IRC-Galleria

"älykäs, henkevä, hienon hieno, kavala, kekseliäs, naseva, neuvokas, nokkela, sukkelasanainen, terävä, välkky, viekas, vitsikäs"

Sure, that´s (exactly) me.

On niin kivaa oppia adjektiiveja silleen, että pitää selvittää miksi itseään on kuvailtu.

"PS: 90% hiv tartunnoista on Äiti-lapsi tartuntoja, eli lapsi saa tartunnan synnytyksen yhteydessä äidiltään. Jos haluat tehdä asialle jotain, etkä vain pyöritellä peukaloitasi kotona rupea lahjoittamaan Unicefille kuussa edes 6 euroa, nimittäin silläkin summalla voit jo antaa mahdollisuuden terveeseen elämään yhdelle lapselle, koska hiv tartunnan torjuminnen ja ennalta ehkäisy lääkitsemällä lapsen äitiä ja synnytyksen jälkeen lasta maksaa yhteensä vain 4 euroa. Aika pieni summa elämästä."

Piilomainos, eli voit tehdä muutakin, mutta faktat ulos aurinkoon.

Isäni laukku hajosi vähäsen (oi, semmoinen ihana 60´s tyylinen reilausreppu, historian oikeen haistaa) ja hän sitten kyseli minulta että olisiko talossa saatavilla rautalankaa tai muuta vahvaa narua. En osannut sanoa, ja siinä isäni sitten sormeili korsetin kiristysnaruja... Lopulta löytyi ylimääräinen kengännauha, jonka hän saattoi ottaa.

(Ja tässä hehkutan sitä sen sijaan että olisi lukemassa... noo... NYT menen, ja nautin *asettelee tyynyjä paremmin selkänsä taa*)

"and if you die, I wanna die with you" tjsp.
Maapallolle lauleskelen.

"I would wish for health and happiness for my family and people i love :)"

Heräsin aamulla tekstiviestin ääneen, mutta erityisesti tunteeseen että tänään pitäisi tehdä joku juttu... en vain kykene muistamaan mikä. Pitää varmaan tehdä kaikkea.

Edit:// Ja minun erikoinen, hieno, jännä, kumma kokemukseni tuossa yläpuolella.. Kerroin siitä oudolle tekstiviestikumppanilleni, ja mitä tuli vastaukseksi: "it happens to me all the time". No kiitos... kun pilasit erityisyyden.

Sanotaan semmoistakin, että on heitetty elämän parhaat vuodet hukkaan siinä ja tuossa. Ja toisaalta, että on oltu ihmissuhteessa joka on tuhonnut ne ja ne vuodet.

Toistaiseksi mulla ei oo kestänyt mikään vakituisesti yli viittä vuotta. Ja toi on siis ala-asteen viisi ekaa vuotta.

Ja tota... ei mulle kyllä tulis mieleenkään, että mitään sen pidempään puuhailisin. Tai edes niin kauaa.

"Mun elämässä ei oo mitään varmaa eikä pysyvää."
Tuntuu vapaalta. Ei tarvitse enää ostaa paluulippua.

Jos menen syksyllä kouluun, saan taas opiskelija-alennukset.

Hmm, houkuttelevaa... Eikä siellä tarvitse olla niin tosissaan, plus mulla on jo perusainekurssit...

Jaa - voinhan vaan napata opiskelijakortin ja juosta, suorittamatta mitään oikeasti. Hahaa.

minun ei tarvitsisi enää huolehtia. Ja joku toinen hoitaisi minut ja kamani ulos tästä maasta.

Pistetään korvan taa.