IRC-Galleria

Rapecon. Hmmm.

Harharhar.

Erinäiset seköpäiset suunnitelmani pyyhkiytyivät mielestäni vieressä istuvan herttaisen englantilaispojan (jonka vuoksi olen jo kolmesti myöhästynyt junasta, siis jotta taas saattuisimme samaan junaan. Ja kerran se on hoitanut minut ajallaan (tai oikeastaan aikaani ennen) oikeaan junaan. Aika hieno pakkaus, siis) vuoksi, ja päädyin Berliiniin. Berlin, Berlin, saan olla oma itseni8 ja muuta taivuteltavaa.

En muistanut isotätini osoitetta (ja postikortti johon se oli kirjoitettu jäi Amsterdam-oppaan väliin huumekuriirin kirjahyllyyn, dam), joten päätin lähteä hetimiten etiäpäin, kun tuosta ihanasta yöjunasta sai paikan. Me luuurves. Koshta kohtu Tukholmaa (aijoo, sinnekkään ei pitänyt menemäni). Ympärillä sveduja, mistähän ne kaikki on tuleet. Vaihdoin puntia kruunuihin, siitä eksotiikasta puhuakseni.

Oho, selkä on kipeä. Kun pääsen kotiin, joku saa kyllä talsia sillä, eiks jeh?

Yöjunan, kunniaa ja mainetta, vuoksi en ole väsynyt, toisin kuin alkuperäisen eittivalinnan vuoksi olisin juuri nyt.

Eikun sitä minä vaan, että maailma pitää minusta huolen, ja hoitaa minut oikeille raiteille, aina vaan.

Ja täällä ruotsissa on näitä Sidewalk Express -nettikoneita, jipii. Ei sillä että olisin addikti :P

556 yhteisökommenttia ja 69 kaveritapahtumaa. On tekemistä kun suomeen pääsen.

Mutta nyt jatkan kärpästen ateriom... ananasmehuiluani, vaikka ensin laitan Toukkikselle sähköpostia, etteivät kotona pohdi olenko elossa.

Heippa Amsista.

Tapasin sootin englantilaispojan viela lautalla, ja treffaattiin tanaan, kun hankin oli tanne tulossa. Huomenna ollaan, sattumalta yha vaan, menossa eteenpain samalla junalla jonkin matkaa, jos lahden. Tahtoisin jaada tanne, taalla on minulla hyva olla.

Yopaikkani on Amsissa koska jai USAssa kolmesti kiinni huumeiden myynnista, ja nyt sita odottaisi sitten 20 vuoden vankilatuomio. Sanoiko joku etta no mutta sehan on jokapaivaista minulle, aina hankkiutumassa pellolle sekstailemaan. Noin kuvaannollisesti, siis. Mukava tyyppi, ei valittamista.

Kavimme tietysti nurmikko-ostoksilla. Huiopujannaa (not). Nyt sekin on tehty. Hohhoijaa. Mutta kylla kylla kylla, kaupunki on ihana. Kanaalit ja kaikki. Olen ihan sekaisin. Jotain kummaa kielta naa puhuu, mutta enimmakseen kaikki myos englantia.

Ainiin. myohastyin ekasta junasta (tietty), joten olin taalla pari tuntia AIEMMIN kuin suunnittelin. Ja toisen kerran myohastyin junasta, ja seuraava oli halvempi. Matkailu toimii. Kai.

Suljen tämän koneen viimeistä kertaa. Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin.

Vielä äkkiseltään reittikartta:

Nyt yöllä Derbyyn, sieltä aamulla Lontoon kautta Doveriin, mistä lautta Calaisiin, josta junalla jotakin reittiä Amsterdamiin, keskiyöksi. Vuorokausi 1.

Amsissa yöksi CoutchSurfaten, jos se ei myy mua elinkauppaan/kansainväliseen prostituutioon (muistatteko, kokemuksia keräten), siellä pari päivää, ehkä torstaiaamuun. Ja silloin junalla Frederickshavniin. Sieltä lautalla Göteboriin, missä viitisen tuntia aamuyötä, ja jatkan östersundiin illaksi. Sienne jos keksin jonkun sängyn tapaisen, on kiva. Sieltä aamusta koko pohjoisruotsin läpi neljässätoista tunnissa, Jokkmokkiin tai vähän ylemmäs. Ja sieltä suomeen, siellä tosin ensin vähän aikaa. 28. päivä loppuu lipusta aika.

Suunnitelmat muuttunee noin seitsemänsataa kertaa. Langoilla, minä en ole.

Huimaa.

Siis, päässä heittää.

Hyvä alku vuorokauden lähes täysimittaiselle valvomiselle ja stressille.

No, aina voi muuttaa mieltään, ja ottaa lennon lähimmältä kentältä suomeen, jättää tavarat tienposkeen. Aina.

Se on uskomatonta, huisia. A.k.a. minä teen nyt valinnan kantaa tätä sairaanloisen painavaa rinkkaa, saan valita toisinkin. Ja minä teen valinnan mennä vaikeimmat ja jopa varallisen kautta, voisin tehdä toisinkin. Vaikka vaikutan hullulta, oikeasti olen vain sekopää.

Hammasharja ja vaihtoalusvaatteet. Joku oli joskus lähtenyt silleen. Minäkin menen vielä, ehkä ensi kesätä. Otan jonkun liftaamaan vierelle, ehkä Viskin. Tai sinut. Tai molemmat.

Aijoo.

Jos jollain galleriassakin olevalla tutullani on vaihtunut numero joulun jälkeen, eikä ole minulle uutta numeroaan koskaan sittemmin antanut, niin vapaaehtoisesti sen voi tähän alle tyrkätä yksityisellä. Puhelin muistissa on kasa numberoita, mutta jos ne on vääriä, mitenkäs mä sitten teitit löydän?

Ps. Lähden reissuun luottavaisena, kuten elämään tapani on. Päässäni on kuva tiestä, jolla astelen. Kävelen katsojaa, no siis minua, kohti. Pieni tyttö, iso reppu, tie siellä takana kaukas jonnekin, ei edes näy niin kauas. Ympärillä peltoja, kaukana takana metsää. Reppu on sininen, koska se on. Vaatteissani ei ole väriä, se on yhtä muutosta, jotain mattaa ja vähän pastellista kuitenkin.

Säteilevä hymy, apposellaan olevat silmät.

Maailma, minä ahmin sinut. Etkä tahdo tehdä sille mitään. Minä otan sinut, jalkojeni alla jauhan (Rasmus ja kulkuri, kiitos vinkistä), silmilläni nielen.

Istuin eilen elokuvateatterin melussa, ja yhtäkkiä päätin, että minua ei jännitä, pelota, huolestuta eikä stressaa. Kaksi minuuttia, ja olin aivat tyven. Nytkin olen, vaikka vähän jännittää, niin se on pientä, ja annan sen tulla; jos tahdon sen pois, saan kyllä. Hihittelen itselleni, miten saatoinkaan antaa tunteen, jonka itse epämiellyttäväksi loin, hallita minua.

Hymy.

Ps:n ps:
Jos minä en selviä tuosta reissusta, jos katoan (kuolenko vai varastetaanko minut, mitä tahansa), älä huolehdi; minulla on aina hyvä olla, missä olenkin.
Itke minua, unohda minut.
Muista aineen häviämättömyden laki; muutun energiaksi, ja vaikutan.

"Jumalalla siis ei ole pelkästään oikeutta tappaa ihmistä, vaan Hän on myös rakastava ja armollinen olla tekemättä sitä."

...ah, miten kiitollinen olen... En.
Mutta olishan se ihan siitiä jos Herra Jumalalta irtoaisi vähän suojelua reissulle, eiks jeh. Seurakin kelpaa.

Ok, nyt kaikki onnentoivojat, tämän merkinnän alle saa tulla toivottamaan minulle onnea matkaan.
En tiedä tarvitsenko sitä, toivon etten, mutta ei siitä varmaan rinkkaan lisää painoa kerry, joten antaa tulla.

Kiitos. Ja nähdään (toivottavasti).