IRC-Galleria

Edit: Argh, älkää antako niitä sydämiä, entä jos tää onkin ihan surkea teksti!!!!

Kun olin koulussa, minua kiusattiin. Äiti sanoi, että ne on vaan kateellisia. Uskoin, ja sen jälkeen ei ole paljon kiusaavat hetkauttaneet. En kyllä vieläkään ymmärrä, mille ne oli kateellisia. Sille, että uskalsin olla oma itseni? Sille, että olen todellisuudessa upea, en vain toistaiseksi ole itse huomannut? Jollekin, mitä omistin?

Kateutta tai ei, kritiikkiä on satanut. Tottakai, ihmisenä kun huomaa nopeasti, että toiset ovat lähinnä eri mieltä. Ja se eriävä mielipide on tukahdutettava, ennen kuin yksi mätä omena pilaa koko korin.

Tuleeko kritiikkiä sitten joskus lauottua kateudesta? No, silloin tällöin jonkun (etenkin ulkoinen) paremmuus kenkuttaa niin, että mieli tekisi. Usein silloin pidän suuni kiinni - kritisoin mielipiteitä ja ajatuksia, en ulkoista olemusta. Siis suoraan, mutta varsinkin tuntemattomien ulkonäöstä tulee sanottua puoleen ja vastaan kanssakävelijälle. Silloin kyseessä tosin on harvemmin kateus - jotkut vaan ei aina muista laittaa housuja jalkaan, vaan lähtee pelkissä legginsseissä. Kateudesta en siis itse toisen ulkonäköä tälle itselleen kommentoi, vaikka melkein refleksisesti jotain kielen päälle nousee.

Mistä se johtuu? Pitääkö itseään parempaa latistaa sanallisesti, kun sillä ilmeisesti on kaikki paremmin? Haluaako toisen itsetuntoa tölvätä, koska se pelkällä olemassaolollaan tölvää omaani? Mitä kritiikillä lulee saavuttavansa? Kerro sinä, minä en tiedä. (Tämän tutkimisen tekee vaikeaksi tietysti se, että kukaan ei halua myöntää käyneensä toisen kimppuun kateudesta.)

Mikä sitten inspiroi kritisoimaan näitä tissikuvia, jos ei kateus? Kun olet etusivulla, sinun tulisi olettaa, että kommenttia tulee, ja se on kaikenkarvaista. Toki, et itse valitse sinne päätyväsi, joten voit kontrolloida asiaa valikoimalla millaisia kuvia lisäät, ja jos on jo liian myöhäistä, piilottamalla tai poistamalla suositun kuvan. Sitä et toki tee, sillä etkös sinä juuri huomion vuoksi sen tänne ladannut? Ai et? No sitten se pysyy paikallaan "koska sulla on oikeus laittaa just sellasia kuvia kuin haluat". On, mutta sitten on minusta ongelmallista valittaa huomiosta, oli se hyvää tai huonoa. Toki voit harmitella ilmiötä yleensä, mutta jokaisesta "anna pillua"-kommentista ei kannata vetää hernettä nenään.

Ei myöskään kannata nostaa miesten kommentteja päähän. Tämä yleistyksenä, ihmisillä on taipumus kommentoida mahdollisia lisääntymiskumppaneitaan positiivisesti, ja kun näytät tissit, ihmisaivot meinaa, että helppo nakki. Toki siitä tulee positiivista huomiota. Mutta ehkä kaikki eivät ole samaa mieltä, vaikka voivatkin silti olla kateuden ulottumattomissa, ja ihan järjissään. Kokonaisuutta tarkastellessa hyvät tissit ja takamus ovat aika köyhä tarjottava, ja jos naama on esimerkiksi tuksu-meikin peitossa, harva pitää sitä kauniina. Joku saattaa jopa sanoa tämän. Eikä se ole aina kateutta.

Hyvätissisiä, suosittuja likkoja voivat myös naiset kommentoida neutraalin negatiivisesti. Vai mitä on se, kun mies kommentoi negatiivisesti? Homoutta?

Toisaalta, pakkoko toiselle on sanoa pahasti, varsinkin epärakentavasti? Ei se tuksunaama ole kiinnostunut sun mielipiteestä. Kaikilla on lisäksi oikeus näyttää siltä, miltä haluavat, oli se kuinka rumaa tai kaunista tahansa.

Itseäni ärsyttävät etusivun tissikuvat - miksi siellä on juuri niitä, eikä vaikka oikeasti hienoja kuvia, päivän kuva -materiaalin tapaisia. Tissit on jo nähty. Pidän tosin itsekin niitä siellä, klikkailen välillä mielenkiintoisiin. Mutta tylsistyttää. Ja monella on sama ongelma, eli paljasta pintaa näytetään innolla, mutta naama on mitä on. Tai jokin osa vartalosta. Tai kuvan kompositio. Tai asettelu. Mitä sitä keksiikään kritisoida.

Tämä on nyt siis kritiikkini kaikille niille, jotka bikinikuvineen esiintyvät etusivulla. Minusta nämä kuvat ovat gallerian sääntöjen vastaisia, mutta minähän en toki sääntöjä kirjoita, tai noudata. Minä en ole heille kateellinen - jos tahtoisin itse mukaan, biksukuvia löytyy ja jotain niin jännää, että etusivulla ollaan. Mutta en tahdo, varsinkaan, koska näin saatu huomio on mitä surkeinta.

Olen tyytyväinen itseeni. Jos olen kateellinen sinulle, se tuskin liittyy vartaloosi. Vartalon onnistuneisuudessa kun on vain parittelukumppanien parempi taso etuna (siis tasokkaammat miehet käytössä, mihin nyt tarvitsetkaan). Ja kun unohdetaan se, että tasokkaat miehet harvemmin lankeavat parilla tissikuvalla, eiköhän minullekin riitä kyllin sopiva mies, ihan ilman muiden mollausta.

Oslon pommi-iskuissa kuolleita uhreja tai heidän omaisiaan kohtaan. Eikä minusta heidän muistossaan ole mitään kunnioitettavaa. Enkä ainakaan tee sitä ilmoittamalla myötätunnoistani blogissani. Ei sillä että olisin myötätuntoinen. Miksi olisin? Jos minun tulisi olla myötuntoinen jokaiselle onnettomasti kuolleelle, saati heidän omasilleen, enpä muusta blogissani ehtisikään mainita.

Mm
www.kuukuppikunta.net
www.eroakirkosta.fi

Joilla on oikeesti merkitystä eläville. Ketä nyt kuolleen kiinnostaa.

Ps. Ai jos sattuis omalle kohalle? No toivottavasti mun muistolla ei raavita "hei mä välitän"-pisteitä jossain galtsublogeissa. Mitäpä jos tekisit jotain, mikä oikeasti näyttää että välität? Soita mummolles. Avaa pari ovea. Kerää roskia. Kun näet jotain mistä pidät, informoi siitä. Ota syliin.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Karjalainen+Pullonker%C3%A4ystuloista+maksettava+veroa/1135267967436

Eli siis. Pidän bileet, hinta vaikkapa 150 euroa. Oma pullo mukaan. Sitten mulle jää pulloja vaikka kymmenen euron edestä. Palautan ne kauppaan. Maksan veron panteista, eli se on minulle veronalaista tuloa. Veronalaisen tulon hankkimisesta aiheutuvat kustannukset, tässä tapauksessa kyseinen party, ovat verovähennyskelpoisia.

Minun on maksettava pulloista vero - minä saan vähentää kulut verotuksestani.

Kelpaa.

Ps. Kun menet festareille, muista esittää se tulonhankintamatkana, että saat pääsylipun hinnan verovähennyksiin. Keräsithän kymmenen pulloa.

Siis hetkinen. Onko raiskaus ok, jos uhri oli pukeutunut seksikkäästi ja näin suorastaan kutsui raiskaajaa? Vai pitäisikä termit vaihtaa päikseen - raiskaaja on sen seksikkäästi pukeutuvan uhri, ja seksikkäästi pukeutuva todellisuudessa pakottaa raiskaajan seksiin?

Vastauksena seuraavaan:

"Niin nyt tietysti tulee sitten tämä perus selitys mikä aina laitetaan joka paikkaan. Juu eihän se tetenkään oikeuta tekemään mitään, mutta kun se väistämättä aiheuttaa sellaista. Ja kun se ei _pitäisi_ vaikuttaa niin sillä ei ole mitään väliä, koska se _vaikuttaa_, väistämättä. Miehet on miehiä, ja edelleen täysi-ikäinen ei ole välttämättä aikuinen. Jos te sallitte alaikäisiltä paljastavat kuvat, näitä tapauksia tulee olemaan jatkossakin. Ei luulisi olevan suuri vaiva käskeä lapsia pukeutumaan niin kuin lapsen kuuluu. Ja vaikka seksuaalinen ahdistelu aina rankaistavaa onkin, niin voisi näille "uhreillekin" vähän takoa järkeä pähään. Jos kerjää sellaista niin tottakai sellasta saa. Kaikkien edun muikaista olis kieltää tollanen toiminta."

Se on takuulla hirveetä verenlennätystä ja muutenkin tosi kujaa kamaa. En minä tähän sanonut suostuvani, kun rakastuin. Jo osa A oli kammotus.

Lauantaiyönä molemmat. Kolmedeenä, plääh.

Tämä blogimerkintä on surkea.
Enkä ole vieläkään keksinyt, mitä söisin tänään.

Sen kunniaksi tänään saa lähettää kuusi ylimääräistä korttia.

Ja teille, jotka ette tiedä koko jutusta, minä kerron.

www.postcrossing.com allows you to "send a postcard and receive a postcard back from a random person somewhere in the world!”.

Eli kirjaudut ohjelmaan, klikkaat "haluan osoitteen", lähetätä tunnusnumerolla vasrustetun kortin saamaasi osoitteeseen, vastaanottaja rekisteröi sen tunnusnumeron avulla, ja sinun osoitteesi menee jonoon, jolloin joku satunnainen käyttäjä saa sen, ja on sinun vuorosi vastaanottaa ja rekisteröidä.

Kortti voi olla millainen tahansa, tosin ihmisten profiileissa on usein toiveita. Itselläni on yli kolmensadan kortin kokoelma täällä, ja toiset kolmisensataa vanhempien varastossa. Niitä löytää kohtuuhinnalla Kirjatorilta ja kirpparelta - tavallisissa kaupoissa kortti usein maksaa noin euron, ja lähetettyäni nyt noin 340 korttia, hinta postikuluineen olisi noussut huimaksi. Suomessa ei käsittääkseni enää jaeta kortteja baarien auloissa, mutta monissa muissa paikoissa on kyllä tarjolla ilmaiskorttejakin. Usein kyllä toivotaan, ettei lähettäjä laittaisi ilmaiskorttia - itse laitan, jos se sopii käyttäjän muihin toiveisiin esim. kuvitukseltaan.

Kortteja saa aluksi olla matkalla, eli lähetettyinä muttei vielä rekisteröityinä, viisi kappaletta. Luku nousee perille menneiden korttien lukumäärän kasvaessa.

Kortit risteilevät planeettaa ristiin ja rastiin - voit saada osoitteen lähes minne tahansa. Pohjois-Korea on jokseenkin haastava, mutta mukana on toistaiseksi 205 valtiota tai muuta autonomista aluetta. Suomi, Saksa ja USA ovat maista aktiivisimpia (niin, ei suinkaan suomi asukaslukuun suhteutettuna, vaan ihan lähetettyjen korttien lukumäärä), joskin mm. Valko-Venäjälytä ja Hollannista tulee aina enemmän kortteja. Myös Kiina sekä Taiwan ovat aktiivisia, mutta sinne postin kulku on hidasta.

Mikä tässä sitten on kivaa? Tietysti korttien saaminen. Tai juuri oikeanlaisen kortin löytäminen vastaanottajalle. Näistä kahdesta itse pidän eniten. Vaikka kolmeensataan korttiini mahtuu paljon surkeitakin, aina välillä tulee uskomattomia helmiä.

Viime aikoina olen saanut kaksi kirjeystävää, sillä useat crossaajat ovat kiinnostuneet myös muunlaisesta postista, ja kertovat tämän profiilissaan. Pääsääntöisesti kuitekin tulee lähettää kunnollisia kortteja.

Sikäli tämä on kallis harrastus, että jokainen postimerkki maksaa, eikä tästä voi mitenkään luistaa. Toki voi lähettää kakkosluokassa, tehdä Viroon lähetysmatkoja tai yksinkertaisesti lähettää vähemmän. Hienoa onkin, että kun lähetät, vastaaotat, muuten postilaatikko pysyy rauhallisena. Voit siis helposti lopettaa harrastuksen, ja aloittaa uudelleen.

Mikäli haluat vaihtaa epämieluisat korttisi paremmin toiveita vastaaviksi, rakastat postin saamista ja lähettämistä, haluat tutustua ihmisiin ympäri maailmaa... mikä ikinä voisi olla motiivisi, liity jo tänään. Muista littyessäsi, että vaikka harrastus ei nappaisikaan, kaikki saamasi kortit sinun tulee rekisteröidä.

Sivusto on sitten tänään normaalia hitaampi, johtuen vuosijuhlasta - ei se yleensä noin hidas ole.

Happy Postcrossing!

Voitele lasivuoka. Tämä helpottaa pesua. Jos olet muutenkin hienohelma, keitä kaikki luetellut kiinteänä pysyvät ainekset nopeasti (pari minuuttia) vähässä vedessä.

Ota purkki paseerattua tomaattia tai muuta puolinesteistä tomaattivalmistetta. Kaada ohut kerros vuuan puhjalle, siten että se peittyy. Nesteitä kannattaa kitsastella, että homma hyytyy. Varsinkin jos esikeitit jotain. Toki väleihin voi pistää munia hyydyttämään, mutta se on jo sitten aika skifiä. Lado tomaattisoosin päälle lasagnelevyjä siten että tomaatti peittyy, mutta levyt eivät juuri mene päällekäin. Viipaloi seuraavaksi tomaatteja ja sipulia uudeksi kerrokseksi. Rouhi päälle mustapippuria. Laita uusi kerros lasagnelevyä. Kaada ruokakermaa lasagnelevyjen päälle. Viipaloi kesäkurpitsaa ja raasta porkkana. Levitä kasvikset seuraavaksi kerrokseksi. Ripottele päälle yrttejä sen mukaan, mitä löydät. Basilika ja valkosipuli ovat hyviä. Sitten taas kerros lasagnelevyjä. Paina niitä hieman laittaessasi, että kerroksista tulee tiiviitä. Seuraavaksi taas tomaattisoosia ja joko uusi tomaattikerros tai jotain muuta kasvista. Papuja voi käyttää, jos ne miellyttävät - purkkipapujen liemen voit käyttää osana nestettä. Muista mausteita. Suolaa voi hyvin ripotella jokaisen lasagnelevykerroksen päälle. Jatka kerrostusta, eli lasagnelevyt - soosi (kerma ja tomaatti vuorotellen) - kasviksia kunnes vuoan reuna tulee vastaan. Ripottele pinnalle raastettua juustoa kaloritoiveiden mukaan.

Paista 225 asteessa noin tunti. Jos esikeitit jotain, saatat selvitä kolmella vartilla. Onnistuu myös, jos paistat kyseisessä lämpötilassa vaikka kaksi kolmasosaa ajasta, ja käännät sitten uunin pois päältä hyödyntäen jälkilämmön. Äläkä hullu esilämmitä uunia.

Jos teit kaiken oikein, et kaipaa jauhelihaa. Italialaiset ystäväsi saattavat tsin pyöritellä silmiään. Hyvää myös kylmätä, että tee ainakin kolme kiloa. Kasviksina voit käyttää mitä haluat, nämä ovat omat suosikkini. Ja lasagneenhan saa piilotettua vaikka mitä, raastin käyttöön ja jääkaapin jämät pois.

Teimme eilen kevätrullia. Ne ovat sitten vihonviimeisistä, inhottavista, ärsyttävistä, kärisyttävistä kamalin käsityö.

Taikinan reseptin löytäminen on haastavaa. Kaikkialla käsketään ostamaan valmislevyjä. ...ei syyttä. Teen kuintekin eräänlaisen pastataikinan:

muna
puoli desiä vettä
kaksi ruokalusikallista haluttua öljyä
suolaa kiinnostuksen mukaan
sen verran jauhoja, että muodostuu sopiva, käsistä irtautuva, pallo, ja sitten lisätään vielä vähäsen

Täyte on harkinnan mukaan mitä tahansa kasvis/liha-mössöä. Tähdellä merkittyjä suosittelen pohjaksi, loput omia sovelluksia:

*kiinankaalia
herneitä
vihreitä papuja
*kesäkurpitsaa
kukkakaalia
parsakaalia
*sipulia
aurinkokuivattua tomaattia
tomaattia

Määrät sovelletaan siten, että yhteensä tulee noin pannullinen. Jos on pikkupannu, niin tosi täysi pannullinen. Taikina vie yllättävän paljon, ja jos jotain jää, sen voi syödä seuraavan päivän laiskuudessa riisin kanssa.

Kaikki pilkotaan pieneksi, raastetaan jos mahdollista. Porkkana sopii hyvin, mutta kämpiksen on porkkanalakossa. Mausteiksi sopivat soija, pippuri, suola ja erinäiset yrtit. Paistetaan yhdessä pannulla, tai mahdollisesti wokissa. Mahdollisimman vähällä rasvalla, sen saannista tämä resepti kyllä pitää huolen.

Taikinasta leivotaan ohuita pyörylöitä, te murrehirmut varmasti tunnette tyylin, eli karjalanpiirakkapohjiä. Pastakoneella hoituu ohuen ohuet.

Taikinaletun keskelle laitetaan nokare vielä kuumaa sisällysmössöä, ja paketti taitellaan tyylikkäästi kiinni. Ohjeissa sanotaan, että taikinaletutu tulisi ensin paistaa yhdeltä puolelta pannulla, mutta tunnettehan minut ja pikalasagneni. Kuuma sisällys kyllä kypsyttää.

Paketit laitetaan kuivalle alustalle saumapuoli alaspäin odottamaan paistoa.

Kattilaan kaadetaan litran verran öljyä, tai jotain fiksumaa kun ollaan suomessa. Öljy kuumennetaan, taikinanpalalla kokeillaan sen kuumuutta (pikkupalleron pitäisi paistua noin minuutissa, eli nousta öljyn pinnalle), ja kun on todettu riittävä kuumuus saavutetuksi, uppopaistetaan nyytit. Aika nopeasti ne kypsyvät, mutta voi niitä kauemminkin uittaa.

Jos uppopaisto mietityttää, kannattaa aiheesta ensin lukea ohjeita, joita ette täältä löydä.

Hyviä ne on, mutta ei työn arvoisia... Osta pakasteena.

Otetaan ajatus, jonka mukaan ihminen arvotetaan hänen tekojensa perustella. Laitetaan tuo ihminen murhaamaan, ja sitten vankilaan. Vapauduttuaan, kyseisen henkilön tulisi tehdä niin paljon "hyvää" (tunnustetua hyvää), että hän kykenee kattamaan tappamansa ihmisen hyvät teot, omansa, sekä myös maksamaan takaisin ne resurssit, joita hän on vankila-aikoinaan kuluttanut.

Tämä ajattelumalli on mielestäni monessa kohtaa viallinen ja sopimaton, mutta avasinpa jutun vankiloista.

Onko vangittu henkilö syyllinen siihen, että hänen vangitsemisensa tuottaa laskun yhteiskunnalle?
Tätä käytetään yhtenä perusteluna sille, miksi kuolemantuomio tulisi sallia: no kun se on halvempi. On muuten myös halvempaa pitää kanat häkeissä ja vanhukset vuodeosastolla. No kun se on halvempaa.
Tuskin henkilö rikosta tehdessään miettii, oman kiinnijäämisensä ohella, mitä seuraamuksia yhteiskunnalle on hänen teostaan. Tuskin moni edes tietää, kuinka paljon vangin ylläpito vuodessa maksaa. Minä tiedän, että tosi paljon, mutten tarkkaan, että kuinka paljon. Enemmän kuin luulet.

Mutta kuka on tämän takana? Kuka päätää, mitä yksi vanki saa? Sama instanssi, joka määrittää kouluruuan yhden annoksen enimmäishinnan? Toin tämän esille lähinnä siksi, että vankilaruokailussa annos saa kustantaa noin kaksi kertaa enemmän kuin kouluruokailussa. Ai että raavaat vangit tarvitsevat enemmän sapuskaa? Lasten energian tarve on kasvun ja kehityksen vuoksi suurempi kuin aikuisilla. Lisäksi voidaan olettaa, että vankilassa hengaava ei ole fyysisesti yhtä aktiivinen kuin lapsi.

Ja miksi pitäisi olla? Vankiloiden liikunta- ja virikemahdollisuudet ovat itseasiassa nekin paremmalla tolalla kuin kouluissa, jos nyt halutaan verrata yhtä pakkolaitosta toiseen. Internetyhteys on vapaasti käytössä, vankilassa on tarjolla kirjallisuutta, ulkomaailmaankin saa pitää yhteyttä, televisio löytyy joka huoneesta. Vankila-aikana on mahdollista suorittaa tutkintoja.

Onko tämä kaikki tarpeellista? Millaisen viestin tämä antaan?

Sellaisen, että vangillakin on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Koska on määritelty, mitä yhteiskunta tarjoaa köyhimmille, on määritelty, mitä ihmisarvoinen elämä sisältää. Niin, suomessa. Muissa maissa sisältö onkin sitten tietysti ihan toinen, olit köyhä taikka vanki.

Tuleeko vangilla olla ihmiarvoinen elämä? Pakkotyö, kiduttaminen, oman itsen määräysvallasta luopuminen, niitä en kannata. Mutta esimerkiksi henkirikokseen syyllistynyt, jos asiaa tunteilee, on syyllistynyt niin karmeaan tekoon, että onko sitä enää ollenkaan ihminen?

Vankilaoloja pidetään kunnossa myös, jotta vangille olisi yhteiskuntaan sijoittuminen vankila-ajan jälkeen helpompaa. Tässä epäonnistutaan usein surkeasti, erityisesti pitkäaikaisvankien kohdalla. He kun palaavat mieluusti kiven sisään, jossa oli niin lämminstä ja mukavaa...

Katsotaan, että vangitsemisessa on kyse vapauden riistosta, ja tästä syystä esimerkiksi edellä mainitut hyödykkeet ovat vankien saatavilla. Vaikka itse pidänkin kidutuksena television saatavilla oloa, tarkoittaako vapauden riisto ainoastaan sitä, että sinä et nyt saa mennä ja tulla kuten huvittaa?

Niin, mitä tulee säästöihin: tietyt kiinteät kulut, kuten vankien huoneet, ruokailut ja vartijat, pysyvät. Näitä kuluja voidaan kuitenkin rajoittaa. Miten olisi vartioiden määrän vähentäminen nilkkapantojen avulla. Sellaisten, jotka erittävät lamauttavaa lääkeainetta poistuessasi vankilan alueelta. Tai sanotaa, poistuessasi tarpeeksi kauas, että esimerkiksi tulipalon sattuessa pääset kyllä pakenemaan vaikkapa kilometrin säteellä. Ruokakustannukset voi edellämainitun esimerkikin mukaan laskea vähintään kouluruokailun hintatasolle. Ylipäänsä, kyllä niitä säästökohteita löytyy, ottaisivat mallia kunnilta, jotka leikkaavat innolla lasten ja vanhusten palveluista.

Kaiken kaikkiaan, näissä oloissa minä tahdon talveksi vankilaan. Siellä sitä voisi hengailla, kirjeitä voisi yhä kirjoitella, kaikki tuotaisiin nenän eteen, hyvät ruuat joita ei tarvitse itse tehdä, takuulla niillä on soovoojat. Ja monet hyvät kirjatkin on kirjoitettu vankilassa.

PS. Kuntosaleista. Onko todella järkevää ylläpitää sellaisen henkilön ruumiinkuntoa, joka on päätynyt vankilaan koska väkivalta?

Joillain ihmisillä on tapana esimerkiksi riidan tuoksinassa sanoa jotain todella kurjaa, ja sitten jälkeenpäin vähätellä, että en mä tarkottanu. Älä sano, jos et tarkoita. Mulla on ollu aina ongelmia tällaisten ihmisten kanssa. Vaikka toki joskus viestin kulussa on ongelmia, eikä asioita saa ulos siten kuin ne haluaisi, ja sanat ne vasta monimutkaistavat koko juttua, kyse ei ole siitä. Mutta systemaattinen vastuuttomuus omien sanomisten kohdalla...

Ihmisen ollessa vihainen, aivoissa tapahtuu kaikenlaisia jänniä juttuja. Ne mm. saavat meidät muistamaan hetkiä ja ajatuksia, joihin liittyy vihaisena olon tunne. Tämä taas ei suinkaan auta meitä rauhoittumaan saati olemaan rakentavia, vaan puollustautumaan ja hyökkäämään. Mikäs sen sekaisempaa. Kumma kyllä, itse onnistun silti pysyttelemään todessa, ja riitelyn jälkeenkin seisomaan sanojeni takana.

Mikseivät muut?

Sanat ovat vaarallisia. Kerran sanottua ei voi ottaa takaisin sillä, että ei muka tarkottanut. Tunne jää. Parhaiten tämä on mielestäni havaittavissa niistä kerroista, kun joku sanoo jotain negatiivistä ulkomuodostasi. Ne joilla on hyvä itsetunto sen suhteen, miettikää jos joku sanoisin jotain negatiivista liittyen seksuaalisuutenne. Yleensä olemme jossain niin epävarmoja, että loukkaukset tuntuvat. Ja jäävät tuntumaan. Niitä ei pese pois. Ihminen muistaa kuka on ja miten satuttanut.

Tietysti usein tiedän, ettei toinen tarkoita, on vaan niin vihainen. Ojasta allikkoon. Eikö toisen sanaa voi ottaa todesta, eikö sitä pidä ottaa todesta? Se vasta kamalaa on.

Miksi emme voi toimia rationaalisesti myös tunteiden alla? Miksi emme voi tiedostaa tunteitamme, ja sitä miten ne meihin vaikuttavat?

Miksei mistään läheltä saa mansikka-suklaa-pehmistä?