IRC-Galleria

Tarvitsen aurinkovarjon. Tänään tulee kuuma. Mistähän löytäsin, näyttää ehkä vähän tyhmältä jos menen sateenvarjon kanssa... Joten. Pitsisen, mustan (suomessa mua odottaa valkea, sekin on jo alku).

Se mua vähän ihmetyttää, kun transut pukeutuu niin epämukaviin naisten vaatteisiin. Mä pukeudun yleensä mieluummin naisten kuin miesten vaatteisiin, koska musta ne on mukavampia (eikä se johdu pelkästään ruumiinrakenteen mukaisesta kaavoituksesta, ja senkinhän voi muuttaa) päällä. Riippuu kuteesta, mulla on myös miehille suunnattuja vaatteita. Enkä pukeudu sellaisiin naisten vaatteisiin missä en viihdy. Eli semmoisiin, missä transut näköjään hilluu.

Pointtini on taas tietysti se, että vaatteet tulisi mielestäni julistaa unisex-kamaksi, eikä ketään tulisi tumomita siitä että pukeutuu kuten haluaa, menköön se kuinka kauas tahansa "oikeasta" viitekehyksestä.

(Sanottu näissä liian pienissä kengissä ja korsetissa... kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat.)

En osaa sanoa omasta suutelutaidostani. Olen suudellut yhtä naista ja kuutta miestä (en yht´aikaa). Nainen oli uskomattoman hyvä suutelija. Ei ihme että kaikki haluaa pussailla naisia... Kun taas miehet, jokainen (on varmasti niitäkin jotka ei näin tee, mutta omalla kohdallani), iästä riippumatta (eikö kukaan ole kertonut, gaah), on sortunut seuraavaan kahteen: suu turhan avoimena suutelu, ja kielen tunkeminen kurkkuun. Suoraan sanottuna, kummankin ajattelukin ällöttää, ja saa pohtimaan lesbon uraa. Jos kukaan ei ole kertonut (minä en ole maininnut kellekkään, joten ymmärrän), se että yrität syödä partnerisi naaman tai kitarisat ei ole hyvää suutelua. Slow down. Tarkoitus ei, ihan totta, ole suudella toista hukuksiin. Sitä taitoa voi sitten käyttää suuseksissä. Ja muista hankkiutua eroon sängestä, ei ole kivaa jos naama on suutelun jäljiltä veressä.

"Joku feministi kirjoitti muistaakseni jotakin sellaista, että jos hän saisi valkoihoisen poikavauvan, hän tappaisi sen, koska vihaa valkoisia miehiä niin paljon."

Järjen ja paremman arvostelukyvyn sumennuttua ostin itselleni uudet kävelykengät. Suomessahan ei olisi odottamassa kuin "muutama" pari, ja tätä poiskannettavaa ei ole valmiiksi... Korkeammat ja aikuisemmat kuin viimeksi. Ja pienemmät, siis meinaan että vähän turhankin, hmm. Mutta kokoa isommat olivat liian isot. Johtuen lähtöhinnasta ja merkistä ja materiaalista, epäilen että nämä kestävät käyttöä edellisiä pitempään.

Ainiin. Sain lukuvinkin, Paulo Coelhon "The Alchemist", feissarilta. Luen sen kotimatkalla. Älkää siis kertoko mistä se kertoo... Mutta nyt kahlaan läpi Potteria. Ah, miten hyvältä tuntuu lukea, en ole lukenut mitään (netin ulkopuolella) pitkään aikaan. Rakastan lukemista.

Ja sinua.

Tääkään ei vaikuta pahalta: http://wtf-radio.info/

Mulla ei enää ole vaatteita mitä ottaa pois... Täällä on kuuma... Sulan...

Arvatkaa mihin leffaan lunastin liput. Jipii, on taas se aika vuodesta.

Ps. Olenko lihonut?

Ps2. Löysin ehkä kävelykengät.

Ps3. Olin päivällä onnellinen juteltuani feissarin kanssa. Vaikka se on minusta ajankäytön väärin priorisointia, tekevätpä edes jotain. No, kauaa se ei lohduttanut; http://www.halla-aho.com/scripta/pahoitteluni.html (Tietääkseni Halla-Ahosta pitäisi olla jotain mieltä, mutten ole, kunhan lainaan häneltä yhden pätkän, yksityishenkilönä).

Isoäitini vihjailee tauotta miesystävistäni, tai siis siitä että kukas minulla nyt on kierroksessa.
Äitini ihmettelee kuinka kukaan voi olla minusta pitämättä.
Eräs vanhempi rouvashenkilö, jonka kanssa kirjoittelen, on varma että "sinulla on siellä englannissa jo poikaystävä".

Nelivuotias hostittava ihmetteli äsken silmät selällään, että miten muka joskus on ollut joku poika, jota olen rakastanut, mutta joka ei ole rakastanut minua. Onneksi hänellä oli selkeä ratkaisu; minun tulisi silloin sitten ottaa joku toinen.

Tekisi mieli kirkua. Että todellakin, varsinkin nuorena, suurin osa niistä keihin olin ihastunut ei tarjonnut minkäänlaista vastakaikua. Että vaikka minä rakastin, olin todella hyljeksitty ja seurustelu ei ollut jotain mihin minulle annettiin tilaisuus. En ole katkera, vaan tyytyväinen, minua vaan ihmetyttää kun niin moni on varma että hommakos minun on "hankkia" seurustelukumppani. Tiedättekö, se käy työstä. Eikä minulla edes kai ole mitään suuria vaatimuksia (vaikka toimiva parisuhde saattaakin olla lähes mahdoton saavuttaa, en tiedä).

Sattumalta mietin eilen, mitä toivoisin (olkoonkin että jokainen tapaus käsitellään yksilönä).

- Kykeneväinen saamaan minut nauramaan.
- Oma-aloitteinen.
- Valmis keskustelemaan kaikesta mahdollisesta, syviä pitkiä keskusteluja.
- Sen verran hyvännäköinen, ettei tarvitse rakastua vain sisimpään.
- Älykäs, tietorikas, tietää asioita joita minä en (vielä) tiedä.
- Kiinnostunut seksistä.
- Kypsä, ei lastentauteja.
- Kärsivällinen.
- Hellä.
- Järkkää ylläreitä (mieluummin kivoja).
- Turvallinen.
- Omasta elämästään vastuun kantava, lähtökohtaisesti ahkera.

Ajokortti, pitkät hiukset, tupakoimattomuus ja päihteettömyys, pukeutumistyylityyli, rakkaus luontoon, johonkin mielenkiintoiseen tyyliin / (ala)kulttuuriin / ryhmään kuuluminen, sisaruksistani pitäminen ja käsitys maailman tilasta (omaani vastaava) luetaan eduiksi. Korkeasta palkkatasosta ei ole haittaa...
Puunhalaajahipit ja peikkopojat vaivautukoot.

"tietoisina siitä, että vielä joskus aterioimme leipää ja viiniä sisaremme kanssa"

"Rintani ovat vain miestäni varten, eikä muiden niitä tarvitse ihailla, vaikka ihanat ovatkin."
Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan. Osaako joku selittää?