IRC-Galleria

Ja katuvat sitä katkerasti ajoittain.

Haa haa.

"Ei lasta kasvateta jotta hän olisi mahdollisimman mieliksi meille, vaan jotaan hän väkevänä ja vahvana voisi täyttää paikkansa yhteiskunnassa."
Canth ja
"Eivät vanhempamme halunneet suojella meitä vaikeuksilta elämässä, he halusivat meidän selviytyvän niistä."
Snickert
Sattuvasti sanovat.

Minusta se on vaan todella hienoa, että on paikka, jossa käskyjäni totellaan kylselemättä silloin kun oikeasti on vakava paikka, mutta jossa kaikki mitä sanon muulloin kulkee läpi monimutkaisen tutkivan komissio, joka tarkistaa välittömästi onko kaikki nyt sittenkään ihan kuten sanon.

Mua nimittäin ärsyttää ihmiset, jotka uskoo kaiken mitä mä sanon.
Ärsytäää mua kyllä nekin, jotka vaatii kasan lähteitä (erityisesti kun niillä ei sitten ole antamaani lähdettä kohtaan yhtään lähdekriittisyyttä, kunhan vaativat lämpimikseen).

Mutta sain silti testistä sen verran pisteitä, että niillä voi osoittaa minulla mahdollisesti sellaisen olevan.

Musta nyt vaan olisi kiva tietää että miksi olen niin kummallinen; musta ei ole kiva todeta että mulla on sairaus. Ei se edes ole sairaus.

Katon sen varmaan vasta huomenna, tai perjantaina, samalla kun silitän.

... jos vaan raaskin odotella glitter-Edwardin näkemistä siihen asti.

Mutta miksi joku randon likka kertoo mulle just mesessä kuinka hänen nettipoikaystävänsä tuli webbikameralle eilen.

Mulle käy tätä aina. Absurdi maailma hyäkkäilee.
Siis mä nään sen absurdina.

Ei muuta kun että mitähän seuraavaksi.
Varmaan omenaa, ja sit pelikaupoille.

Women - you can´t live with them, you can´t live without.

Että ihan sama teille, miehenpuolikkaat. Ainiin, kiitos sillekin joka keksi tehdä meistä niin erilaisia. Ja polttaa käyttöohjekirjat.

Ongelma siinä kun deittailee monia. Kun ei muista mitä on kellekin sanonut, niin sitten joko vahingosa toista itseään tai jättää jotain tärkeää kertomatta.

Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa.

Oikeastaan kaikkein eniten nautin siitä, miten pidän sinusta silloinkin kun inhoan sinua.

Ja epäilen, että koko persoonallisuuteni on kasautunut olemassaolevaksi jotta mulla olisi joku suoja, jolla pitää ihmiset kaukana. Ei agressiivisesti, vaan hellästi, niin että jokin ohjaa ne väärille raiteille, katsomaan esitystä sillä välin kuin ruumis kannetaan ohi.

Mutta saisinko myös sellaisen extra-largen, jonka voisin sitten asetella näinä muutamina kuukautisia edeltävinä päivinä ympärilleni. Ettei mitään pääsis sisäpuolelle, eikä mitään ulos (ilmaa) niin ettei maailma pääsisi ärsyttämään enkä minä kirkumaan sille.

Vituttaa, eikö tämä nyt ole sanan oikeinkäyttöä, kun joskus on rankempaa ja joskus ei, ja nyt on, ja sattuu kaikkialle, eikä missään asennossa voi olla (paitsi ehkä polvillaan kolmen tyynyt päällä vatsallaan pää alaspäin roikkuen). En vätä tosin että olisin koettanut kaikkia.