IRC-Galleria

Vanhempani eivät koskaan ole kertoneet minulle mitään fyysisestä aikuisuudesta.
Äitini kielsi käyttämästä tampooneja, ja jättämästä käytettyjä kondomeja pikkuisimpien sisarusten ulottuville. Siinä kaikki.

Eipä sillä, koulusta irronnut tieto on ollut suunnilleen tarpeeksi. En ole koskaan ollut epävarma kehoni muutosten suhteen (jaadajaada, olen ollut epävarma rintojeni koosta ja kuukautisten läpivalumisesta, mutta ne ovat sosiaalisia ongelmia... aijoo, ja silloin kun rinnat alkoivat kasvaa, tunsin molemmissa kummallisen kovan kolikon kokoisen kyhmyn, ja teorioin että ne on normaalia, mutta olin vähän ihmeissäni). Jos kuitenkin olisi tullut jotain ongelmia, tuskin olisin vanhemmiltani kysynyt. Näistä ei puhuta, ja se on ihan ok - tuntuu oikealta, koska siihen on tottunut.

Seksistä olen oppinut pornosta, poikaystäviltä ja kirjoista. Ei ehkä kaikkein kunnollisimpia lähteitä... mutta osaan olla lähdekriittinen, huojennuksekseni. Jonkinalinen puolueeton pätevä lähde olisi kuitenkin tullut käytetyksi, jos sellainen olisi ollut. Olin (olen) asian suhteen aika epävarma, ja on vähän kummallista että on asia josta ei voi keltään kysyä. En syytä siitä ketään, en vaadi sellaista keltään... mutta minusta olisi hyvä lisätä seksiopetusta peruskouluihin. Semmoista, missä kerrotaan edes perusasioita.

Hostsiskolla oli lisääntymisteoriaa ja murrosikäkertomus koulussa. Ja niin se noin vain jutteli asiasta kotimatkalla. Sen vanhemmat olivat selittäneet asioita jo aiemmin ja.. en tiedä, jotenkin iski niin kovaa kasvoille se miten asia, murrosikä, fyysinen aikuisuus, seksi, on jotenkin niin hirvittävän vaiettu (minun elämässäni?).

Kuka häviää ja mitä, jos näistäkin asioista puhutaan suoraan, tottakai ihmiset kehitysasteen mukaisesti? Minulla olisi vielä aika monta kysymystä...

Kuka tykkää tusina-minihame-blondi-bimboista?

Tämä ei ole mollausta, vaan ihmettelen miten sellaisille on kysyntää, kun aina ja aina uudestaan kuulen niitä haukuttavan.

Miksi unissa tapahtunutta ei arvosteta kuten valveilla tapahtunutta? Koska se ei ole totta? Mitä on "olla totta"? Koska se ei ole kollektiivista? Onko muu elämä? Ovatko muut kokemukset? Koska se ei muuta mitään, silloin ei ole tapahtunut mitään?

http://www.heavenlycircuskaa.fi/lets-kill-somethig-wedge-p-713.html

Uu, tollasia mulle.

Ainiin. Jos mietit että mikä kumma siinä on, kun jotkut ties millaiset miehet saa uskomattoman täydellisiä naisia, tiedäthän, total loser got sex bomb. Olisiko syynä se, että kivat normaalit tavalliset miehet ei uskalla puhua jumalattarille, mutta sellaiset, joilla ei ole mitään menetettävää, saattavat lähestyä.

Siis, seinäruusuksi ylivertaisuutensa vuoksi jäävä nainen, jota normaalit miehet karttavat ja hakevat mieluummin kivaa normaalia naista, ottavat kiitollisina vastaan renttujenkin läestymisyritykset. Renttujen, jotka voivat lähestyä ketä tahansa, kun heillä ei ole menetettävää.

Se kutsui mua luontevasti naiseksi koko illan. Taidan tosiaan olla nyt sitten sillä tasolla.

Ja gash miten se osasi käsitellä ihmistä. Uskomaton voima, hellyys ja käsittäminen. Kokemus, miksi sitä ei arvosteta?

Nyt tota ruohikkoa on joka vaatteessa :D

Aamulla kun kävelytin seuralaisen kotiin, eli keskustaan, takaisin tullessa bussikuski poistuessani heitti että "hankkiuduit siis jo eroon poikaystäväkstäsi, näin teidät aamulla pariinkin otteeseen". Pitää ehkä alkaa käyttää huomiotaherättämättömiä vaatteita...

Hmm. Harrastin viime yönä seksiä. Just wanted you to know... :[ Pellolla. Aamun kajastaessa. Ihan mukava paikka.

Ja, vaikka kyseessä oli (jopa omalla mittapuullani) yli-ikäinen henkilö, jouduin itse tuomaan kuvaan keskustelun ehkäisystä, eli semminkin on todistettu että voin senkin tehdä.

Samalla vedin turpaan odotuksille ja oletuksille; kyseessä oli varmasti one-night-stand, mutta mustapa ei tunnu pahalta, lällislää. Itseasiassa ei hassummalta. Mutta se on totta, että olen nainen jonka vuoksi puolisosi sortuu pettämään.

"Älä huoli, tämän jälkeen kaikki suomen naiset saa olla ihan rauhassa. Fucking weird and dangerous."
(Nope, that´s just me.)

Se langetti kirouksen, jonka mukaan herään huomenna kolmikymppisenä. Saas nähdä...

Olen kuulema suloinen kun juttelen keskitysleireistä.

Nyt huoneeni tuoksuu miehelle. No ei enää niin, kun tuuletan. Vastustan ylenmääräistä hajusteiden käyttöä.

Olin niin itseni, rakkain roolini, kuin koskaan kykenen. Muutenkin koko juttu oli ihanan selkeä ja johdonmukainen ja helppo, sääntöjen mukaista säätämistä.

Aamulla se sitoi korsettini. Huuh, siihen todella voisi tottua. Ihan toisenlaista kuin mitä itsekseni väkerrellessäni.

Kun ei saa ajatuksiaan irti toisesta. Vaikka yrittää keskittyä mihin, kaikki mitä päästä löytyy on Hän, jos vain on hetkikin ajatella jotain, Hän talsii mieleen, kun on hetki aikaa tehdä jotain, lukee uudestaan kaikkea mitä Hän on sanonut. Sisällä tuntuu lämpimältä. Kuin olisi sulaa vahaa, joka odottaa Hänen kosketustaan. Kaiken voi vaihtaa Häneen. Kaikki minkä saa valita liittyy Häneen. Pohtii tulevaisuutta, vaihtoehtoja, suuria suunnitelmia.

Ärsyttää tämä ihmisenä olo, ja tunteiden omaaminen - miten hienoa olisi vain elää rationaalisesti, ilman että tulee kaikenlaisia kummallisia häiriöitä systeemiin.
Mitä hyötyä rakastuneena olemisesta on? Miksi luonto keksi koko jutun? Korvaukseksi pelon kokemisesta?

Tuntuu hyvältä, mutta tyhmältä.