IRC-Galleria

"Banaanimörkö

Banaanimörkö on karmea otus, joka seikkailee yön pimeydessä sänkyjen alla ja harrastaa homoseksuaalisia kontakteja sukupuolesta riippumatta. Banaanimöröillä on siitä huolimatta kuitenkin suuri määrä ystäviä, muun muassa homot, klarinetinsoittajat, Esat sekä 50% ruotsalaisista. "

No siis salee siitä tulis Lotanpoika tai -tytär. *lisää tähän oma versiosi, oi minua vikittelevä mies. Ja kaikki muutkin saa. Naiset myös "tasa-arvoa!"*.

Koska se on oleellista.

Vähänkö olen paras.

...oikeastaan ihan hauskaa; musta ei varmaan elämäni aikana ole juurikaan liikkunut perättömiä juoruja. Lähes kaikki mitä mun on väitetty tehneen - mä olen tehnyt sen. Nonoo, niitä on ilmeisesti sit liikkunutkin oikeen urakalla. --teet musta kuuluisan. Pus.

"vastaa tähän "haluan", jos haluat viettää kanssani edes hetken tänä kesänä"

Opin käyttämään tän talon telkkaria! "Jee." Löysin semmosen kanavan kuin movies4men. Ööno. Sit sieltä tuli ekana elokuva Two nights with Kleopatra. Öhöm. Oli muuten hyvä leffa. Tosin niin vanha, että järjettömän sovinistimen. Ei ne vielä sillon tieneet, että naisetkin osaa ajatella. No, väliäkö hälläkään. Mutta joo, miehinen se leffa oli. Sellaista idiotismia täynnä että... no ei, tarkoitan sitä että minusta maailma vaikuttaa paremmalta jos molempien sukupuolten taidot, johtuivatpa ne geeneistä tai kasvatuksesta (mitä epäilen suuremmaksi syyksi lähes kaikessa), otetaan käyttöön. Siis, ne taidot jotka yhdistämme tiettyyn sukupuoleen, ehkä, luultavasti, ilman kunnon näyttöä.

Mau.

Äitini on aina tehnyt sanoin selväksi meille lapsilleen, ettei maailmassa ole summaa jolla meidät voisi myydä/ostaa, ettei meidän arvoa voi rahassa mitata, että olemme korvaamattomia.

Vuodesta toiseen lapsina me kehittelimme mitä suurempia summia ja rikkauksia, mutta äiti sanoi aina ei.

Mikä on ihmiselämän hinta?

Sille ei ole määritelty, joten se on ilmainen? Kun sillä ei ole hintalappua, sitä ainakin pidetään hinnattomana, eikä siitä makseta mitään. Korvaamatonta, miksi sitä edes yrittää korvata.

Vai?

Kasasimme jättitrampan tonne takapihalle. Siis minä kasasin, ja nuo muut autoivat. Sen vähän mitä saattoivat. *uhoaa*. Jousien venyttely paikalleen oli kivaa; käsilihastreeni jonka soisi kokevansa useamminkin (näille käsivarsiksi kutsutuille naruille, Juden sanoin "mä en noilla siimoilla tekis muuta kuin kalastaisin", voisi olla hyväksi). Sujui koko (kokon?) kokoaminen kovin helposti lopulta, oli siinä vähän säätämistä mutta nyt se on kuitenkin kasassa. Kädet tuoksuu (kone?)öljyltä. Ja on vielä paikoitellen vähän siitä mustana.

Päästiin hyppimäänkin. Ja nyt vihdoin todella pikkuisen kaduttaa etten tuonut yksiäkään rintaliivejä mukaani tänne. Istun trampoliinin laidalla, muuten paikallani, lapset pomppii, mutta daisareilla on jotkin omat bileet paitani sisällä. Puhumattakaan siitä kun itse hypin. Aikamoista kimpolua. Onneksi ei sentään toistaiseksi kivuliasta. Korsetissa siis hyppimään, viuh vain. Hiukset ovat kasvaneet viime kesästä taas, joten kunhan aurinkokelissä menen tuonne vähäpukeisena, sivaltelevat ne luultavasti mukavasti (aka ikävästi) ihoa. Saa nähdä.

Mutta yksi ei muutu. Kellohelmassa pomppimassa, se olen minä. Nyt on tuommoinen mahtava keveä perhosminihame, testaan heti huomenna (ellei sada, jolloin sinne mennään tietty uimapuvussa).

Jättitrampoliini, parasta mitä olen vähään aikaan (n. 19 vuotta?) kokeillut.