IRC-Galleria

Saat postikortin. Tajous voimassa kuun loppuun.

Eli miksi ihmeessä vaan miehet uskaltaa jakaa osotettaan? Epäilettekö yhä, että olen tyhmän pedofiilin feikkiprofiili?

Te olette liian vanhoja, huoli pois, ette te enää ketään pedoa kiinnosta.

Ps. Miestennielijä kyllä olen, mutta saatte tekin yhä antaa niitä osoitteita.

Mitä sulle tulee tosta mieleen?

Kun en vielä tiennyt, mikä oli kyseessä, mutta sanapari tuli joka puolella vastaan, pähkäilin sen merkitystä. Arvatkaapa, mihin se minusta viittasi.

No homoihin.

Että kivat poikapändille.

Ongelmahan on, että ihmiset hankkii kesän alussa kesämökille kissanpennun ja sitten kesän lopussa jättää sen sinne metsään kuolemaan.

Tähän ideoin seuraavan helpon parannuskeinon.

Joka vuosi keväällä, viimeisillä ympäristöopin ja luonnontieteen tunnilla opetellaan, että kisumisut (yms. lemmikit) ei noin yleensä kuulu Suomen luontoon, ne ei siellä oikeen selviä ja on ongelma, kun niitä sinne päätyy.

Näin pienten hamppuhapsien vanhemmat ei voi kesän lopulla kusettaa että "hyvin se kissa siellä metsässä viihtyy, jätetään vaan tänne" tms. vaan lapset pistää kovan kovaa vasten kertoen pari faktaa eläinten kohtelusta.

Saat kortin. Tarjous voimassa kuun loppuun.

16.08.2012 20:34
19.08.2012 14:27

Otetaan lahjaksi saatu kurpitsa ja tämä ohje: http://www.vihrealanka.fi/node/8013

Pilkotaan kurpitsa kattilaan sillä välin kun toinen käy ostamassa sipulia, inkivääriä ja valkosipulia.
Vähät välitetään ohjeen "kuullota sipulit, lisää sitten mausteet ja viimeksi kurpitsa" -järjestyksestä. Kattila liedelle kun kurpitsa on pilkottu. Sekaan öljyä, sipulit niiden pilkkouduttua, raastettua inkivääriä samalla pohtien, mitä lopulle tehdään, valkosipulit. Puoli desiä niitä punaisia linssejä. Pari desiä vettä, vähän hunajaa ja kasvisliemijauhetta sekä punaista curry-jauhetta. Annetaan kiehua kunnes ottaa kiinni kattilan pohjaan. Lisätään vettä ja kerma. Yllätytään kurpitsan lyhyestä keittoajasta. Vielä sekaan pippuria ja suolaa. Sitruunamehua ei ole.

Ei viitsitä soseuttaa. Ripotellaan lautaselle asetetun keiton päälle hakattua nuorta sipulia varsineen sekä auringonkukan siemeniä. Nauretaan alkuperäisen ohjeen "paahda siemeniä uunissa puoli tuntia" -kohdalle ja sen ristiriidalle vihreään ekolehtijulkaisiaan. Maistellaan yllättyneenä, kurpitsa onkin hyvää. Häiriinnytään isoista paloista, mitäs emme soseuttaneet. Haetaan lisää, ompas hyvää.

Vihdoin minulle selvisi, miksi ihmiset osatavat ns. annosjugurtteja, eli niitä parin desin pikkupurkkeja. Nehän ovat oikea ekolokinen painajainen, kansifoliosta ilmataskuun ja muovisen purkin pohjaan.
Mutta tietysti, niitä ostavat ihmiset, joilla ei ole jääkaappia käytössä. Siksi minäkin tänään aamupalaksi sellaiset tarjouksesta nappasin.
En ole viitsinyt laittaa jääkaappia päälle reissusta palattuani. Toistaiseksi menee näinkin.

Ai, eikö?

No miksi ihmeessä ne ihmiset sitten niitä annosjugurtteja ostaa? Sehän on melkein yhtä tyhmää kuin tupakointi.

Veljen koulusuunnitelmat meni pieleen, ja minua harmittaa kerallaan. Onneksi sillä on sentään töitä, ei mene samanlaiseksi haahuiluksi kuin minulla.

Ps. Palasin siis saksaan. Nyt saa taas tulla tänne käymään. Hopi hopi, saattaa olla, että poistun suurkaupungista seuraavan vuoden aikana.

Eilen aamulla S-junaan oli joku lentokentälle matkannut unohtanut *sig* mustan pikkulaukun. Nelikumaisen. Sivutaskusta pilkotti hammastahna, mutta sen viereen istunut suomalaislauma päätti siirtyä toiseen paikkaa istumaan "jos se vaikka on pommi".

Ihmiset on ihania. Mennään muualle, ei koske meitä jos räjähtää...

Otin yhteyttä kuljettajaan (herättivät paranoijani). Se sanoi, että ei ketään kiinnosta, kuljettajalle voi halutessaan viedä. Pistin laiturille.

Se siitä turvallisuusvouhotuksesta.

Se laukku näytti kyllä ihan pommilaukulta. Ei kuitenkaan vissiin ollut. Parasta olisi, jos omistaja olisi huomannut ja palannut sitä hakemaan.

Olen ala-asteella askarrellut taas jotain. Puupalikka (15cmx10cm pala lautaa) on maalattu siniseksi. Siihen on liimattu nahanpalasta leikattu harmaa leijona, jolla on sininen (minäkö sopimaton nykyiseen pinkkiä rakastavaan pikkutyttöihanteeseen?) huopaharja. Häntä on tupsu. Leijonan ylä- ja alapuolelle reiunaan on lyöty nauloja vajaan sentin välein. Ylhäältä alas ja akaisin on kieputettu mustaa narua kaltereiksi.

Tänään otin sakset ja leikkasin naularivien välistä narun poikki. Leijona on vapaa ja saa mennä. Miksi lasten on peruskoulussa tehtävä käsitöitä, jotka tukevat eläinten vangitsemista?

Nyt ehdin taas paremmin blogaamaan.

Ihmettelen tosin, en mä täälläkään mitään saanu aikaan, muttei silti ollu aikaa riippua netissä.

Uudet stalkkarit käy lukeen tän:
Sa%5Bn%5Dna/blog/34264141-piirtelee-jalkoihinsa-suomuja