IRC-Galleria

*
*
*
*
*
*
*
Nastola-München....

Ainiin, mulla on kolme kauhukakaraa täällä. Lupauduin viikonlopuksi lastenhoitajaksi, ja kosken viitsi mennä koko kaupungin läpi, päätin ottaa ne tänne.

Mikäs siinä, voi tehdä omia juttuja samalla, nakittaa osan viihdytyksestä asuinkumppanille, uima-allas... ja ainakin toistaiseksi oli kivaa.

Mutta tuo nelivuotias, joka yhä kulkee vaipoissa. Ja jonka yhdeksänvuotias sisarus osaa ne vaihtaa... Ymmärrättekö miten sairasta?

Tuttipullosta tuo tuskin pääsee eroon ennen yläastetta, mutta toinen tuskin vastuuntunnostaan ikinä.

Miten ihmeessä vieras nelivuotias opetetaan kahdessa vuorokaudessa kuivaksi.

Ja tuliko minusta teinimutsi ihan yllättäen?

Ainakin soitan kamuille "tukaa pelastamaan mut tylsyydeltä".

Mutta hitto vie, "lapsen ehdoilla mennään". Tämä on tulos. Lapsi ei tiedä mikä hänelle on parasta - ei ihme ettei hampaiden pesu luista, kun ikenistä tulee verta, kun hampaita ei ole kunnolla hoidettu vuosiin. Miten voi olla, että sama henkilö pesee itsenäisesti hampaansa, ja käyttää vaippoja! No, ehkä vanhuksen asia erikseen, ja nekin pesee hampaansa pesukoneessa.

Onhan se helppoa äidille, kun sisar hoitaa hoidon ja passauksen (pikkukundi ei osaa ede itse laittaa kenkiään hyllyyn) ja vaipat siisteyskasvatuksen. Tekee mieli omia lapsia, että pääsee vähän näyttämään.

Ainteeksi nyt että pysyn näissä pyttyjutuissa, sitä se vanhemmuus teettää.

Star Trekiä sen olla pitää, ja sekin on vähän kökkö.

Teen oman. Esitän sitä sitten kolmosille, kun olen taas hoitamassa heitä.

Santtu heräsi, ja itki, kun kettu oli purrut lehmää jalkaan. Rauhoittelin, että ei kettu voi purra lehmää.


On taas unia.

Mulle tulee kaksi lapsivierasta koko viikonlopuksi. Siis, mun pitää vahtia kahta lasta viikonlopun yli, ja koska ei huvita mennä sinne, otan ne tänne. Tuleepa siivottua sen varalle, kun porukat tulee ens ma käymään.

Nyt pitää vaan keksiä, miten pidän ne touhussa - mulla kun ei ole leluja, joiden pariin heidät patistaa.
Vesivärimaalausta, krokettia, uintia... Lähileikkipuistonkin pääsen vihdoin koeajamaan.

Ruuatkin pitää keksiä, mutta se nyt ei ole niin ongelma - toivottavasti. Jotkut lapset on kyllä niin kranttuja, että että.
Nää ei kuulema syö keitettyjä vihanneksia. Sehän nähdään, aion tehdä nakkikeittoa.

Ja säännöt asettaa: ne kun elää kotonaan kuin pellossa, mutta täällä tulee toinen ääni kelloon. Saa nähdä miten onnistun pitämään ne sitten kurissa ja herran nuhteessa.

Joo, otan tän haasteena, sori vanhemmat.

"Anu Silferberg kirjoitti Hesarin liitteessä, että: "Äijämäisyys ei herätä ihailua siitä yksinkertaisesti syystä, että se on yksi maailman heiveröisimpiä asioita.

Sitähän uhkaa mikä tahansa: vaaleanpunainen väri, siideri, naisystävät, toisten ihmisten homous, istualtaan pissaaminen, kielien opiskelu, suru, ilo, julkinen liikenne, kasvikset, peiliin katsominen, liian pienet laukut, toisen avaamasta ovesta käyminen, pään liikuttaminen ilman että rintakehä kääntyy sekä kissat – vain muutamia mainitaksemme."

Pari päivää myöhemmin lehdissä kirjoitettiin kaasuiskusta tyttökouluun Afganistanissa. Joillekin äijille siis kaikkea edellämainittuakin suurempi uhka on lukutaitoinen tyttö, tuo maailmanrauhan uhka numero yksi..."

Kävin kerhossa ollessani lapsi. Oppimassa vähän vuorovaikutustaitoja. Päivähoidossahan en ollut ikinä - ilmankos olen niin sekopää. Kas kun minulla oli aina toinen vanhemmista kotona, aluksi äiti enemmän, sitten isä enemmän. Molemmat kävivät osa-aikaisesti töissä, kunnes sitten äitini kokoaikaisesti, ja isäni osa-aikaisesti, kun tarvittiin rahaa talon ostoon. Niin, äidilläni on muuten parempi palkka. Mutta nämä nyt ei kiinnosta ketään.

Mikä kiinnostaa, on minun mehunjuontini.

Kun menin kerhoon, vein sinne omat eväät. Ruisleipää, voita ja maitoa. Ateria, joka pitää tiellä. En muista mitä muilla oli, mutta veikkaa, että aika paljon vaaleaa leipää, hedelmiä ja... mehua taatusti kaikilla.
Vesi olisi varmaan kirvoittanut lastensuojelukäynnin, että mitenkäs köyhissä oloissa lapsiparka elääkään. Maito ilmeisesti juuri ylitti kynnyksen, mutta kyllä sitä kummasteltiin. Epäilen, että olin kotona valitellut, että toverini tekevät ikäviä huomautuksia juomisestani. Äitini, hänellä kun on aina näppärä vastaus lasten juttuihin ("sano niille, jotka pyöräilykypärällesi ilkkuvat, että sinulla sentään on jotain suojattavaa"), neuvoi sanomaan, että se on katsokaas valkeaa mehua. En tiedä, oliko tuosta hyötyä, mutta muistiin se on jäänyt.

Nyt pari viikkoa sitten oli lastenvahtina, ja hyvä etten soittanut viranomaisia, nimittäin nää muksut juo ruualla limsaa. Käsittämätöntä rääkkäystä.

Aijoo, kerhossa myös, kun pojat leikki leikkiä jossa tyttöjä ammuttiin tai laitettiin tyrmään, itse vastasin pojalle, joka kysyi, haluanko tulla ammutuksi vai tyrmään heitetyksi, että ei kumpikaan, mutta autan sinua. Ja niin me sitten sinä iltapäivänä oltiin tiimi. Huom. mitään rakkaus tai ystävyys ja avunanto -juttua ei kehittynyt. Mutta ilmeisesti se oli kova juttu.

Nyt, kun juon vain vettä (ja piimää, ah, suomessa), saa sitä aina kivien kanssa todistella. "Mutta ottaisitko sä tällästä mehua, entäs tälläst, no jo on kumma kun ei mikään kelpaa, mutta kun ei meillä ole pullovettä..."

MINÄ JUON VESIJOHTOVETTÄ
ei paljon teidän lisäainelitkut ja luonnontuhoajapullot kiinnosta.

Vedenjuonnilleni on selkeä syy; minulle ei muu maistu. Satunnaisesti toki saatan lasillisen jotain muuta juoda, pikaruokapaikkaan eksyessäni otan limpan/limsan/limun, ja se piimä... Mutta

janoon juodaan vettä

vesi nyt vaan on parasta

ja jopa täällä vesijohtovesi on oikein hyvää ja juomakelpoista, puhumattakaan suomesta.

Maistuukin parhaalle.

Limsaa join hesen kassalla ollessani niin paljon, ettei sen kesän jälkeen juuri ole mieli tehnyt, tuoremehuja ekassa Au Pair-perheessä niin, että puolen vuoden jälkeen en niitä sietänyt kielelläni. Kotimehuakaan en ole koskaan oppinut juomaan, vaikka sitä onkin meillä kotona aina ollut tarjolla.
Alkoholi maistuu pahalta.

Joo, ja pulovedenjuojat ansaitsee taloudellisen ahdinkonsa. Ja kymmenen ruoskaniskua.
Fun Lightit on muuten pelkkää lisäainetta. Niissä ei ole pisaraakaan kyseistä hedelmää/marjaa mikä pullon kyljessä on.

Ja lakatkaa ihmettelemästä vedenjuontiani. Ja heittämästä "no on ainakin halpa vieras"-vitsiä. Voit sä kaataa sen veden kristallilasiin.

Portaiden ja pyörän kestävyys arveluttaa niin, etten meinaa voida liikuskella niiden avulla.

Ja sit kans Jack Sparrowta

mun äiti ei ymmärrä mua, yhyy.

Kaikkihan tietävät, ettei urheilija tervettä päivää nää. Tai ainakin näin voitte epäille, te laiskat matelijat.

Itsehän tein puolen tunnin juoksulenkin toissayönä, kun keskustelukumppani sai vere juoksemaan suonissani niin vauhdila, ettei nukkumisesta tullut absolut mitään. Siinä sitten kirmasin kaupungin yöhön.
Ja eilen se mainittu pyöräilylenkki.

Nyt on nimittäin paikat kipeenä, ja kävelen etukenossa jostain syystä. Proteeiiniakin tekee mieli, paras mennä papukaupoille. Ja sängystä ei tod. tee mieli nousta. Ai joo, mut eihän koskaan.