IRC-Galleria

Mulla on ihan todellisuudessa kuutisen treffikutsua, joihin pitäisi nyt antaa vastaukset, kun kahden viikon loma on ohi.

Mä olen kai tuntenut tämän ennenkin; se on se, kun tunnen olevani ihmisenä niin keskeneräinen, etten viitsisi viedä sitä näytille. Ei, en tule koskaan valmiiksi, mutta nyt tuntuu työstön alla olevan pintakerrokset. Niitä ilman, niissä railoja, en uskalla mennä ulos.

"Oot enemmän sanavalmis kuin itsevarma
Ne vaikuttaa helposti samalta"

Kyllä mä väitän, että pyrin vaan syystä N pitämään ihmiset kaukana. Työnnän ne pois; kuin koko persoonallisuuteni olisi tehty sitä varten; olen saavuttamaton; rakennan itselleni suojaa.

Tapasin Kuoleman viimeyönä.
Siinä se seisoi sängyn vieressä, aamuneljältä herätessäni painostavasta unesta.
En tiedä oliko kyseessä jonkinlainen varoitus, vai houkutteliko sen paikalle alkavien kuukautisteni tarjoaman veren tuoksu.
Eilen iltapäivällä Paholainen ajoi vastaan kävellessäni kotia kohti. Hänen voitonriemuinen naurava naamataulunsa polttui verkkokalvolleni.
Maailmanloppu on tulossa -kyltit ovat todellisia: ryömimme, tai kenties juoksemme, sitä kohti jokaisena silmänräpäyksenä, jokaisena nautittuna mansikkaleivoksena, jokaisena luettuna kirjana (ymmärräthän ajanmääreeni).
Maailmamme ei ole ikuinen, ei, itseasiassa se tuhoutuu ja rakentuu uudestaan (mitä tuhlausta) jokaista tarkasteluamme varten. Eikä se ole ikuinen olemassaololtaankaan, kuten ei mikään, paitsi ehkä ihmisen typeryys, joka eläisi tyhjiössäkin.
Joten kun ostan ne helmikorvakorut, jotka pukevat minua niin hyvin, kyseessä on vain jalo pyrkimykseni edesauttaa ihmiskunnan tuhoa, ja palauttaa siten rauha maailmaan.
Siitä on kyse myös silloin, kun pukeudun noihin helyihin kolmansille treffeille(tm), tehden parhaani saadakseni populaation kasvuun (entisestäänkin).
Ehkä jonain päivänä löydän tuhon enkelin peilistä, eikä se enää voi pelottaa.

Nyt on laukku purettavana, ja viestipino.

Postejani en ole vielä löytänyt, ehkä hyvä niin....

ja saman verran yhteisökommentteja. Onneksi maileja ei ole montaa.

Huomenna kotona. Täällä oli kivaa, mutta ei ollut.

A) Ranskassa sataa

B) Artisokka on ehkä kolmanneksi ällötäintä mitä olen syönyt

C) Suomen kuningas, muistuat että luen "sudenkorennon lennon" sinulle joskus ääneen (etkä sitten lue sitä keskenäsi).

D) Kaikki nekin, joille on helpompi lausua hellyyden sanoja vain pitkän välimatkan päästä, olette ihania. Kuss

Ai joo, olihan tää odotettavissa; viime yönä kun tajusin juoksevani karkuun uniolentoa, päätin kokeilla lentämistä. Kai se oli jännää, musta lähinnä tuntu kuin olisin ollu heliumpallo.

Valveuniako noi on? Ens kerralla teen jotain jännempää (etä ärsyttää, kun mikään ei tosiaan tunnu olevan mulle mahdotonta, saati vierasta - been there done that).

Pitkästä aikaa (tän sorttiset on aina pitkästä aikaa, aika harvoin mutta tasaisesti nään) näin karkuunjuoksu-unen. Muuten tajusin että se on unta. Juoksin ihanan kevyesti ja lujaa, olin käsittääkseni jonkinlainen jäniseläin, mutta tonttu joka jahtasi mua (sillä oli taas tou´on kasvot) sai mut silti kiinni. Se yritti sytyttää mut tuleen, ja sytkärin liekit nuoli jo hihojani, kun heräsin hätkähtäen, jokainen lihas (siltä se tuntui) vartalossani jännittyneenä.

Alan savuttaa "mahtavaa, uuteen maahan, uusiin ympyröihin, lomalle, matkustamaan"-fiiliksiäni.

Revin kyllä ranskasta irti about kaiken mikä ei ole pultattu kiinni.
Maa ei kiinnosta mua pisaraakaan, mutta tein hienon päiväsuunnitelman, jota toivottavasti seuraan, ja palaan parempana ihmisenä saksalaan.
Tai sitten vaan valitsen joka aamu uuden kaupungin, jonne päivämatkaan, biletän shoppaan ja nautin pahoista jutuista.

Onneksi rahaa tuli säästöön kiltisti, koska olen ollut niin työteliäs. Saa nähdä miten paljon sitä on jäljellä kun palaan... jätän kyllä kotiin matalan puskurin verran, ettei ihan nollille mene.

Joo, täytyy viel pakata, lähettää parit "en oo kahteen viikkoon netissä" -viestit, hakea näköjään kovemman suojakertoimen rasvaa (käsivarret palo tänään plus kolmestakympistä huolimatta) ja no, siinä se.

Kaikki te, joiden osotetta mulla ei oo, mut jotka haluutte kortin sieltä, laittakaahan kommenttia (mielellään sisältäen sen osotteen).

Huomisaamuna kahdeksi viikoksi ranskaan, miten se sanottiin, masimo-jahtiin.

Krhm.

Huolimatta siitä, että tajusin jo illan alussa unohtaneeni avaimen kotiin, ja joutuisin joskus puolenyön jälkeen herättämään hostit (Laurence hymyili avatessaan oven kolmelta aamuyöllä; joskus rakastan näitä ihmisiä), mulla oli ihanaa ja hienoa ja mahtavaa.

"Do you normally laugh, when you are kissing." on kysymys joka on kysytty minulta niin monta kertaa, että ei olisi kai sopimaton vastaus.

"Joo, ruotsalaiset hoitaa ton lakiasian hyvin, mitä tulee maailmansuojeluun; ne jopa antaa homopareille oikeuksia, ts. mikä olisi parempi keino päästä eroon liikakaknsoituksesta."

Tanssin siis tangoa Köningersplatsin ison rakennuksen (vastapäätä hitlerin ex-toimistoa) tasanteella. Literally.

Hän saa oloni niin rauhalliseksi.

Laters, nyt lähden kouluun. En silti ole teinotunnelmainen boheemiromantikko, rappion kanssa flirttailija, enkä edes rakastunut. Kundi on tylsä.