Minä kaipaan sinua vierelleni. Nukahdan iltaisin ajatellen sinua (no se ei kai ole vieläkään kovin reilua, tai kohteliasta, tai imartelevaa...). Vertaan sinua jokaiseen näkemääni mieheen, ja hittolainen, voitat aina. Käteni muistavat vartalosi muodot. Tahdon sinua.
Ja sitten tulee paha olla.
Tunnut vieraalta. En jaksa olla, en jaksa tehdä. Tunnut ihmiseltä, niin hauraalta ja rikkonaiselta. Minä tarvitsen jumalan. Haluaisin että sinä teet, koska pelkän, että et ehkä... että ehkä et tee mitään, koska et tahdo.
Et tahdo minääni.
Olen varuillani. Pelkään jos yhtään tunnen että yrität ohjata minua, teettää minulla jotain, pakottaa johonkin, tai edes vihjata mitä minun tulisi tehdä. Taistelen vastaan, kun olen siinä niin hyvä.
Taistelisin puolesta, mutten ole varma minkä.