyrkkieni rohkeutta.
Jos erehdyt kysymään mikä niissä nyt niin rohkeaa on, hän valistaa:
"no kun ne uskaltaa roikkua tommosten narujen jatkona".

Nyt kun tuli nyrkeistä puhetta, niin entiselläni oli tapana toistella että "ihmisen sydän on suunnilleen hänen nyrkkinsä kokoinen".
Lopulta hivenen surumielisesti totesin että "niin, mutta kun niitä nyrkkejä on kaksi".

No nyt tuntuu hyvältä :)

Ehkä huomennakin. Ja sitä seuraavana päivänä. Jopa ensi viikolla. Joskus käy niinkin.

...No kello on sit siis paljon. "Seuraavan kerran kun esitätte kysymyksen, kysykää miksi ei."

Haha, en meekkään tänää ulos muutaku kun hoidokit tarttee. Kiipeen jonnekin ja hengaan itteni kaa.

EdiT:// Löysin lattialatani syömättömän karkin. "Maailma toimii."

En parin tunnin pyörimisenkään tuloksena saanut unta. Luovutin, naputin koneen auki ja kirjoitin toissailtaisen fantasiani puhtaaksi.

Siitä tuli minusta ihan hyvä, vaikkei se nyt sitten voikkaan pitää paikkaansa. -Etsin oikolukijaa.- En niinkään ehkä kieliopille, tai kirjoitusvirheille, mutta jouhevuudella, toimivuudelle, loogisuudelle.

Laitoin tosin Sashalle mailin, jos hän ei seurustele / on joustavassa suhteessa hän lukekoot - vaikkei alistaminen ehkä ihan tyyliään olekkaan.

Samalla tässä kuuntelen Radio Olotilaa ("Heeyyi. Heyi. Olen ajatellut mennä kaupungille, lukemaan runoja. Vaikkapa puvuntakissani vaikkapa jostain paperista virallisen näköisesti. Vaikkapa runoja kuten blaa blaa blaa blii blii blii blaa blaa eikä olekkin jännittävää että sanon tätä radiossa juuri nyt blaa blaa blii blii blaa blii ja niin edelleen kahdenkymmen sivun ajan.")

Kohta menen ja teen itselleni voileivän, kai, ja sitten lueskelen Supernaivia ("It gives me sense that many people are in a position similiar to mine. That they know helluva lot, but don´t know what to do whit it. Nor are they certain about the difference between what is wrong and what is right.") samalla kun odottelen maailman heräämistä.

Nimbuskin lupasi laittaa tänään mailia. Ehkä Katjakin (lueskelin blogiaan, ja taas lähetän suukon tälle: "Mutta kai tässäkin ihmiset ovat kahdessa leirissä: ongelmakeskeisessä ovat ne, jotka rakastavat ongelmiaan ja niistä valittamista, ja ratkaisukeskeisessä ne, jotka eivät ymmärrä miksi pitää valittaa, kun sillä ei saa mitään aikaan, ja sen sijaan tekevät asioita.").

Vaikka minua ahdistaa syvästi, aion vielä jonkin aikaa olla hengissä. Ja olen aika tyytyväinen, jopa ylpeä, kirjoituksestani.

Ps:
Jos haluat... Minun tulevan luoksesi. Niin, jos haluat minun jäävän..
Vaan ei.
En saata, en tahdo.
Olen vakituisen ahdistunut ja järkyttynyt maailmasta.
Aiheutan sinulle kärsimystä kun kärsin itse.
Kirun joskus yöt läpeensä, vapisen. Itken.
Lyön sinua. Tahdon sinun lyövän minua, painavan minut maahan, tahdon taistella kehoni rajoja vasten, tahdon sinun pitävän kiinni niistä. Tahdon törmätä kämmeniisi, löytääkseni sen rajan mihin minä lopun.
Kun en tiedä mitä tehdä, teen pahaa. Älä ole lähelläni, käytän sinua.
Minusta se ei ole reilua. Sinua kohtaan.
"Hoitosuhde ei ole parisuhde." Vaikka sanon itseäni terveeksi, ja varmaan olenkin niin kuin vain voi terve olla, joskus ryömin niin matalalla että mikään ei yllä minuun.
Joutuisit varmasti joskus pitelemään minua elossa sylissäsi monet kerrat päivittäin. Kun en jaksa olla itseni kanssa, sinun täytyy olla.
Ja kun epätoivoni saa yleisöä, se innostuu.