IRC-Galleria

Saksassa jos et käy säännöllisesti ravintolassa, olet joko köyhä tai saita. Ja onhan täällä tullut ravintoloissa juostua.

Ei tosin tietenkään leimaantumisen pelossa, mutta ravintolaruoka on kohtuuhintaisempaa kuin suomessa, ja sinne ravintolaan tule mentyä kaupungilla ohimennen. Myös olen päässyt nauttimaan naisena olosta antamalla partnerin maksaa - ennen älähtämistä ottakaa huomioon, että maksan kyllä oman osuuteni mukisematta, mikäli saan myös välita aktiviteetin. Alkuaikoina minulla ei joka tapauksessa ollut varaa käydä ulkona syömässä viikottain, joten olisi jääneet treffit sitten käymättä - monille kun tuntuu olevan mahdotonta keksiä jotain leffa plus illallinen -kehyksen ulkopuoleleta. Joka tapauksessa siellä on istuttu.

Mutta on siellä oltu myös seinän toisella puolella, eli töissä. Pelossa, että minua syytetään liikesalaisuuksien paljastelusta, en nyt sitten nimeä mitään, mutta ravintolat toimivat tietyllä periaatteella ihan kaikkialla.

Esimerkiksi, tilaamasi pasta bolognese tulee pöytään niin nopeasti, koska ensinnäkin pasta on esikeitetty (tämä kertaalleen keitetty, jäähdytetty ja varastoitu pasta käytetään nopeasti kiehuvassa vedessä), ja toisekseen, niin on jauhelihakastikekin.

Käytännössä saat siis suunnilleen samaa ruokaa kuin vuosikausia koulun ruokalassa. Mikään ei takaa, ettei tomaattikastike tule purkista (no tuoreista tomaateista ei takuulla), perunamuusi jauheesta (toinen vaihtoehto on, että se tulee valmiina muusina muoviämpärissä, joskus voi käydä tuuri, ja muusi tehdään keitetyistä perunoista survomalla. Siis, perunoista, jotka keittiöön tulevat esikeitettynä) eikä salaatti ole muovisäkissä valmiiksi pilkottuna.

Keittoa ei tehdä juuri sinulle, se on keittiössä valmiina isossa sammiossa, josta saat oman osasi - eri työpaikkaruokailulle on, että täällä on pöytiin tarjoilu.

Ihanan makunsa ruoka saa runsaasta rasvasta ja suolasta - ihan samoin menetelmin kuin pikaruoka.

Kaikki, mikä on mahdollista tehdä etukäteen, on tehty etukäteen. Edellisenä iltana. Mikro on ystävä.

Tietenkin riippuu paikan tasosta, miten paljon oikeasti tuorettakin tavaraa käytetään. Peruna ei tule kuorineen kuin aniharvaan paikaan, silloinkin lähinnä kuorineen tarjottavia annoksia varten. Kananmuna tulee pullossa.

Minä en ole koulutukseltani ravintolakokki, joten ravintolassa työskennellessäni olen ollut yllättynyt siitä, miten samankaltainen ravintolakeittiö on suurkeittiön kanssa. Kouluruuasta napistaan, ravintolaruuasta ollaan valmiita maksamaan maltaita.

En ole tosin vähentänyt ravintolakäyntejäni. Mikä tosin johtuu siitä, että minua enimmäkseen viedään ravintolaan, en mene sinne itsekseni. En ole koskaan mennyt, miksi maksaisin huoman summan ruuasta, jonka kotona voisin tehdä murto-osalla hinnasta - ja mikä oleellisinta, paljon paremmin.

Semmoisia mietin syödessäni eilistä papukeittoa. Tässä resepti:
Seuraavat ainekset pilkotaan maun mukaisiin palasiin tarvittaessa. Oikea palakoko on sellainen, jossa missään kohdin palan keskustaan ei ole lähimmästä reunasta matkaa yli puolta senttimetriä.

- Porkkana (noin kolme isoa, tai kuusi pientä)
- Peruna (noin viisi keskikokoista)
- Kaali (kaksi desiä hienonnettuna, mitä pienemmäksi pilkot, sen tyytyväisempi olet)
- Sipuli (kaksi pientä)
- Kesäkurpitsa (viiden sentin paksuinen pala)
- Herne (noin desi paraksteherneitä)
- Vihreä palkopapu (noin desi pakastepapuja, leikkaa lyhyemmiksi)
- Ruusukaali (noin kuusi kaalinkerää pakkasesta, puolita)
- Parsakaali (pari desiä, koko kasvista, siis myös vartta)
- Härkäpapu (pari desiä purkkipapuja ilman lientä, että saat vähän proteiinia)

Kaikki pakastekasvikset otat tietysti edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan.

Sekoita aineet kattilassa (joo, on aika iso ohje, suosittelen puolittamaan ettei kuohu yli), lisää vettä että peittyvät ja pippuria ja suolaa. Keitä noin puoli tuntia, riippuen kavisten koosta.
Tarjoa maitoa halukkaille.

Yleensä teen samalla ohjeella nakkikeiton. Myös kalakeitto onnistuu. Eli voit halutessasi lisätä mitä tahansa eläinperäistä kuutiota keittämisen loppuvaiheessa (paitsi kokoliha ihan alussa). Mutta kukapa niitä kaipaisi.

- ole tekemättä ollenkaan lapsia, lapsia voi käydä katsomassa myös leikkipuistoissa

Tänä aamuna kuulin suru-uutisen. Herra Se-ja-Se (joku Steven tms.) oli kuollut. En tokikaan tiennyt, kuka kyseinen henkilö on. Minua valistettiin lyömällä omena kouraan. Ahaa, Apple-homojen kantaisä on siis poistunut joukostamme.

Iltapäivällä kävimme katsomassa paikallisen Apple-liikkeen edessä. Ja siellähän niistä oli, ruusuja useampi puska, omenoita korillinen (osassa puremajäljet), kynttilöitä jne jne jne.
Minulla ei paljon ollut sanomista, olenhan itse odottanut kirjan ilmestymistä kaupan edessä yöpyen.

On hienoa, että mikään ei pelasta kuolemalta. Sen edessä olemme kaikki samalla viivalla.

Uskonnoltahan tämä koko juttu ajoittain vaikuttaa. Varsinkin, kun kritiikki otetaan vastaan kuin kunnon kreationistit ainakin...

Mitäpä veikkaat, laskeeko Applen arvo pörssissä, kuinka rajusti ja kuinka nopeasti? Ja nouseeko uuteen kukoistukseen, aikanaan?

Tämä teksti on kirjoittettu MacBookilla, omenaa natustaen.

Ps. Heiiiiiii, muistattehan, että ne on mun synttärit taas kohta. Alle viikko, jihuu.
Kortit yms. tänne:
Päivänsankari Hessler
Radolfzeller Str. 7
81243 München
Germany

Mummolasta tuli jo kortti.

Sipulia viipaloidessa itkettää.

Ah niitä aikoja.

Silloin kun minä olin nuori, oli koulussa ihan eri meno, kuin nykyään.

Yläasteella muutama luokkalaiseni varasti kemianluokasta käsipeilin. Sillä palloteltiin seuraavan tunnin alkua aulassa, ihan oli kaikki luokan remuajat, siis tytöt ja pojat, tässä typeryydessä mukana. Tunti alkoi, ja kesti jonkin aikaa, kunnes kemianopettaja tuli luokkaan, ja ilmoitti, että nyt pitää selvitä, kuka tuon peilin on vienyt. Peili oli tässä vaiheessa säpäleinä aulan roskiksessa. Opettajien edusto ehdotti, että he poistuvat luokasta viideksi minuutiksi, ja tuon peilin tulee ilmestyä opettajan pöydälle tänä aikana. Mikäli näin ei tapahdu, tutkitaan kaikkien laukut.

Itse istuin kauhun lamaamana paikallani, olihan laukussani sidepaketti, jonka ilmestyminen kaikkien näkösälle olisi ollut vähintäänkin katastrofi.

Opettajat palasivat, peiliä ei luonnollisesti näkynyt, ja tutkinta päätettiin toteuttaa. Kemianopettaja ilmoitti, että tytöt saa mennä, ei se kuitenkaan heidän tekosiaan ole. Pojat siis jäivät luokkaan, en tiedä miten siellä jatkui.

Tämä korpesi minua niin, että melkein rikoin pyhän valani (jonka olin vannonut katkeroiduttuani sille, etteivät opettajat olleetkaan täydellisiä, kuten ala-asteella oli näyttänyt), ja marssin luokkaan aulan roskiksen kanssa. Olisin kieltäytynyt poistumasta ilman repuntarkastusta (josta tosin olisi kieltäytynyt poliisin tuloon saakka), mikäli en olisi pelannyt siteiden julkituloa.

Sama toistui asiassa jos toisessa. Olimme paperipallosotaa luokassa, ja ketkä siivosivat jälkikäteen; aina pojat. Tässä sodassa en tuntenut huonoa omaa tuntoa - kaikki keinot sallittu, olihan rakkauttakin mukana. Poikia määrättiin jälki-istuntoon huomattavasti tyttöjä helpommin, käytävälle joutuivat myös helposti (mistä itse pidin, sillä nuo häriköt ovat koulumaailman syöpä - tosin sukupuoleen katsomatta).

Erityisesti tämä kemianopettaja... hän kyllä kävi arvostelemaan "vitulla päähän"-paitaa, joka naispuolisella oppilaalla oli - täysin ilman oikeutta.

Mutta erityisesti tuo peili-episodi on jäänyt kaivelemaan. Yläasteella minsuta vaan ei ollut puollustamaan muita kuin itseäni.

En pääse kävelemään, jään siis kotiin.

Katsoin eilen surkean leffan. Tosin pidän katastrofielokuvista, loppua (miksi ihmiskunta aina (poislukien Tri. Outolempi) selviytyy, ei oo realistista...) lukuunottamatta. Niissä vaan on aina tismalleen sama kaava. Joku nössö naisensa menettänyt nörttimies keksii maailmaa uhkaavaan vaaraan jonkun näennäisesti nerokkaan pelastustavan, sitten on joku sankarimies joka hoitaa homman, ja sitä katsoo vierestä pari naista, jotka ovat sitten miehille palkinnoksi hyvin tehdystä työstä.
Läheltä piti, ihmiskohtalo, pikkulapsi, uhrautuminen, bla bla bla.

Mutta tässä (amerikkalaisessa) elokuvassa hauskaa oli se, että ulkoavaruudesta saapunutta vihollista kuvattiin "hyyppäreiksi, jotka kulkevat planeetalta toiselle, ja siirtyvät seuraavalle aina käytettyään edellisen luonnonvarat loppuun". Miten sokea on tuottaja ollut, ohittanut selvän kritiikin Amerikan ulkopolitiikasta. Ei toki vain Amerikan.

Jälkikäteen jäi vaivaamaan se, että miksi ketään kiinnostaisi maapallo.

Meillä ei ole mitään tiettyä luonnonvaraa suuria määriä. Luonnovarojen sekoitus tekee planeetastamme merkityksellisen, mutta vaikka etsisit vettä, jopa samasta aurinkokunnasta löytyy parempiakin lähteitä.

Oletettavasti tähtenväliseen matkailuun kykenevä porukka on meitä älykkäämpi. Miksi niitä siis kiinnostaisi meidän planeettamme? Kinnostaako sinua muurahaisten kekojärjestys? Niin minuakin, mutta ei siten, että yrittäisin ottaa niihin yhteyttä, tai kehittää niitä. Maailmassa lienee mielenkiintoisempaakin tutkittavaa, kuin maapallon elämä. Onneksi, minuahan suorastaan hävettää ajatuskin, että joutuisimme jollekin maan ulkopuoliselle jengille esittelemään, että joo, tämä on meidän planeetta, aika surkeassa jamassahan se on, mutta...

Näin ollen teoria maan tuhoamisesta hyperavaruuspikareitin tieltä on se, jota toistaiseksi pidän todennäköisimpänä syynä ufojen kontaktille.

Vai mitä sinä arvelet, miksi saisimme vieraita ulkoavaruudesta?

PS. Piraattipuolueella on pointti:
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/116387-%E2%80%9Dhalyttava-lausunto-paivi-rasaselta%E2%80%9D

Sillä päättömiä ovat lainsäätäjät, joita kansa valitsee.

Vihapuhe-termiä käyttäen, aiheesta on ollut keskustelua. On alettu suunnitella näiden vihapuheiden kieltoa lain voimalla.

Hyvä.

Alaikäisen aiskaus; puolitoista vuotta ehdollista
Omaisuuden kavallus; kolme vuotta ehdotonta
Polkupyörällä ajo kypärättä: poliisi kertoo sinulle laittomuudesta, mutta muuta ei voi edes tehdä

Näitä näkee.

Jos uusi vihalaki kuuluisi samaan sarjaan näiden kekseliäiden lakien kanssa, voi olla, että vihapuheen levittämisestä saakin kovemman tuomion kuin esimerkiksi pahoinpitelystä.

Mitä järkeä on silloin purkaa vihaansa asiallisellakaan kirjoituksella; paljon näppärämpää on mennä aamuyöstä vetämään jotain vihanaiheuttajaa (nyt en muuten viittaa poliitikkoihin) kuonoon.

Ongelmat kun eivät tunnetusti poistu niistä vaikenemalla.

Rippileiri, ah mitä huvia.

Sain mm. haukkumakirjeitä riparin postilaatikon kautta. En väitä, että olisin itse ollut syytön, onhan se rankkaa, kun jollakin on iso perhe eikä se ota kirkkovastaisuuttakaan mukisematta.

Koko porukka oli siellä mielialalla "no en mä kyl mihinkää vitun Jumalaan usko, mut otetaan lahjarahat".

Itse en konfirmaatiokirkossa sanonut "Tahdon", kun ne jotain Jumalaan liittymistä kyseli.

Menin sinne itsekin lahjojen takia, mutta nyt kun mietin, niin olisi se Protu ollut parempi. Pitäisi vaan siitä olla enemmän mainostusta, kirkko kyllä käy koululla etsimässä nuoret haaviinsa, protujen pitäisi tehdä sama, tosin edellisellä viikolla.

Seuraava jäi kaivelemaan: Nooan arkista puhuttaessa jengi oli ihan et "ei oo mahollista, fysiikan lait (eivät käyttäneet tällaista termiä, mutten muista mitä sitten) tulee vastaan". Siis täh. Jos Jumala on, niin ei sitä paljon fysiikan lait hetkauta. Jos Jumalaa ei ole, ei ole tarvetta arkille. Ne olis voineet seilata vaikka kurkkupurkeilla, ja jos Jumalaa kiinnosti, se piti ne hengissä.

Lueskelin naureskellen internetin "iik kun joku on näin nuuka"-ketjua.

Minulle vinkeistä suurin osa oli käyttökelposia, tosin jo käytössä.

Vanhempani (aina tää menee tähän) ovat säästäväisiä, ja isälläni on tapana a) säilyttää kaikki myöhempää varten (rassaa äitiäni; meillä mm. 30 pyörää (huom. taloudessa kahdeksan pyöräilijää tällä hetkellä) eritavoin varastoituina) b) korjaa kaiken rautalanka-jesariyhdistelmällä (ei valittamista toiminnassa (tai turvallisuudessa), mutta jos on kauniin perään, voi jäädä saavuttamatta). Äitini on hieman, sanoisinko järkevämpi.

Yksi talvi asuttiin maaseudulla puulämmiteisessä todella suuressa talossa. Pakkasyön jälkeen sisälämpötila plus kymmenen paikkeilla. Kyllähän siinä vällyjen alta kömpiessä nenä vähän tutisi. Lastensuojeluilmoitushan tuosta olisi pitänyt tehdä, vai mitä? Itseasiassa minulla ei silloin, eikä nytkään, ole asiasta valittamista. Hirveää hyysäystä välillä, tämä nykyelämä.
Tämä ei siis johtunut nuukailusta, mutta kukaan ei halunnut valvoa yön läpi tulta vahtimassa. Aamulla heti ensitöiksi alkoi toki puiden poltto. Itse lähdin kouluun. Kilometri auraamatonta tietä pitkin jalkaisin. Aikamoista askeesia.

Tuo oli sellainen välihuomautus.

Sitten nuukailuun.

Miksi et puolittaisi konetistkitablettia, jos pesutulos on riittävä? Ettei sinua haukuta nuukaksi, ilmeisesti. Katsos, on meillä varaa koko tabuun. Varsinkin suomalaisilla, maailmaa kun riittää. Kuka on niin tyhmä, että ottaa valmiit annoskoot miettimättä vastaan? Itse käytän aina niin vähän kuin mahdollista, saahan niitä pilkottua. (Konetiskitabuja tietty ei ole, kun ei ole konetta.)

Miksi et säästäisi tyhjentynyttä leipäpussia? Siihen saa mainiosti eväät pakattua. Ai niin, ethän ota eväitä, vaan ostat matkalla lisäainekolmioleivän. Itse en muuten niitä edes pysty syömään, ällöjä. Mutta missä on järki heittää ehjä, puhdas pussi pois, ja ostaa niitä pikkupusseja rullassa? Lapsuudenkodissa niitä riippui aina uunin päällä kuivumassa. Ah sitä kotoisuuttaa (en kyllä tiedä, että miksi ne huuhdeltiin - ei niitä yhtä kertaa useammin uusiokäytetty).

Miksi vaihtaisit huonekaluja viiden vuoden välein, että kaikki näyttää uudelta ja kiiltävältä? Ensikotiin oli nyt pakko ostaa kaikenlaisia huonekaluja, ja sitä lastulevyn määrää... Kuka hullu oikeasti vaihtaa lastulevyhuonekalut lastulevyhuonekaluihin.
Minua sapettaa, kun retro on muotia, ja kaikki vanhat kunnon huonekalut on kirpputoreilla huimilla hinnoilla. Minä kun vielä tykkäänkin niistä. Samoin vanhoista vaatteista, varsinkin lapsille. Olkatoppausten hyväksyminen on sitten eri asia...

Työpaikallani heitetään päivittäin järkyttävät määrät käyttökelposta tavaraa roskiin. Esimerkiksi kuminauhoja. Keräisin ne talteen, mutta en ole varma, jos ne repii siitä syyn erottaa minut (on vaara päällä, etsivät mitä tahansa tekosyytä - ei muuten johdu nuukailustani), kun vien niitä kotiin.
Osaako joku sanoa, mitä noista muovierkkopusseista, missä sipuleita yms. ostetaan, voisi tehdä?

Sitä se muuten on, kierrätys, että näkee asioissa materiaalin, ei roskaa. Nämä on aika vakavia asioita, kun on kuitenkin maapallon tulevaisuus niiden muoviroskien päätettävissä.

Sitten, jos nuukuudella etsii oikeutta sille, että varastaa kauppakeskuksen vessasta vessapaperit, tai vaatii toisen juhlista jotain syötävää kotiinsa, mennään metsään. Se on joko rikos, tai vähintään hyvin epäkohteliasta, siis sopimatonta. Toinen mikä on, huolimatta omista kovista lapsuudenkokemuksista, niin kaikkea mitä tarvitaan, tulisi hankkia mahdollisuuksien mukaan. Esim. kuuma vesi on perusoikeus suomessa asuvalle lapselle, sitä ei mielestäni tulisi jatkuvasti rajoittaa. Tai muutenkaan kauhea kyttäys näiden perusjuttujen, vaikka vessapaperin, käytössä. Toki lapsia tulee ohjeistaa sopivaan käyttöön, että esim. hammastahnaa ei vedetä koko harjan pituudelta (vaikka mainos kuinka näyttää).

Kerskakulutus kuitenkin tuottanee kurjempia elämiä kuin sikailunuukailu.

Äitini leikkais hiukseni, kun olin pieni. Heti sain mennä parturiin, kun halusin, tai no, itseasiassa äiti vei, kun kävin hermoon saksien alla. Palasin parin vuoden jälkeen takaisin äitini hoteisiin, huomattavasti miellyttävämpi leikkuu, ja kohtuuhintainenkin (ilmainen). Nythän en käy parturissa ollenkaan, annan kasvaa kun kasvaa. Hyväkuntoiset ovat, kun käytän niin vähän kemikaaleja kunnon parantamiseen. Sitten taas joskus koneella kaikki pois, ja sama alusta. En edes jaksa pitä jotain tiettyä mallia yllä. Mitä siellä parturissa ravaamaan.

Teepussi käytetään tietty kahdesti, jos on vaan ytyä. Kuivataan patterin päällä, kuin Erikoisosastolla ainakin. No ei ihan, mutta jos tässä useampi juo teetä, niin saa sillä samalla pussilla useamman kupillisen.

Semmosta. Nyt pitää lopettaa, ettei näppäimistö kulu liikaa.

Pohjat minun ja kirkon erolle on asetettu jo varhain.

Olkoon, että nämä tarinat on varmaan useamminkin kerrottu, kerron taas.

www.eroakirkosta.fi

Ajoittuvat ala-asteaikaan.

Pikkuriikkisenä pyhäkoululaisena olin kerran mummon kanssa kirkossa. Taisi olla joku isovanhempi-lapsi-kirkko. Siellä sitten kauniilla äänelläni heläyttelin virsiä korkealta ja kovaa. Mummo sanoi, että ei nyt niin kovaa saa laulaa.
Selvä juttu, sen jälkeen en ole koskaan yhtäkään virttä laulanut.

Koulussa opettaja antoi tehtäväksi piirtää Jumalan. Tyytyväisenä tuhersin vihkooni pilvenreunalla istuvan parrakkaan sedän. Pilvikin oli oikein hieno. Tunnin lopulla tarkastettiin, ja opettaja aloitti sanoilla "niin, eikai kukaan nyt ole sitten sellaista joulupukkihahmoa piirtänyt".

Hyvin siis minulle osoitettiin jo pienenä, että kirkko ei ole minun paikkani. Eipä siellä kyllä tullut viihdyttyäkään, heti erosin kun voin.

Isovanhemmat ei tiedä. Meinaisivat varmaan, että palan kiirastulessa, ja saisivat sydänhalvauksen.

Ps. Mikä oli maailman suurin saari ennen Grönlannin löytymistä?
(Vastaukset yksityisellä, tietoviisaat.)