IRC-Galleria

USKON, että
[X (saako laittaa vielä toisen varmuuden vuoksi?) X] jonain päivänä maailmassa ei ole enää sotia
[x] huomisesta tulee hyvä päivä
[/] jonain päivänä maailma räjähtää
[x] joku rakastaa minua
[ ] jumala on olemassa
[/] ensi kesästä tulee elämäni parhain
[/] löydän joskus elämäni Sen Oikean

Onkohan olemassa henkilöä, jonka virallinen siviilisäätyluokitus on "leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen"?

Kato täältä: http://www.worldometers.info/fi/

Toisaalta aika surullista, toisaalta ihanan rehellistä. Ja kylmää.

Yhtäkkiä iski tajuntaan: Mähän olen täysi-ikäinen!!
Saan ostaa pornoa!!
Ja kaikkea muuta kans!!

Millonkohan nää flashit loppuu? Kun olen kolmikymppinen? Kummia.

(Se viheltää.)

Marye-#blogcomments

"Tämä kysely on tarkoitettu tytöille. Nyt saamme hyvällä omallatunnolla tuoda esille kaikki turhamaisimmat piirteemme ja jakaa vielä ne keskenämme. Lopuksi merkitse kyselyyn kaikki ihanat tyttökaverisi."

Mulla ON pakkomielle testailla miten tyttömäinen olen - koska en ole.

1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
- Laittautumiseen? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Puen vaatteet (vie ihan normaalin aikaa, mitä vaatteet voi viedä). Muuta en yleensä tee. Siis, normaalina aamuna, en "laittaudu". Jos, niin silloin maskeerausrituaali vie minuuttitolkulla..

2. Tyttömäisin tapasi?
- Kerro sinä.

3. Lempihajuvesi?
- En osaa yhtään nimeltä har har har. Mansikka tai kielo olisi ihan kiva varmaan, mutten käytä.

4. Monetko kengät omistat?
- Neljätkymmenet? Suunnilleen... Vielä mahtuisi.

5. Käytkö kirpputoreilla?
- Usein. Olen nähnyt siellä myös poikia?

6. Ajatko isin ostamalla autolla?
- En. Ajan pellolla, kummini omistamalla autolla.

7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
- En. Minulla ei ole telkkaria, ja vaikka olisi, miksi-nauhoittaisin-salkkarit?

8. Päivittäiset kauneus -rutiinisi?
- Yritän muistaa juoda paljon vettä, ja pestä nassuni iltaisin. Hiuksia harjaan jos muistan. Mitään vakituista ei ole, teen jos muistan / jaksan. Nyt kokeilen suolavettä. Jos muistan tehdä sitä lisää.

9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
- Kun vastaan tulee jotain hienoa. Tai jos tarvitsen jotain.

10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
- Hesari. Nyt-liite. Luen myös cosmoja jos jossain semmonen on. Mitään noista en systemaattisesti lue.

11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
- Vladimir Putin. Joku random-vatsalihakset (tekstillä "this season´s must have). Pilapiirros. Twilight-leffan juliste. Darwin. HSM:n tyypit ja Georigia Nicholssonin. Potterinporukka. Ja Ammupalakerholaiset.

12. Millainen on vaatekaappisi?
- Synkkä ja pelottava. Aika pieni, ja tupasellaan. Ja ihan tyhmä, en kyllä hanki henkarillisia kaappeja yhtään.

13. Entä karkkihyllysi?
- Leppäkerttusuklaata, mansikkapurkkaa, suomipurkkaa, d-vitamiinipillereitä.

14. Panostatko sisustukseen?
- En. Kunhan heitän kamat seinää vasten.

15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
- Molempia, jos olen laiska käyttäydyn kuten kuuluu, muuten saatan tehdä jotain sopimatonta. Olen yksi porukasta, olen huomionhakuinen.

16. Alusvaatemakusi?
- Korsetti ja mamelukit. Ja kun ei, niin mukavat päällä on jees, aika kirjavaa väreitään, multa löytyy alushousut varmaan mitä tahansa väriä. Mustaa.

17. Onko mätsäys tärkeää?
- Mikä? Ai, meinaat että mach, eli se että esim. vaatteet sopii yhteen? Tai seurusteleva pari? Kai se on, vähentää kitkaa. Jos puhutaan vaatteista, silmiini sattuu kun joskus näkee ihmisiä jotka todella ovat käyttäneet asuunsa aikaa, ja tahtovat näyttää joltain, mutta homma menee metsään, kun osat eivät muodosta summaa, vaan osamäärän.

18. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
- Ei. En lue sitä muutenkaan harrastukseksi.

19. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
- Ei. Haluaisin kyllä katsoa kyseisen sarjan läpi.

20. Millainen on ystäväpiirisi?
- Hieno. Upea. Erikoinen. Erityinen. Monenlainen. Avoinainen.

21. Vietättekö tyttöjen iltoja?
- Ei? En ainakaan muista.

22. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
- Ei mikään.

23. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
- "Hienot naiset ei rusketu." Rusketun sen minkä rusketun, kun liikun ulkona. Yleensä olen valkoinen valkoinen, mutta kesän loppua kohti sitä on tarttunut. Ei huvita ottaa siitä yhtään paineita.

24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
- Ei ole totta, joskaan en ymmärrä sijaiselämistä juuri muutenkaan.

25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
- Ei. Huvittaisi ruveta lentoemoksi, ihan vaan koska se on olevinaan jotain niin hienoa. Ainakin olen saanut sellaisen käsityksen.

26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
- Mikä lasketaan hiustuotteeksi? Sakset? Vesi? Jokin millä sitoa se? Ilman kaikkia tököttejä pärjään.

27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
- Kyllä. Ja olen siitä jokseenkin tyytyväine, helpompaa. Ja minulla siis on viihteellä hienot vaatteet päästä minne tahansa sisään, ja arkena en erotu maailmasta liikaa.

28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
- Kaikki käy (puutteessa...). Tykkään ihmisitä, en stereotypioista. Mutta tykkään isäni kaltaisista miehistä, peikkopojista.

29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
- Paljon. Pienelle armeijalle. Jos ne tahtoo pukeutua hameisiin.

30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
- En.

31. Käytätkö koruja?
- Yleensä en muista laittaa. Minulla on kyllä paljon, mutten muista/jaksa muistaa ottaa mukaan, ja sitten matkalla lyön otsaani.

32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
- Melkein kaikkeen. Kuin halaus.

33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
- En. Ei minulle kai ole sellaista?

34. Teetkö heräteostoksia?
- Mitä se tarkoittaa?

35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
- Joo, on mua kutsuttu seksillä... öö.

No, miten meni?

Molliolli voikin sitten kopioida tätä...

Sain tekstiviestin.

Numerosta +447805272680, jota ei ole puhelimeni muistissa, eli en tiedä kenen se on.
"How r u?".

Polleana vastaan ihan vaan että
"Fine, thanks, you?"

Pohin kuka tuo voisi olla, mutta toisaalta, who cares. Se on joku, jolla on tän puhelimen numero.
Vastausta odotellessa.

Muistan kun Sasha laittoi minulle tekstiviestin ensimmäistä kertaa. Ok, arvasin että se oli häneltä, vaikka ei sitä siinä lukenut, ja vastasin siihenkin radomisti. Puhumattakaan kaikki ne ihan oikeasti väärään numeroon tulleet viestit..

Minusta olisi ihan hauskaa, jos voisi viritellä satunnaisi keskusteluja, näköjään myös tekstiviestein.

"Se on joko vanha ystävä, tai uusi ystävä."
Tai vihollinen...

"3. (4 Points) Kehen olen rakastunut:
5. (4 Points) Arvaus toisesta nimestäni :
7. (3 Points) Mitä pelkään:
8. (2 Points) Poltanko:
9. (3 Points) Juonko:
12. (2 Points) Mainitse yksi lempipuuhani:
15. (4 Points) Olenko ujo vai ulospäinsuuntautunut:
16. (3 Points) Olenko "kapinallinen" vai noudatanko sääntöjä:
17. (2 Points) Lempivärini:
18. (3 Points) Mainitse jotain, mitä vihaan:
19. (4 Points) Yksi taitoni:
21. (4 Points) Millaiset kengät minulla on:
26. (5 Points) Mikä on huonoin tapani:"

En ole koskaan pelännyt hämähäkkejä. Hieman ehkä kaihtanut.
Kun olin pieni, yritin kirkua nähdessäni hämiksen, ihan kuten isommat tytöt. Se tuntui pelleilyltä; en minä tuota pelkää. Jos huvittaa, voin murskata sen kenkäni alla - mitä siinä kirutte?

En kyllä myöskään muuten juuri ole kirkunut. Jos minua jokin jahtaa, fiksuinta on pysyä hipihiljaa, ettei se löydä, eikös niin? Varsinkin, koska voiko kanssaihmisiin luottaa? Tulisiko apu, jos huutaisin. Eip, paras pysytellä hiljaa ja ehkä se menee pois.

Olen kovin usein kovin peloissani. Se on oikeastaan tunne jossa olen paras. Olen hyvä pelkäämään.

Pelkään todella usein, todella monia asioita. Useimmiten nuo asiat ovat oman mieleni tuotoksia.

Minua on ahdisteltu yksinollessani juna-asemalla.

Korkeilla paikoilla tuntuu hurjalta katsoa alas, ja siltä kuin maa äkkiä keikahtaisi.

Pelkään että kadotan tavaroitani, erityisesti lompakon tai kännykän. Pelkään myöhästyväni epäinhimillisistä kulkuvälineistä; junista, linja-autoista...

Pelkään sairaalloisesti neuloja. Jos näenkin niitä, vaikka vain televisiossa, saan kammoksuntaoireita. Väristyksiä. Ne kerrat kun minun on pakko olla neulan kanssa tekemisissä... Pelkään niin että olkoon tutkimus mikä tahansa, vaikka kuolen mieluummin. Yritän puhua kaikki ympärilläni ympäri, eihän minun tarvitse mennä, eihän? En ole varma mitä pelkään ja miksi. Lapsena kerran rokotuksessa heilautin kättäni ja sain ison viillon käsivarteen. Uskon kuitenkin, että pelon syy on ennemmin luottamuksen puute; joku aikaa työntää jotain tuntematonta ihoni alla, ei käy. En tahdo. "Eihän se satu." jos kuulen tuon lauseen vielä kerrankin, varmaan poksahdan kappaleiksi. Ei satu ei *väkinäinen tekoaurinkohymy* kun mulla on nykyään näitä puudutuslaastareita, vaikka mieluummin ottaisi kyllä nukutuksen.

Seurustelin yhden tyypin kanssa, joka laittoi minut katsomaan elokuvaa, jonka katsomista tosin vastustelin. Sitä seuraava yö olikin sitten vänkä; hän pyysi minua hakemaan lasin vettä. Miten selittää toiselle, että jos menen keittiöön, kuolen? Varsinkin kun siitä on täysin varma? Hän lähti itse, makaillesani vuoteella, tietty joku jousi keksi pitää ääntä. Säikähdin korviahuumaavasti. Miten kertoa ihmiselle, jonka pitäisi olla rakkainta perheen jälkeen, että nyt on pakko pitää etäisyyttä, koska mielesi vangittiin keittiöreissulla ja aiot tehdä minulle pahaa?

Voin vain kuvitella milta tuntuu, jos se ihminen, jolla viimeiseksi tahtoo mitään pahaa tässä maailmassa, ei luota, vaan sekoilee ja epäilee jokaista liikettä yritykseksi vahingoittaa.

En tiedä miksi luotan niin vahvasti perheenjäseniini? Heidät saatettaisiin aivan yhtä heposti kaapata, he saattavat olla pahoja. Ehkä tiedän, että he ovat niin heikkoja rakkaudesta, etteivät tekisi minulle pahaa ominä itseinään. Ja niin vahvoja ihmisinä, että taistelisivat vastaan mitä tahansa voimaa.

Kerran olin yksin iltaa kotona, äiti oli yötöissä. Metsän keskellä, pihatiemme päähän pysähtyi auto. Oli satanut lunta, ja tie oli sen peitossa. Auto pysyi siellä, valot päällä. Istuin ikkunan varjossa tuijottamassa autoa.

Pimeänä syksy-yönä pihan poikki pinkominen ulkovessaan kävi sydänkohtauksesta. Toisella laidalla pimeä metsä, täynnä ties mitä. Juoksin niin lujaa että sydän oli pakahtua. Mutta eivätpä koskaan saaneet minua kiinni.

Olimme meillä, ja lähdimme yöllä ulos. Kaverini kanssa seisoimme pihalla, katselimme kuinka kirkas pieni valo paloi metsässä. Kuin olisi poltettu magnesiumia. Lopulta se nikotteli hetken, ja sammui sitten. Emme keksineet mitään järkevää selitystä; taskulamppu se ei ollut, mutta mitä muuta kuin ihmisen aiheuttamaa se olisi voinut olla? Sinä yönä nukuimme ovi lukossa.

Minulla on vahva mielikuvitus. Se niitä kuvia mieleen loihtii.

En uskalla luottaa, varsinkaan heihin jotka minua rakastavat (apart from family). Tiedän millaisiin tekoihin omistushaluinen rakkaus saattaa ajaa. (Lisää tähän viimeinen salkkarijakso.)

En ole varma uskallanko koskaan mennä vieraalle maalle tapaamaan minulle suunnattoman rakasta ihmistä. Pelkään niin kovin etten koskaan palaa. Että kyseessä onkin ansa.

Nään valveunia joissa entiseni jahtaa minua vetsen kanssa ympäri hänen ja äitinsä asuntoa.

Pelko hallitsee minua. En ole varma tahdonko voittaa sitä; niin pahalta kuin pelkääminen tuntuu, niin naurettavaa kuin se onkin jopa tapahtuessaan, pakenen pelkoon. Minulla on pelossa turvallinen olo, se on tuttu tila, tuttu paikka.

Pelkään, olen aina pelännyt, tuntematonta. Lapsena pimeää. Kun tulin nukkumaan valojen ollessa kiinni, olin varma että sängyssäni oli jonkin eläimen ruumis. Kun makasin vuoteella, odotin unta, tiesin että joku liikuskeli huoneessa, useimmiten kirveen tai miekan kanssa, ja jos liikahtaisin, se jokin huomaisi minut ja tekisi pahaa. Mielikuvitukseni on armollinen - olio ei huomannut silloin kun joskus oli pakko liikahtaa. Hain ensin hyvän asennon, kääntelehdin ja mukavoiduin, sitten vasta päästin mieleni hirviön saalistamaan huoneeseeni. Koska se oli vain minun mielikuvitustani, ja koska tiesin sen, saatoin kontrolloida sitä. Mutten päässyt, en pääse, siitä eroon.

Nukun mielelläni ihmisten kanssa. Aina seinän puolella. Silloin mahdollinen saapuva monsteri syö ensin ovea lähinnä olevan.

Kerran huusin vanhempiani ääneni käheäksi. He eivät juuri silloin olleet sisällä, niinpä sain huutaa aika kauan. Aloitettuani en voinut lopettaa, äänentuottamisen jatkuvuus oli jotenkin elintärkeää.

Yöpyessäni isovanhemmillani kerrostalossa iso valkea seinä avautui vähän väliä ja seinästä astui ulos paha ritari. Niin tapahtui niin kauan kun kyseisessä asunnossa vierailin.

En yhäkään oikein uskalla mennä vanhempieni kotona alakertaan. Olen varma että siellä on joku hirttäytyneenä. Erityisesti pannuhuoneessa. Jos alakerrassa pitäisi olla joku perheenjäsen, erityisesti äitini, olen varma että hirttäytynyt on hän.
Kiitos Valtteri kun tajusit, etkä kehoittanut minua menemään sinne yksin. Minun on ollut suunnattoman vaikeaa puhua pelostani, koska se on naurettavaa, siksi tuo jutun alun entinen ei edes tiedä, saati ymmärrä...

Samaa pelkään suihkussa täällä. Olen täysin vakuuttunut, että kun nousen tästä kirjoittamasta, ja menen iltapesulle, joku riippuu suihkussani verisenä.

Kun tapaan uuden ihmissuhdehenkilön, ensimmäiset n. viisi vuotta sanon satunnaisesti ei, älä tee noin. Vain tarkistaakseni, että minua totellaan. Ja voi ensimmäisi äyhteisiä öitä - jokainen liike on mietittävä todella tarkkaan, tai löytää itsensä sohvalta.

Kyllä, haluan hallita kaikkea, jotta minun ei tarvitsisi pelätä niin paljon. Kun pelkää tuntematonta, paras tie näkyy tietämisen suunnalla.

Joskus pelkään mieltäni. Minulla ei ole moraalia, mihin tukeutua, olen ihan omien päätösteni varassa. Pelkään että mieleni keksii tehdä jotain pahaa - siihen olen taatusti kykeneväinen.

Pelkään että ajatusleikkini muuttuvat todeksi.

Vaikka kyse on mielikuvituksesta, entä jos siellä pimeässä todella on joku?